Neuvostoliiton television Vremja-uutislähetyksessä kerrottiin Tshernobylin ydinvoimalan neljännen reaktorin ja sen suojarakennuksen tuhoutumisesta, että onnettomuus oli tapahtunut ja yksi ihminen kuollut. Erikoisoperaatio vahinkojen minimoimiseksi käynnistettiin, mutta sen verran pienestä asiasta kuitenkin oli kysymys, että vasta kolme viikkoa onnettomuuden jälkeen tuli Mihail Gorbatshov puhumaan siitä televisioon. Tuossa vaiheessa kuolleita oli jo kymmeniä ja vakavia säteilysairauksia oli diagnosoitu satoja. Teatteriryhmä Helsinki 98:n kolmen ihmisen monologinäytelmä Tshernobylin rukous purkutuomion saaneessa Vuosaaren vanhassa lukiorakennuksessa käsittelee ydinvoimalan pamahtamista ja sen seurauksia ihmisille. Pohjana on Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevitshin dokumenttiromaani Tshernobylista nousee rukous (1997).
Gorbatshovin onnettomuutta vähättelevä puhe
heijastetaan seinälle, samoin Vremjan toimittajien selostuksia,
joissa länsimaisten tiedotusvälineiden sensaationhakuisuutta ja
asioiden vääristelyä haukutaan. Kirjan
ja näytelmän ydinkysymys on kuitenkin se, mitä Tshernobylissä ja
siellä lähettyvillä asuneille ihmisille kävi. Kirjassa on 400
sivua, joilla
Aleksijevitshin haastattelemat ihmiset kertovat kokemuksiaan.
Vaikka
näytelmä kestää vain reilun tunnin, se on niin ankara, että
pahaa tekee, eikä yhtään enempää ei tarvita.
Rankat
ihmiskohtalot mustien nokihiutaleiden sataessa päälle eivät anna
tilaa edes kirjan ironisille neuvostojärjestelmän arvosteluille,
kuten esimerkiksi selvitysmies Aleksandr
Kudrjaginin mustalle
huuomorille: amerikkalainen robotti on katolla viisi minuuttia ja
sitten se hajoaa; japanilainen robotti on siellä viisi minuuttia ja
sekin hajoaa; venäläinen robotti on katolla kaksi tuntia ja sitten
tulee kaiuttimesta komento ”toveri Ivanov, kahden tunnin kuluttua
voit tulla alas
pitämään tupakkatauon”.
Näytelmän
kolme erinomaista
näyttelijää
Elli
Närjä, Vilma Sippola ja
Sami
Lanki esittävät
Tshernobylin lähellä Valko-Venäjän sosialistisen
neuvostotasavallan puolella asuneita ihmisiä. Ydinvoimala
oli heti
rajan takana Ukrainan
SNT:n puolella, mutta matkaa esimerkiksi valkovenäläiseen
Mogiljovin kaupunkiin (360 000 as.) oli vain 300 km. Mogiljovin
seudulla säteilysairaudet tappavat edelleen ihmisiä enemmän kuin
muualla Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Ydintuhon
takia Valko-Venäjällä menetettiin 485 kylää tai taajamaa, joista
70 on haudattu maahan ikuisiksi ajoiksi. (Maailmansodan aikana
saksalaiset hävittivät 619 valkovenäläistä kylää
asukkaineen.)
Neuvostotasavaltoja
ei enää ole, mutta ydinvoimalarakennukset ovat edelleen
paikoillaan. Tuhoutuneen reaktorin päälle on
rakennettu yli sata metriä korkea suojakuori ja jäljelle jääneet
reaktorit 1-3 ajettiin alas, mutta peräti vuoteen 2000 asti tuotti
reaktori nro 3 sähköä. Näytelmän nimessä on alaotsikkona
”Tulevaisuuden aikakirjat”. Tämän päivän aikakirjat kuitenkin
kertovat, että vanhoista aikakirjoista ei vieläkään ole opittu,
vaan ydinvoimaloita on alettu taas puuhata lisää, koska sähköntarve
jatkaa kasvuaan. Tshernobylin jälkeen tapahtui Fukushiman
onnettomuus 2011, mutta Fortum haluaa rakentaa uuden ydinvoimalan ja
saada veronmaksajat osittain kustantamaan sen.
Tshernobylissä
on nyt onnettomuuspaikalta 30 kilometrin säteellä suljettu alue.
Tulee mieleen Andrei
Tarkovskin elokuva
Stalker
(1979),
jossa kolme miestä menevät salaperäiselle Vyöhykkeelle.
Tarkovskikaan
ei käsittele tulevaisuutta, vaan menneisyyttä. Elokuvassa miehet
kysyvät, onko Jumala hylännyt alueen, johon on merkiksi jäänyt
vain orjantappurakruunu. Sitten tämäkin vielä: Vyöhykkeen
lähettyvillä näyttää olevan ydinvoimala.
Tarkovski
sanoi halunneensa räjäyttää rikki suhteen nykypäivään ja
kääntyä menneisyyden puoleen, sillä menneisyydessä ihmiskunta on
tehnyt ne lukuisat erehdykset, joiden takia sen on tänään pakko
kulkea kuin sumussa. Se on elokuva henkisyyden tuhoutumisesta väärän
tiedon hallitsemisen vuoksi.
Tshernobylissa, sen työntekijöille rakennetussa Pripyatin kaupungissa ja kauempanakin siirryttiin huhtikuun 26. päivän vastaisena yönä 1986 historiassa uuteen kohtaan – astuttiin uuteen todellisuuteen, joka näytti ylittävän sekä siellä asuneiden ihmisten tiedot että mielikuvituksen. Paljon olisi pelastettu, jos edes erikoisoperaatiossa olisi osattu käyttää tietoa hyväksi. Kun ei osattu, muodostui Tshernobylin yöstä yksi osatekijä myös Neuvostoliiton hajoamiseen.
Teatteriryhmä Helsinki 98:n nimi ei tule sen perustamisvuodesta, koska se aloitti toimintansa vasta 2023. Numero 98 viittaa Helsingin Vuosaaren postinumeroon 00980.
kari.naskinen@gmail.com
