Televisiosta tuli pari päivää sitten hieno lännenelokuva Armoton maa (2003). Sen on ohjannut Kevin Costner, joka myös näyttelee toisen pääroolin. Armoton maa on 2000-luvun ehkä paras western.
Vuonna 2010 ostin liput Kevin Costnerin konserttiin Finlandia-taloon. Aikatauluongelmien takia se kuitenkin siirtyi toiseen ajankohtaan ja Helsingin jäähallin, johon en sitten muiden menojeni takia päässyt. Lehdestä luin, että Kevin Costner soitti ja lauloi kantrimaista rockia Modern West -yhtyeensä kanssa.
Kevin Costner siksi, että hän on niitä näyttelijöitä, joiden kaikki mahdolliset elokuvat pitää nähdä. Kymmenen tällaisen miesnäyttelijän listalla muut aakkosjärjestyksessä ovat:
James Coburn
Chris Cooper
Joseph Cotten
Sulevi Peltola
Martti Pennanen
Paavo Pentikäinen
Sam Shepard
Vasili Shukshin
Lino Ventura
Yhtä hankalaa on rajata vain kymmenen naista, mutta tässä kuitenkin tämän hetken tilanne:
Ellen Barkin
Juliette Binoche
Jane Birkin
Leea Klemola
Rooney Mara
Jean Seberg
Kristen Stewart
Elizabeth Taylor
Kirsti Wallasvaara
Rachel Weisz
Kriteereitä on vaikea luetella. Nämä eivät ole mitään paremmuusjärjestyksiä, vaan lähinnä tunteeseen perustuvia, muutaman kohdalla vain yhden elokuvan kohdalla syttyneitä havaintoja. Vaikuttamassa ovat myös vanhat elokuvateatterimuistot, samoin varhaiset tv-muistot.
Koska tämä Kevin Costnerista kuitenkin lähti liikkeelle, niin alkupiste oli tietenkin Tanssii susien kanssa (1990), josta Costner sai parhaan ohjauksen Oscarin ja elokuva myös palkittiin vuoden parhaana elokuvana. Kova saavutus ensimmäisestä ohjaustyöstä.
Eikä Costner sen jälkeenkään ole ohjannut kuin neljä elokuvaa. Sen sijaan näyttelijänä hän on ollut noin 70 elokuvassa. Hän on selvästi pitänyt huolen siitä, että ei ole mennyt aivan keskinkertaisuuksiin eikä varsinkaan hassuihin komediafilmeihin. Tästä en aivan varma ole, koska kaikkia Costnerin elokuvia ei meillä ole esitetty, mutta kaikissa näkemissäni elokuvissa Costner on ollut vakava, hyväksyttävä, aina oikeudenmukaisuuteen pyrkivä ja yhteiskuntapoliittisesti tietyllä tavalla liberaaliin ajatteluun istunut roolihahmo.
Armottomassa maassa rooli on samanlainen, joskin tässä tapauksessa roolihenkilö Charley Waiten menneessä elämänvaiheessa sisällissodan ajalta on harvinaista synkkyyttä. Nyt hän on yhdessä Boss Spearmanin (Robert Duvall) kanssa Montanassa ajamassa karjalaumaa, eikä lähistöllä asuva karjatilallinen Denton Baxter pidä läpikulkumatkaajista, jotka käyttävät hänen laidunmaitaan karjansa ruokkimiseen. Baxterin roolissa on lännenelokuvissa harvinaisesti Michael Gambon. Tämä johtaa lopulta kovaan asetaisteluun Harmonvillen kaupungissa. Siitä tulee yksi parhaita lännenfilmien taistelukohtauksista.
Toinen poikkeuksellisen hieno kohtaus on, kun Charley ja Boss vievät nuoren apupoikansa Buttonin (Diego Luna) hoidettavaksi Harmonvillessä olevan tohtorin luo. Siellä Charley tapaa tohtorin siskon Suen (Annette Bening). Muutaman hoitokäynnin jälkeen on kuitenkin edessä ehkä lopullinen lähtö, kun tiedossa on taistelun alkaminen Baxterin joukkoa vastaan. Siinä lähdössä ulko-ovella on niin kaunis rakastumista kuvaava kohtaus, että se on peräti harvinaisuus. Muutamilla sanoilla ja katseilla Charley ja Sue osoittavat meille katsojille, että tässä on kaikki, mitä maailmassa voi olla.
Ennen taistelun alkua Charley käy kaupassa, jossa on myynnissä hienoja astiastoja. Charley kirjoittaa astiastoa esittelevälle mainoslapulle viestin tallimestari Percylle (Michael Jeter), että jos hän kuolee, Percy ostakoon Suelle astiaston, ehkä kaunein on prinsessakuvioinen.
Armoton maa on edelleen Yle Areenassa. Kevin Costner on tässäkin elokuvassa oma itsensä, jollaisena hänet aina olen elokuvissa nähnyt. Jotkut sanovat hänen näyttelemistään manerisoituneeksi; minulle hän on aito, jollaisena haluan hänet seuraavankin kerran nähdä.
(Toinen 2000-luvun huippulänkkäri on Scott Cooperin Hostiles (2017), pääosassa Christian Bale, joka 20:n listalla jo olisi.)
kari.naskinen@gmail.com










