Elokuva-arvostelussani marraskuussa 1969 kirjoitin, että Easy Rider (1969) ”on lähtökohdiltaan lähes ihanteellinen. Se on tehty isojen elokuvatuottamoiden ulkopuolella, mutta ei silti ole vieraannuttanut sellaistakaan yleisönosaa, joka on tottunut hyväksymään vain puhtaasti kaupallisen elokuvan.”
Olin innoissani
elokuvasta, jossa oli ”kapinallista kukkaiselämää, psykedeelistä
pilveä, jeesusta, dylania, hienoja motskareita ja hiven kumousta”.
Kuitenkin vain hiven, kuten elokuvan nyt katsottuani havaitsin.
Niiden motskareiden bensatankeissa ei ole Che
Guevaran kuvia,
vaan Peter
Fondan Harley-Davidson
Hydra Gliden tankkiin on maalattu Yhdysvaltojen lippu. Kapinallisen
vastakulttuurin asialla kuitenkin ollaan ja tavoitteena on vapaus
kaikesta ylhäältä määrätystä.
Jack
Kerouacin Matkalla-romaani
(1957) oli beat-sukupolven edustaman vastakulttuurin suuri
avainromaani, ja Suomessa Easy
Riderin nimeen
liitettiin myös sana ”matkalla”. Tällä matkalla Peter Fonda ja
elokuvan ohjannutkin Dennis
Hopper tekevät
Losista alkanutta matkaa kohti Louisianassa vietettävää vapauden
ja uuden ajan elämän
juhlaa Mardi
Gras -karnevaalia.
Matkalla
mukaan tulee myös alkoholisoitunut ACLU:n lakimies Jack
Nicholson.
Hän puolustaa oikeudenkäynneissä kansalaisia, joiden valtaeliitti
katsoo toimineen yhteiskuntaa vaarantaen, mutta joita American Civil
Liberties Union puolustaa nimenomaan siksi, että ihmisiltä ei saa
viedä perustuslain takaamia kansalaisoikeuksia eikä
-vapauksia.
Kolmikko
nostaa viskimaljat D.H.
Lawrencelle,
jonka uskaliaat romaanit toivat hänelle paljon vihamiehiä. Niin
saivat myös elokuvan kaverukset, joilla oli liian pitkä tukka ja
olivat selvästi ulkopuolella virallisen yhteiskunnan. Eikä
sekään ollut normaalia, että moottoripyöristä tehtiin ns.
choppereita, joissa oli ylipitkät etuhaarukat ja
apehanger-ohjaustangot korkealla.
Yhden kahvilakäynnin jälkeen Fonda, Hopper ja Nicholson yöpyvät tien lähellä metsikössä, johon heitä ovat seuranneet perusamerikkalaiset juntit, ja nukkuva Nicholson saa surmansa äijien käsittelyssä. Elokuvan lopussa sama jatkuu. Fonda ja Hopper osuvat samalle maantielle kahden autolla liikkuvan farmarin kanssa. Repsikan puolella istuva maajussi ottaa haulikon, toteaa nuorukaisten olevan huligaaneja ja ampuu sivuikkunasta Hopperin (kuva). Fonda lähtee auton perään ja kuolee yhtä helposti. Amerikka on edelleen villi länsi, jossa on helppo tappaa. Nyt Trump suoraan sanoo tuomitsevansa poikkeavat ihmisryhmät.
Kuin vertauskuvauksellisesti tähän asiaan liittyen kaverukset ohittavat matkalla myös vanhoista lännenfilmeistä tuttuja vuoria Arizonassa ja Coloradossa reitin mennessä valtateillä 60, 66, 71 ja 89. Yhden lehmälaumaa paimentavan cowboynkin he matkallaan näkevät.
Joitakin vuorokausia he viettävät hippikommuunissa taivasalla. Sen asukkaat ovat teatterilaisia, oman ruokansa viljelijöitä ja pasifisteja. Rauha on yksi oleellinen sanoma elokuvassa, mutta yksilötasollakin sitä on mahdoton saavuttaa, koska väkivaltaviranomaiset ovat toista mieltä. Poikkeavuudet pyritään eliminoimaan ja tämä tapahtuu väkivaltaa käyttämällä, teloittamallakin.
Hieno elokuva, mutta jos tämä tarina tehtäisiin nyt, niin alkuperäinen Hopperin ja Fondan leffa jäisi kyllä jonkinlaiseksi kevytversioksi. Kuuskytlukulaisen vihaisen nuoren vasemmistolaisen silmin elokuva oli kuitenkin omana aikanaan juuri sitä, mitä elokuvien ensisijaisesti pitikin olla. Mutta mutta, kuten silloin 1969 tiukkana radikaalina kirjoitin: ”Easy Riderin on annettu muodostua eräänlaiseksi varaventtiiliksi, joka henkisesti luo tyytyväisyyttä elokuvatuotantoon kokonaisuutenakin. Tällaisella poikkeavalla elokuvalla Columbia-yhtiö antaa itsestään kuvan edistyksellisenä puulaakina. Kun kuluu muutama vuosi ja taas alkaa esiintyä tyytymättömyyttä, tehdään sama temppu. Näin vaiennetaan muutosta haluavien suut. Olisikin ollut parempi, ettei elokuvaa olisi palkittu Cannesin festivaaleilla eikä muutenkaan hyväksytty tällaiseksi vallitsevan järjestelmän ja edistyksellistä (elokuva)politiikkaa vaativien väliseksi kädenojennukseksi, jollainen se nyt on.”
Elokuvan tuottivat pienet Pando Company Inc. ja Raybert Productions, mutta iso Columbia Pictures otti sen jakelukanaviinsa.
kari.naskinen@gmail.com
