Maailman ensimmäinen laajasti matkaillut turisti oli Gilgamesh, ja oli myös maailmanhistorian ensimmäinen sankariseikkailija. Gilgamesh on tuttu maailman vanhimmasta eepoksesta, jostain vuosien 2100 - 2000 eKr. tietämiltä, mutta todennäköisesti Gilgamesh oli myös oikea historiallinen henkilö, joka sumerilaisen kuningasluettelon mukaan hallitsi Urukin kaupunkia joskus vuosien 2800 ja 2600 eKr. välillä. Alkuperäisessä muodossaan tämä mesopotanialainen eepos on käsittänyt yli 3000 säettä ja sen nimi oli Sha naqba imuru (Hän, joka syvyydet näki). Enää kaikkia säkeitä ei ole tallella, mutta valtaosa kyllä.
Hain
tämän eepoksen tuoreimman, Jaakko
Hämeen-Anttilan suomennoksen
(Basam,
2000) kirjastosta
sen jälkeen, kun pääsiäisenä oli Gilgamesh tullut esiin kahdessa
eri musiikkiyhteydessä. Ristinkirkossa kuulin Karl
Jenkinsin Stabat
Mater
-oratorion, jossa yksi säe oli Gilgamesh-eepoksesta ja
laulettiin arameaksi. Sitten kuuntelin kotona tanskalaisen
nykysäveltäjän Per
Norgårdin cd:n,
jonka testivihkossa
kerrottiin, että Norgård on säveltänyt myös Gilgamesh-oopperan.
Että
mikä se tällainen eepos oikein on?
Hämeen-Anttila
kirjoittaa esipuheessaan, että kaikista elämän syvyyksien,
viisauksien
ja
ikuisuuden etsimisestä sekä uskonnollisuudestaan huolimatta
eepoksen näkyvin taso on seikkailukertomus, Gilgameshin odysseia.
Gilgameshin
tärkein kaveri ja palvelija on jumalten
muovaama ihminen Enkidu,
joka myös
etsii syvempiä asioita ja löytääkin ilotyttö Shamhatin:
Tuossa
hän on, Shamhat! Paljasta povesi,
avaa vulvasi, anna hänen
ottaa sinut.
Shamhat heitti pois alimman vaatteen,
avasi
vulvansa ja Enkidu otti hänet.
Shamhat teki villimiehelle
naisen työtä,
kuusi päivää, seitsemän yötä
Enkidu
rakasteli Shamhatin kanssa.
Eepoksen loppuvaiheissa käy
ilmi, että Gilgamesh oli myös urheilumiehiä. Yhtenä päivänä
hän nimittäin harmitteli,
että pudotti pallonsa manalaan ja heti perään sinne putosi myös
maila. Gilgamesh
pani Enkidun hakemaan niitä, mutta sillä reissulla Enkidu joutui
tappeluun ja kuoli. Gilgamesh ei saanut pelivälineitään, mutta se
jää arvoitukseksi, oliko Gilgamesh kriketti-, pesäpallo- vai
tennismiehiä.
Raamatussa
ei urheilujuttuja ole, mutta yhdessä kohtaa Raamatun ja Gilgameshin
kertomukset yhtyvät. Vedenpaisumus Raamatussa on nimittäin
samankaltainen kuin Gilgameshissa kuvattu Tulva. Vedenpaisumus
tosin
kesti peräti 150 vuorokautta, mutta Gilgameshin Tulva vain viikon.
Araratin
sijasta pelastuneet odottivat Tulvan loppumista Nisir-vuoreen
juuttuneessa laivassa. Seitsemäntenä päivänä laivasta laskettiin
korppi lentoon, se näki väistyvät vedet, söi, käänteli ja
nokki, eikä palannut laivaan. Nisir-vuoren oletetaan olevan Irakissa
lähellä Sulaymaniyahin kaupunkia; Nisir-nimi ehkä tarkoittaa
”Pelastuksen vuorta”.
Hämeen-Anttila olettaa, että
Gilgamesh on vaikuttanut myöhemmin Raamatun kirjojen muotoutumiseen.
Mikäs
ihme se, koska Gilgamesh näki syvyydet, maan juuretkin, kaiken tiesi
ja ymmärsi. Samalla kannalla on arkeologi, teologian tohtori Eero
Junkkaala,
jonka mielestä on luontevaa ajatella, että Kaksoisvirranmaassa
tunnettiin vedenpaisumuskertomus raporttina todellisesta
tapahtumasta, ja siitä on itse asiassa olemassa useampiakin
versioita.
Sekin
vielä
näiden
kahden eepoksen yhteyksistä, että Gilgamesh harmittelee, kun
ei jättänyt
manalaan pudottamiaan urheiluvälineitä puusepän taloon - ”onhan
puusepän vaimo minulle kuin äiti! Kunpa olisin jättänyt! Onhan
puusepän vaimo minulle kuin sisar!” Oliko
kysymyksessä enneuni Joosef nasaretilaisesta, jonka luona Gilgamesh tulisi
maailmanmatkoillaan vierailemaan?
kari.naskinen@gmail.com