torstai 1. lokakuuta 2026

Elämä ilman televisiota

Ulla Wiggen: Kanavavalitsin (1967) Espoon
Emma-taidemuseossa viime vuonna.

Kolme vuotta vanha televisio pimeni. Onneksi olin ottanut 70 eurolla neljän vuoden jatkotakuun, joten korjaamolle meni. Kotoa haettiin ja kolmen viikon päästä tuotiin takaisin.

Mitenhän äijän käy, ajattelin heti. Mutta ei käynyt paljon mitenkään. Kun telkkari oli eilen ensimmäisen kerran korjattuna takaisin, katsoin yhden ennakkoon lehden tv-liitteestä ympäröimänä ohjelman. Tai kun tarkkoja ollaan, niin katsoin sen Yle Areenan kautta sopivampana aikana. Tältä päivältäkin on yksi ohjelma ympäröitynä, mutta katson sen jo nyt iltapäivällä, jotta illalla pääsen taas keskittymään elokuviin.

Tämä se juju onkin. Tv-vastaanotinta ei pakosti tarvitse ohjelmien katsomiseen ollenkaan, koska melkein kaiken näkee Yle Areenasta. Tuon kolmen viikon korjaamoaikana katsoin ne harvat kiinnostavat ohjelmat Areenasta tabletin kautta.

Ainoa puute oli, että pääharrastukseni dvd-elokuvien katsominen ei onnistunut, koska se edellyttää tv-vastaanotinta. Pohdinkin jo, luovunko nykyisen television jälkeen kokonaan telkkarista ja hankin pelkästään sellaisen vastaanottimen, jolla ei ole yhteyttä tv-lähetyksiin, mutta voi katsoa dvd-elokuvia. Sellaisia kuvanäyttöjä on ja tulisivat halvemmiksin. Ne muutamat kiinnostavat Ylen ohjelmat näkisi tabletilla, samoin toisen kiinnostuksenkohteeni moottoriurheilun maksukanavalähetykset.

Kaiken lisäksi tv-tilanne voi vaikeutua lisää, koska Kokoomus ja Perussuomalaiset-puolue haluaisivat lopettaa Yleisradio Oy:n kokonaan. Vielä tämän hallituksen valta-aikana on mahdollista tehdä lisää leikkauspäätöksiä Ylen rahoitukseen. Tavoitteena on, että tv-toimintaa tyhmennettäisiin edelleen ja sitä hoitaisivat Suomessa MTV, Nelonen, Ava, Jim, Kutonen, Liv, Tv7 ja amerikkalaiset maksukanavat. Ei paljon jäisi toimintavaraa kalliille älytelkkareille, kun huippuohjelmiksi jäisivät ”Suomen älyttömin julkkis” ja ”Suomen huutokauppakeisari”.

kari.naskinen@gmail.com