Sota on armeijoiden olemassaolon väistämätön seuraus

Radion ykköskavalla alkoi viikko sitten kuunnelman ja esseen muotoisena yhdistelmänä Rauhan poluilla -sarja, jonka toinen osa tulee tänä iltana klo 19 (Yle Areenassa ovat jo kaikki kuusi jaksoa). Yleisradion sisällä toimivan Radiogalleria-yksikön tekemässä ohjelmassa kertojana toimiva henkilö on Leena Häkkinen, joka on myös kirjoittanut ja ohjannut sen.Kertoja kulkee polkuja kohti rauhan mahdollisuutta, ei erityisesti nyt Ukrainaa koskien, vaan yleensä maailmassa, jossa tälläkin hetkellä on käynnissä noin 50 sotaa tai sellaiseksi luonnehdittavaa konfliktia.

Rauha on tahdon asia, sanotaan ohjelmassa. Läheskään aina ei tahtoa ole tarpeeksi. Päinvastoin tuntuu kuin sota olisi nyt Ukrainassakin joidenkin mielestä toivottavampaa kuin rauha. Kun Putin aloitti sodan, oli tahoja, jotka iskivät tähän asiaan niin, että nyt saadaan rakennettua konkreettista vastakkainasettelua lännen ja Venäjän välille. Eikä tähän asetelmaan istu se, että nyt tehtäisiin rauha. Kaiken lisäksi tuntuu, että rauhanteko ei ole ollenkaan oleellista, mutta se on, kuka rauhan tekee. Trump ei ole oikea rauhantekijä, koska hänetkin on Euroopassa julistettu pahaksi ihmiseksi.

Radio-ohjelmassa kertoja kuuntelee Pekka Haaviston tarinoita rauhanneuvotteluista, Alexander Stubbin ehdotusta YK:n turvallisuusneuvoston kehittämisestä ja pohtii Martti Ahtisaaren perintöä hänen poikansa Marko Ahtisaaren kanssa. Hän keskustelee myös rauhan- ja konfliktintutkijoiden kanssa ja tapaa ihmisiä, jotka työssään edistävät rauhaa niin maailman konflikteissa kuin naapuririitojen sovittelussakin. Samalla Leena Häkkinen muistelee kinastelujaan ja tappeluitaan kerrostalon muiden lasten kanssa ja kertoo sitten myöhemmästä asumisestaan Helsingin Merihaassa, jossa hän ei yhdeksän vuoden aikana tutustunut yhteenkään toiseen asukkaaseen – kun ei tunne, ei voi auttaa.

Leo Tolstoi kirjoitti yhdessä kirjeessä vääpelille: ”Todellisuudessa sota on vain armeijoiden olemassaolon välttämätön seuraus; armeijoita taas hallitukset tarvitsevat yksinomaan työväen hallitsemiseen.” (Omatuntoja. Kirjoituksia rauhasta ja kansalaistottelemattomuudesta, 1899)

Pasifismi ei kuitenkaan sovi hallitusten ajattelumaailmaan. Siksi armeijoita pitää vain vahvistaa, kuten kaikille tuttu termi varustelukierteestä kertoo. Suomenkin piti liittyä Natoon, koska puolueettomana valtiona katsottiin olevamme heikko. Yhdessä baarinpöydässä kuulin tuttavaltani sen logiikan, mihin Nato-jäsenyys perustuu:

- Eihän siinä ollut mitään järkeä, sanoin.
- No onhan Nato hyvä selustatuki.
- Niin kun sellainen tarvittiin, koska luovuimme puolueettomuudesta tässä Venäjän ja lännen välissä, sanoin.
- Just niin, koska Venäjästä tuli Suomelle vihollinen.
- Tuli Yya-sopimuksen vaihtamisesta Nato-sopimukseen.
- No eikös sitten ole hyvä juttu, että nyt on Nato-sopimus?
- Ilman Nato-jäsenyyttä Suomesta ei siis olisi tullut Venäjän vihollinen. Eli tällainen oravanpyörä, joka ei olisi lähtenyt pyörimään, ellei sitä olisi Suomessa pyörimään pantu.

Nyt kuitenkin pitää Venäjän ja Ukrainan välille saada rauha. Ihan sama millä ehdoilla, kunhan ihmisten tappaminen loppuu. Saakoon Venäjä vaikka koko Ukrainan ja Nato koko Venäjän. Ei sota koskaan ole nollasummapeliä. Aina sodissa on menetyksiä, Suomikin hävisi viimeksi Viipurin, Petsamon ja mitä kaikkia niitä oli, väliaikaisesti hallussa ollut Suur-Suomen pääkaupunki Äänislinnakin meni. Siitä vaan Trump hommiin.

Radiogalleria perustettiin 1979 kokeellisten ja taiteellisesti kunnianhimoisten ohjelmien tekoon. Alkuvaiheessa nimi oli Radioateljee, mutta nyt koko tämä Ylen yksikkö loppuu tähän rauhaohjemaan, koska maan halllitus on karsinut rajusti Ylen budjettia. Kuvaavaa tietenkin on, että Radiogalleria loppuu nimenomaan Rauhan poluilla -ohjelmaan, kun hallituksen politiikassakin vaikuttaa sota olevan rauhanomaista rinnainoloa vahvempi idea.

kari.naskinen@gmail.com