torstai 29. heinäkuuta 2021

"Kaikkien aikojen suurin näyttelijä”

Kahtena viime sunnuntaina on televisiosta tullut 1930-luvulla tehdyn Marseille-trilogian kaksi ensimmäistä osaa, kolmas tulee ensi sunnuntaina klo 12. Ranskalaisen Marcel Pagnolin (1895 - 1974) kirjoittama näytelmä- ja elokuvasarja oli aikoinaan valtava menestys, varsinkin elokuvat, joista kaksi ensimmäistä Marius ja Fanny tulivat teattereihin sopivasti äänielokuvan varhaisiin vuosiin. Suurta rakkausdraamaa Marseillen satamakaupungissa. Suomessa näytelmät esitettiin tuoreeltaan, Marius ensimmäisenä Viipurissa talvella 1931 ja heti perään muuallakin, samoin Fanny monissa teattereissa 1932, mutta kolmas eli César vain Tampereen Teatterissa 1939. Sen sijaan näitä elokuvia ei silloin Suomeen tuotu, ne nähtiin meillä ensimmäisen kerran vasta 1970-luvulla televisiossa.


Vaikka keskeinen aihe on kahden nuoren vaikea rakkaustarina, päähenkilö on kuitenkin sulhaskandidaatin isä César, josta
Jean Renoir kirjoitti elämäkertakirjassaan 1974, että roolin esittänyt Jules Auguste Muraire, taiteilijanimeltään Raimu (kuvassa), oli ”ehkä koko vuosisatamme loistavin ranskalainen näyttelijä”. Paljon sanottu, kun saman arvon voisi antaa myös Jean Gabinille. Tosin Orson Welles pani vielä paremmaksi: Raimu oli kaikkien aikojen paras näyttelijä. Meille suomalaisille kuitenkin melko vähän tunnettu.

Marius on töissä isänsä Césarin kahvilassa ja Fanny myy siinä lähellä kaloja, hedelmiä ja vihannaksia. Marius haaveilee myös merestä ja lähteekin pitkälle reissulla. Raskaana oleva Fanny jää rannalle ja joutuu menemään paljon vanhemman kauppiaan Honoré Panissen kanssa naimisiin, ettei synnyttäisi häpeällisesti äpärälasta. Vasta mereltä palattuaan Marius saa tietää lapsesta ja vaatii sitä, mikä hänelle kuuluu. Kolmannessa elokuvassa ensi sunnuntaina aikaa on kulunut 20 vuotta, joten jäädään odottamaan, miten lopulta käy. Tämän kolmannen osan Pagnol käsikirjoitti suoraan elokuvaksi ja vasta sen jälkeen näytelmäksi.


Yhden Fannyn repliikin tästä viimeisestä osasta uskallan tähän panna: ”Ei ole mitään korjaamatonta.”

Mariusta esittää
Pierre Fresnay, joka muistetaan parhaiten Renoirin Suuren illusionin (1937) kapteeni de Boeldieun roolista. Fanny on Orane Demazis (kuvassa).

Marseille-trilogia on elokuvan historian kannalta laajemminkin merkittävä tapaus. Sen aloittamiseen liittyi sellainenkin kuvio, että jos Hollywoodin filmiyhtiöt olivat tuohon aikaan saaneet isoja pääsylipputuloja Euroopassa, ne oli myös käytettävä Euroopassa seuraavien elokuvien tekemiseen. Kun näytelmäkirjailija Pagnol päätti siirtyä myös elokuva-alalle, hän otti yhteyttä Paramount Pictures -yhtiöön ja sai sen rahoittamaan ensimmäisen elokuvansa. Osatuottajaksi hän kuitenkin perusti oman yhtiön Les Films Marcel Pagnolin. Ohjaajaksi Pagnol kutsui unkarilaissyntyisen, Hollywoodissa jo kokemusta hankkineen Alexander Kordan, josta sittemmin tuli englantilaisen elokuvan voimatekijä.

Kordan elämäkertakirjassa (1979) kerrotaan, että hänen ja Pagnolin yhteistyö sujui, mutta vasta pitkien neuvottelujen jälkeen: ”He katsoivat näytelmän uudestaan ilta illan jälkeen ja menivät sitten aina Maximiin (Pariisi) illalliselle pohtimaan miten siitä olisi tehtävä elokuva. Korda suostui siihen, että osajaossa oli käytettävä teatterin näyttelijöitä ja siihen, ettei repliikkejä muutettaisi eikä liioin näytelmän eteläranskalaista murretta.”

Korda oli myös tehokas liikemies. Mariuksen hän ohjasi ennätysajassa ja teki siitä heti perään Paramount Francen ja Pagnolin yhtiön toimesta toisen version saksalaisten näyttelijöiden kanssa: Zum goldenen Anker. Tämän Kordan tehokkuuden seurauksena Paramount tarjosi Kordalle johdettavaksi kaksi studiota Englannissa. Korda otti työn vastaan, mutta kyllästyi pian ja perusti oman tuotantoyhtiön London Filmsin 1932.

Koska Korda oli lähtenyt Mariuksen jälkeen Lontooseen, palkkasi Pagnol toisen elokuvan ohjaajaksi Marc Allegretin. Trilogian kolmannen osan Pagnol oli sitten valmis ohjaamaan jo itse. Tuossa vaiheessa Les Films Marcel Pagnolilla oli jo kunnon studiot ja laboratorio Marseillen liepeillä. Kohtaukset Césaren omistamassa Bar de la Marinessakin kuvattiin studiossa, mutta hienot satama- ja laivakuvat ovat Marseillesta.

Marseille-trilogia ei alkuun saanut arvostusta kriitikoilta. Teatterimies Pagnolin tyyliä ei pidetty riittävän
filmillisenä - ”filmattua teatteria”, ”purkkiteatteria”. Pagnol itse, teatterista elokuvaan siirtyneenä, puolustautui: ”Mykkäelokuvat olivat pantomiimia, sen sijaan äänielokuvan tehtävänä on keksiä teatteri uudelleen.”

Pagnolin e
lokuvien nokkela ja juonta sujuvasti eteenpäin vievä vuoropuhelu ja varsinkin Raimun rooli tekivät elokuvista joka tapauksessa yleisön suosikkeja. Kun niitä nyt katsoo, ymmärtää elokuva-arvostelijoiden niuhottamisen, koska he olivat jo päässeet modernin kuvallisen ilmaisun makuun. Varsinkin sitten, kun tulivat Jean Vigon Nolla käytöksessä (1933) ja L´atalante (1934), saivat elokuvataidearvostelijat haluamansa. Myöskään Renoir ei allekirjoittanut Pagnolin tyylilajia, jossa puhe ohitti aina kuvan: ”En usko dialogiin jonkin tilanteen selittäjänä, vaan täydentävänä osana itse kohtausta.”

Pagnol oli joka tapauksessa menestyksen saavuttanut, ja 1946 hänet valittiin Ranskan akatemiaan
ensimmäisenä elokuvantekijänä.

kari.naskinen@gmail.com

keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin, yhdessä

Yleisurheilun alkamista Tokiossa saadaan odottaa vielä pari päivää. Täällä kotona kilpailut kuitenkin jatkuvat koko ajan, tänäänkin järjestetään yhdeksät kilpailut. Tänä kesänä olen käynyt kolmissa kansallisissa kilpailuissa, viimeksi eilen Riihimäellä. Ne ovat mukavia tapahtumia. Osallistujia ja nuorta intoa on paljon, välillä suomalaisittain huipputuloksia ja sitten taas grillimakkaraa.

Kun nämä eivät ole mitään timanttiliigoja tai golden cuppeja, tunnelma on leppoisa. Eilen oli hauskaa kuunnella kuuluttajaakin, joka yritti saada selkoa takasuoran juoksuista: ”...näyttää Arminen olevan kärjessä, tai jaa, ehkä se onkin Mantila meidän oma poika, no voi olla, mutta kyllä sieltä kohta tieto saadaan...”

Yleisö istui etusuoran katsomossa, mutta juoksut pidettiin takasuoralla, koska siellä on vähän myötätuulta, joten joku voisi tehdä vaikka SVUL:n piirinennätyksen.

Viimeisen erän juoksijoiden valmistautuessa kuuluttaja otti esille
Samuelssonin: ”Hän on tämän kesän tilastossa toisena ajalla 10,27, sadasosan parempi on… en nyt muista kuka, mutta Samuelsson on toisena...”

Välillä joku huu
si toimistorakennuksessa olevalle kuuluttajalle, että Samuelssonin etunimi on Samuli.

Vieressäni katsomossa istu
i nuori pikajuoksijatyttö, jolla oli kertomansa mukaan ollut kaamea matka Lappeenrannasta: ”Autossa ei ollut ilmastointia, ihme että selvisimme tänne pyörtymättä.”

Olin unohtanut lippalakin, joten välillä piti mennä alueella olevan
yhden puun varjoon. Vieressä oli sopivasti myös makkaranmyynti. Jonkun urheilijan äiti oli siinä myös, ja sitten tyttö tuli: ”Äiti hei, tuolla myyntipisteessä on nyt niitä hyviä kiekkoja, mennäänkö ostamaan?” Lähtivät.

Meitä katsojia oli ehkä 500. Vähän ennen loppua lähdin pois, viereisellä pesäpallokentällä oli RPL:n Suomensarjan ottelu. Tuttu seura, kolme Suomen mestaruuttakin, mutta nyt on vaatimattomammin. Kentän reunalla on isot rautakehikot mainoksia varten, mutta ovat ruosteessa ilman yhtäkään mainosta. Katsojia näytti istuskelevan noin 30. Tuttu nimi Riihimäen menestyspesäpallosta on kaksi SM-kultaa siellä voittanut Rauli Rapo, joka nykyisin pelaa tennistä Lahden Kortteliliigan 2. divisioonassa. Toinen tuttu on Riihimällä aloittanut Sami Joukainen.

Yleisurheilu kuitenkin on monipuolisuudessaan kaiken urheilun lähtökohta. Se vain ihmetyttää, miksi se ei nykyisin vedä poikia läheskään yhtä paljon kuin tyttöjä. Riihimäen kilpailujen ilmoittautumisluettelossa oli 374 tyttöä/naista, mutta vain 117 poikaa/miestä! Ovatko palloilulajit ja tietokonepelit vieneet poikia? Riihimäelläkin naisten satasen eriä juostiin kymmenen, miesten eriä neljä.

Eilen ei ollut kaikkein nuorimpien sarjojen kilpailuja, mutta esimerkiksi Keuruun juhannuskilpailuissa oli. Käsiohjelmassa oli pikkunappuloidenkin kohdalla jokaisen ennätykset ja parhaat tulokset tältä kesältä.
Hienoa katsoa, kun tyttöjen 11-vuotiaiden tonnilla melkein kaikki tekivät joko PB:n tai SB:n. Riihimäellä ei paperista käsiohjelmaa ollut, mutta netistä löytyivät kaikki vastaavat tiedot.

Hienoja tuloksia tehtiin eilenkin, yhteensä 95 omaa ennätystä, HIFK:n Lidia von Wendt heitti keihäässä 13-vuotiaiden tyttöjen kauden kärkituloksen 34,07.

Riihimäellä ei eilen juostu pitempia matkoja. Eikä Riihimäellä ole Pekka Vasalan patsasta, vaikka Vasalalla on Riihimäen Kiskon ennätykset 800 metrillä 1.49,5 ja 1500 metrillä 3.41,8, molemmat vuodelta 1968.

Tokion jälkeen on vielä kesää paljon. Kilpailukalenteri jatkuu runsaana, huippuina elokuussa Kalevan kisat Tampereella ja Motonet GP Lahdessa sekä syyskuussa Ruotsi - Suomi Tukholmassa. Riihimäellä kuulin muutamia keskusteluja nimenomaan Kalevan kisoista – pääseeköhän sinne, mitenhän kunto kestää?

kari.naskinen@gmail.com

maanantai 26. heinäkuuta 2021

Moottoripyörät muutettava pikaisesti sähkökäyttöisiksi

Sähkömoottorin edut ja ongelmat polttomoottoriin nähden ovat hyvin tiedossa. Koska yksi hyvä puoli on sähkömoottorien äänettömyys, pitäisi moottoripyörien bensamoottorit mahdollisimman nopeasti kieltää. Esimerkiksi rajaksi vuosi 2025, jonka jälkeen ei sallittaisi rekisteröidä uutta eikä käytettyä moottoripyörää, ellei se toimi sähkömoottorilla.


Moottoripyöräilijöiden aiheuttama meteli on vastoin kaikkea järkeä. Henkilöautojen desibeliraja EU:n alueella on nyt 74 dB(A) ja vuonna 2024 se laskee 68:aan. Moottoripyörien kohdalla raja-arvo on nyt 103 dB(A).

Miksi moottoripyörillä saa metelöidä yli yleisen äänenpaineen turvallisuusrajan, joka on 85 desibeliä?

Moottoripyörä on harrastajilleen luultavasti oikein mukava vehje. Niiden aiheuttama häiriö on kuitenkin suuri. Tänä kesänä tämä on korostunut, kun asuntojen ikkunoita ja parvekkeenovia on täytynyt pitää auki sisäilman viilentämisen takia.

Kadut eivät ole kilparatoja. Miksi liikennevaloista lähdetään täydellä kaasulla ja äänellä, vaikka seuraaviin valoihin joutuu kuitenkin pysähtymään? Moottori- ja motocrossradat ovat tällaista hurjastelua varten. Moottoriurheilu on mielenkiintoinen laji ja siihen moottoreiden äänetkin sopivat, mutta eivät mihinkään muuhun.

Jos moottoripyörät pakotettaisiin siirtymään sähkökäyttöisiksi, voisi kuitenkin tehdä sellaisen myönnytyksen, että vanhoilla bensakoneilla saisi ajaa joulukuusta maaliskuuhun.

kari.naskinen@gmail.com

lauantai 24. heinäkuuta 2021

USA pitää politiikkaa elämää tärkeämpänä

Koronavirus tappaa ihmisiä, mutta Joe Bidenin USA ei auta, vaikka voisi. Se pitää kiinni Kuubaan kohdistamastaan kauppasaarrosta, eikä suostu myymään sinne injektioruiskuja. Kuuba on kehittänyt oman koronarokotteensa, mutta ruiskuja se ei pysty valmistamaan. Tarve on noin 30 miljoonaa ruiskua, ja vaikka Kuuba on niitä jostain saanut, tarve on tällä hetkellä edelleen 20 miljoonaa ruiskua.


YK:n yleiskokous hyväksyi kesäkuun lopulla äänin 184 - 2 päätöslauselman, jossa tuomittiin Yhdysvaltojen kohta 60 vuotta kestänyt Kuuban taloudellinen saarto. Ne kaksi vastakkaista ääntä tulivat Yhdysvalloilta ja Israelilta, joiden lisäksi äänestivät tyhjää Brasilia, Kolumbia ja Ukraina. Äänestyksen tulos ei kuitenkaan johda mihinkään, suunnilleen sama tulos äänestyksissä on tullut joka kerta vuodesta 1992 alkaen.

USA lähtee siitä, että mitään apua ei anneta sellaisille ihmisille, jotka elävät toisenlaisessa yhteiskuntajärjestyksessä kuin on amerikkalaisilla itsellään. Kuolkoot kuin luteet,
kun eivät hyvän päälle ymmärrä.

Barack Obama vieraili Kuubassa 2016 ja helpotti kauppasaarron rajoituksia jonkin verran, mutta Donald Trump kiristi tilannetta takaisin lisäämällä Kuuban terrorismia tukevia maiden listalle. Eikä Biden ole helpottanut asiaa mitenkään. People´s World -lehden politiikantoimittaja, entinen lastenlääkäri W.T. Whitney Jr. kirjoitti USA:n vaikuttavan silläkin tavalla, että sanktioita saavat myös ulkomaiset yritykset, jos ne auttavat Kuubaa ja jos niillä on yhtiökumppanuutta amerikkalaisten yritysten kanssa. Injektioruiskuja valmistavien amerikkalaisyritysten lisäksi niitä valmistavat viisi muunmaalaista yritystä, mutta koska niillä on siteitä yhdysvaltalaisiin tahoihin, nekään eivät voi viedä ruiskuja Kuubaan.

Whitney kirjoitti Kuuban saaneen YK:n kokouksessa suurta kiitosta siitä, että se on auttanut lääketieteellisessä hoidossa kymmeniä maita ja että se on kutsunut kymmeniä tuhansia opiskelijoita köyhistä maista Kuuban lääketieteellisiin kouluihin. He kiittivät Kuuban saavutusta tuottaa rokotteita koronavirusta vastaan saarron asettamista rajoituksista huolimatta. Puhujat esittivät Yhdysvaltoja vastaan kritiikkiä julmuuden, moraalittomuuden ja kansainvälisen oikeuden rikkomisen perusteella. (24.6.2021)

Vaikuttaa
kuitenkin siltä, että kauppasaarto on voimassa niin kauan kuin Kuuba ei lopeta kommunistista järjestelmäänsä. Kauppasaarto tuli voimaan 1962 eli kolme vuotta USA odotti, että Kuuban vallankumous ei olisi kestänyt. Oli USA:lle katastrofi, että se kesti. Kuuban 20 suurimmasta yrityksestä 17 oli ollut amerikkalaisia ja ne kansallistettiin ja amerikkalaiset työntekijät poistuivat maasta. Kaikki koulut olivat olleet yksityisiä ja toimineet katolisen kirkon ja USA:n rahoituksella, ja nekin tietenkin kansallistettiin, samoin tiedotusvälineet.

Vielä huhtikuussa 1961 CIA yritti muuttaa asetelmaa Sikojenlahden maihinnousulla, johon osallistui runsaasti Kuubasta Yhdysvaltoihin paenneita miehiä. Tarkoitus oli kaataa Fidel Castron hallitus, mutta tässä epäonnistuttiin ja se oli USA:n ensimmäinen tappio Latinalaisessa Amerikassa. Ei siis muu auttanut kuin aloittaa saarto, joka tuhoaisi Kuuban.

Nyt tilanne on vihdoin kriittinen johtuen suureksi osaksi koronasta. Ihmisiä sairastuu ja tarvittaisiin lisää hengityskoneitakin, mutta niiden saaminen on tyrehtynyt, k
oska USA osti kaikki hengityskoneet niiltä ulkomaisilta yrityksiltä, jotka niitä olivat Kuubaan myyneet.

Ennen koronakriisiä Kuuban terveydenhoito oli tunnetusti korkealuokkaista. Se tuli toimeen omalla osaamisellaan saadessaan lisäksi sellaista teknologista apua, joka nyt on loppunut. Vaikka Kuuba on köyhempi maa kuin lähellä oleva Meksiko, o
n Kuuban terveydenhoitojärjestelmä tehokkaampi. Sillä on ollut uusliberalistiseen Meksikoon verrattuna paremmat valmiudet hoitaa esimerkiksi tuberkuloosia, aidsia, malariaa ja tuhkarokkoa. Kuuballa on kymmeniä vuosia ollut tehokas oma lääketuotanto ja Kuubassa on 100 000:aa asukasta kohti 600 lääkäriä, Meksikossa 200. Terveydenhoito on kansalaisille maksutonta lukuunottamatta sitä, että potilas joutuu minimimaksun suorittamaan tuontitavaroina hankituista välineistä, kuten silmälaseista, kuulolaitteesta ja pyörätuolista.

Kuuban lääketieteellinen avunanto konkretisoitui 1970-luvulla, kun se ryhtyi antamaan Angolalle apua terveydenhoidossa ja koulutuksessa. Oli vallankumouksellista, kun lähti vapaaehtoisena pariksi vuodeksi Angolaan. Sieltä tuli vastaavasti 4000 vaihto-oppilasta kouluttautumaan Kuubaan.

Nyt tilanne on kuitenkin kriittinen, kun kansan tyytymättömyys on noussut esille. Tämä johtuu paljolti kauppasaarron aiheuttamasta ongelmasta, mikä USA:lle sopii oikein hyvin.
Whitneyn mukaan tämä tilanne on jatkumoa USA:n Kuuban-politiikalle: 1800-luvulla Yhdysvallat yritti sulauttaa Kuuban itseensä, Espanjan lähdettyä Kuubasta 1898 oli samanlaisia pyrkimyksiä, vallankumouksen jälkeen on ollut määrätietoinen yritys palauttaa amerikkalaisten hegemonia Kuubaan yhtenä keinona kauppasaarto ja nyt taktiikkana on ihmisten elämällä kiristäminen.

Neuvostoliiton loppuminen oli tietenkin iso takasiku Kuuballe. Kiina on osittain paikannut siitä syntynyttä aukkoa, mutta ei tarpeeksi.
Tänä vuonna talous on supistunut selvästi, joten uudella presidentillä Miguel Diaz-Canelilla on kovat paikat. Televisiossa puhuessaan hän sanoi, että tilanteen takana on kauppasaarto, jonka aiheuttamat menetykset Kuuballe ovat tähän mennessä olleet arviolta yli 740 miljardia dollaria.

Brittiläinen Morning Star -lehti kertoi, että USA on käyttänyt valtavia rahamääriä horjuttaakseen Kuuban demokratiaa tavoitteenaan kaataa sosialistinen hallinto. Biden ja kumppanit pitävät vääränä, että maailmassa on muunkinlaisia järjestelmiä kuin sen oma ja paras. Viime maaliskuussa kongressista lähetettiin joidenkin demokraattien allekirjoittama viesti, jossa Bidenin toivottiin käyttävän toimeenpanovaltaansa Trumpin asettamien rajoitusten perumiseksi, mutta Biden ei korvaansa lotkauttanut.
Myös kongressin edustajainhuoneen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Gregory Meeks (dem.) on pyytänyt Bidenia kumoamaan Trumpin hallinnon toteuttamat saarron kiristykset.

YK:ssa ennen äänestystä puhunut Kuuban ulkoministeri Bruno Rodríguez sanoi: Saarron vaikutus on valtava. Perheiden elämä ei pääse irti tämän epäinhimillisen politiikan vaikutuksista. Saarto on massiivinen, räikeä ja järjestelmällinen loukkaus Kuuban asukkaiden ihmisoikeuksia kohtaan. Vuoden 1948 Geneven yleissopimuksen toisen artiklan mukaan se on jopa kansanmurha. Kyse on taloussodasta, joka ulottuu alueiden ulkopuolelle pientä maata vastaan, johon taantuma ja maailmanlaajuinen talouskriisi ovat jo muutenkin vaikuttaneet kielteisesti.”

MUITAKIN SYITÄ

Suomi-Kuuba-seuran nettisivulla on juttu (23.7.2021), jossa referoidaan Havannassa Communistas-blogia pitävien marxilaisten ja kommunististen toimijoiden kokemuksia, havaintoja ja analyyseja. Esille on nostettu useita tekijöitä, jotka nyt ovat saaneet aikaan yhteiskunnallisen liikehdinnän:

-
Elintarvikkeiden ja hygieniatuotteiden pula.
- Pitkät jonot jopa sellaisten peruselintarvikkeiden kuin leivän ostamiseksi.
- Valuuttakaupat, joissa voi ostaa vain ulkomaanvaluutalla ja joiden kautta myydään jo suuri osa perustarvikkeista.
- Hallituksen päätös kieltää kansalaisia tallettamasta pankkitileille dollareita
- Julkisten palveluiden taksojen nousu. Esimerkiksi Havannassa joukkoliikenteen lipunhintoja nostettiin 500 %.
- Ilmaisten palveluiden ja etuuksien leikkaukset.
- Inflaation dramaattinen kiihtyminen ja perustarvikkeiden hintojen nousu.
- Pitkät sähkökatkot
.

Protestit saivat alkunsa työväenluokkaisissa kaupunginosissa, joissa sosiaaliset ongelmat ovat suurimpia. Sosiaalinen epätasa-arvo on koko ajan kasvava ongelma. Köyhyys, sosiaalisen tuen puute, julkisen ja sosiaalipolitiikan epävarmuus, elintarvikkeiden ja perustarvikkeiden rajallinen ja vähäinen tarjonta ja köyhtynyt kulttuuripolitiikka ovat vallitsevia piirteitä syrjäisillä ja pienituloisilla alueilla.
Näillä asuinalueilla ihmiset asettavat selviytymisen ideologisten kysymysten edelle. Kirjoittajien mukaan on myös tunnustettava, että näiden taloudellisesti haavoittuvien kaupunginosien asukkaiden mielissä Kuuban hallituksen johtajien nähdään nauttivan korkeasta elintasosta.


Laukaisevana tekijänä laajenneisiin mielenosoituksiin Communistas-blogissa pidetään tyytymättömyyttä tilanteeseen, jonka ovat aiheuttaneet maan talouskriisi, Yhdysvaltojen hallituksen asettamat pakotteet ja valtiobyrokratian kyseenalainen, tehoton toiminta.

Entä voiko tämän Kuuban nykyisen tilanteen tulkita vihdoin niin, että kommunistinen valtio on todellakin liian pieni yksikkö. Se oli sitä myös Neuvostoliitossa, jossa tosin hullu Stalin alkoi määrätietoisesti tuhota Leninin perintöä – mutta silti: kommunismi on internationaalinen liike, joka onnistuakseen edellyttää maailmanvallankumousta. Kiina on nykyisin vähän toisenlainen tapaus. Vaikka siellä on yksipuoluejärjestelmä, ei Kiinan systeemi enää perustu läheskään puhtaaseen marxismiin.

kari.naskinen@gmail.com

torstai 22. heinäkuuta 2021

Kreikka oli paras aluksi, sittemmin Suomi

Antiikin Olympian kisat olivat ammattilaisten kilpailuja, kuten ovat nykyisetkin olympiakisat. Osallistujat olivat yleensä kuninkaiden, tyrannien tai muiden mahtimiesten palkkaamia ja kunnian voitoista saivat nämä heidän isäntänsä. Muutenkin kilpailijat olivat ammattilaisia, kuten Theagene, joka 30 vuoden aikana voitti nyrkkeilyssä ja pankrationissa 1400 kilpailua. Urheilutähdet saivat jo tuolloin suurta mainetta, esimerkiksi painin kolminkertainen olympiavoittaja Astydamaa oli kuuluisa myös siitä, että hän söi yksinään yhdeksälle ihmiselle tarkoitetun juhla-aterian. Ruoka oli muutenkin tärkeä asia; kun olympiavoittajille ei lahjoitettu tontteja, monet kaupungit lupasivat heille ilmaiset ateriat eliniäksi. Rikas Ateenan kaupunki maksoi jossakin vaiheessa olympiavoitosta 500 drakmaa, joka vastasi antiikin ammattimiehen 15 vuoden palkkaa.

Tokion olympiakisoissa Singapore maksaa omille voittajilleen 850 000 euroa, Suomi 50 000 euroa, USA 32 000 euroa ja tätä luokkaa.


Antiikin kisoissa olivat suuria sankareita voimalajien edustajat. Atleetti Milon voitti painin kuusissa kisoissa, mutta kun hän ilmoittautui seitsemänsiin kisoihin, ei kukaan muu uskaltanut lähteä painimaan hänen kanssaan. Milo jaksoi kantaa nelivuotiasta härkää hartioillaan yli 50 askelta, minkä jälkeen hän tappoi härän yhdellä nyrkiniskulla ja söi sen paistettuna yksinään. Koska Milonin ateriat olivat runsaita, kyytipojaksi tarvittiin aina 10 litraa viiniä.

Olympian kisat järjestettiin neljän vuoden välein Zeus-jumalan kunniaksi yli tuhannen vuoden ajan 776 eaa. - 393 jaa. Ne olivat luultavasti ainoat tapahtumat, joihin kreikkalaisen maailman kaikki kaupungit osallistuivat. Alue oli iso ulottuen Krimiltä Espanjaan. Jo muutama kuukausi ennen kisojen alkamista julistettiin pyhä olympiarauha, jonka aikana Kreikassa ei missään saanut sotia.

Ensimmäisissä kisoissa oli vain yksi laji, 192 metrin stadionjuoksu. Stadion oli U:n muotoinen, jossa oli siis kaksi suoraa ja kaarre. Myöhemmin lajeja alkoi tulla lisää: juoksua sekä sota-aseiden kanssa että ilman, voimailulajeja, äänenvahvuuskilpailuja airuille ja torvensoittajille sekä korkealle arvostettu pankration, joka oli lähinnä tappelua kaikin mahdollisin keinoin. Lisäksi oli hevosten ja vaunujen kanssa suoritettuja lajeja. Kisat kestivät aina viisi päivää.

Perinteisin olympialaji on siis nykyinen 200 metrin juoksu, jota jotkut isot päälliköt ovat kuitenkin nyt poistamasta yleisurheilun arvokisojen lajivalikoimasta, koska se on liian lähellä 100 metrin juoksua. Lisäksi vaikuttaa siltä, että heitto- ja hyppylajien suoritusmääriä tullaan jatkossa pienentämään, kuten Timanttiliigassa jo on kokeiltu. Tilaa tarvitaan yhä vain uusille lajille, kuten jo on tapahtunutkin: baseball, katukoripallo, koskipujottelu, rantaseksilentopallo, rullalautailu, rytky, seinäkiipeily, taekwondo ja vesilautailu.

Antiikin olympiakisoihin ei naisia päästetty, mutta kaksi kertaa merkittiin nelivaljakkoajon voittajaksi spartalainen rouva Kyniska, sillä hän oli valjakon omistaja.

Olympiakisat herätettiin henkiin 1896 Ateenassa, jossa kreikkalaiset vielä juhlivat 46:ää kultamitalia. Suomi osallistui kisoihin ensimmäisen kerran 1908 Lontoossa ja menestys on ollut sen jälkeen erinomainen, sittemmin vähän vaisumpikin, mutta jos tehdään mitalitilasto kesäkisoista väkilukuun suhteutettuna, se on hieno (asukasmäärä/mitali):

1. Suomi 17 845
2. Ruotsi 19 211
3. Unkari 20 289
4. Bahama 27 204
5. Tanska 28 765
6. Norja 32 716
7. Bulgaria 33 938
8. Jamaika 34 690
9. Uusi-Seelanti 37 764
10. Viro 38 764

kari.naskinen@gmail.com

tiistai 20. heinäkuuta 2021

Luostarikeskus Panagia

Kaikenlaista sitä löytää, kun kesämatkoja kotimaassa tekee: Lammin kirkolta viisi kilometriä itään pitkin tietä nro 317, sitten käännös sivutielle oikealla ja siellä on Kaikkien Athosvuoren Pyhien perintösäätiön ortodoksinen luostarikeskus Panagia. Se aloitti toimintansa 2013, kun aiemmin samalla alueella olevissa rakennuksissa toimi Pääjärven kuntayhtymän kuntoutuskeskus kehitysvammaisille. Kun menimme sisään päärakennukseen, tulimme heti kirkkosaliin, jossa luostarikeskusta meille esitteli sisar Anna, vaikka sanoikin, ettei ole sisar, eikä nunnakaan. Väliäkö sillä, selväksi tuli joka tapauksessa, että luostarikeskus toimii ja kehittyy. Rakenteilla on lisääkin kirkkotiloja, ja hauskalta näytti esimerkiksi kappeli, joka oli tehty entiseen liikuntasaliin ja seinät nyt täynnä ikonimaalauksia, näytti kooltaan squashkentältä (kuva tässä alapuolella). Jo valmiit tilat vihki joitakin vuosia sitten Helsingin silloinen metropoliitta Ambrosius.


Tarkoitustaan säätiö toteuttaa järjestämällä seminaareja, esitelmätilaisuuksia, ikonimaalauskursseja ja muita kokoontumisia sekä näyttelyitä. Viime viikonvaihteessa oli juuri retriitti, joka perustui Raamatun lukemiseen ja tutkimiseen. Athosvuoren luostareiden munkkeja kutsutaan vierailulle Lammille ja täältä myös järjestetään pyhiinvaellusmatkoja Athokselle ja muihin ortodoksisiin luostarikeskuksiin. Kreikan valtiolta itsehallinnon saaneessa Pyhän Vuoren autonomisessa munkkivaltiossa on 20 luostaria, joissa asuu yhteensä noin 2000 munkkia.

Parhaillaan Panagiassa on lasitaiteilija Kyllikki Suden (85) myyntinäyttely, jossa on lasimosaiikki-ikoneita sekä muita sulatuslasi- ja tiffanytekniikalla tehtyjä töitä, yhteensä yli 40. Kuvissa ovat keisari Justinianuksen ja keisarinna Theodoran hovisaattueet.

Justinianus I
(483 - 565) oli Itä-Rooman keisari, jonka merkittäviä saavutuksia olivat Rooman lakien kokoelmaa Corpus Juris Civilis ja Haga Sofian kirkko Konstantinopolissa. Theodora (noin 500 - 548) oli
Justinianus Suuren puoliso.




Panagia eli enkolpioni on ortodoksisen piispan kaulakoru, jossa on kuvattuna Jumalansynnyttäjän ikoni tai Kristuksen ikoni. Panagia tarkoittaa myös Neitsyt Marian sinetillä varustettua ortodoksista ehtoollisleipää.

kari.naskinen@gmail.com

sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Miekat auroiksi, Suomessa traktoreiksi

Rauhanaate otettiin Suomessa sotien jälkeen tosissaan. Kun kiväärejä ei enää tarvittu, alkoi Jyväskylässä toiminut Valtion Metallitehtaat -yhtymän kivääritehdas valmistaa traktoreita. Samalla yhtiön nimi muutettiin Valmet Oy:ksi ja Tourulan kaupunginosassa sijainneessa tehtaassa koottiin 70 vuotta sitten ensimmäiset Valmet 15 -traktorit. Sama juttu kaupungin toisella reunalla toimineessa Rautpohjan tykkitehtaassa, jossa tykkien sijasta ryhdyttiin tuottamaan valuosia traktoreihin. Nelisylinteriset petrolimoottorit kehitti Linnavuoren tehdas Nokialla. Työnimenä oli ollut Pikku-Jehu, ja myöhemmin se sai pienen tehonsa (15 hv) vuoksi lempinimen Piikkilangankiristäjä.

Moottorin iskutilavuus oli 1,5 litraa, vaihteita oli kolme + peruutusvaihde. Piikkilankojen kiristämisen lisäksi Valmetilla voitiin vetää auraa, äestä, niittokonetta ja perävaunua. Luntakin se jaksoi aurata.
Piikkilangankiristäjäksi sitä alettiin kutsua, kun maajussit aitasivat laitumiaan ja kun siihen aikaan saatavilla ollut piikkilanka oli erittäin jäykkää, se piti vetää suoraksi traktorin avulla. Kun traktorin veto loppui, oli piikkilanka suora.

Ensimmäinen suomalainen traktori se ei
silloin 1951 kuitenkaan ollut. Vuosina 1918-24 nimittäin A.B. Turun rautateollisuus ja vaunutehdas Oy teki noin 500 Kullervo-traktoria. Siinä oli iso 7,4:n litran Troy-venemoottori ja tehoakin oli 30 hevosvoimaa, mutta se oli peltotöihin liian painava, 2200 kiloa eli kolme kertaa painavampi kuin Valmet 15. Hankkija ja Labor saivat sitä kuitenkin myydyksi ja vientiäkin oli jonkin verran Baltian maihin ja Puolaan.

Valmet-traktoreita alkoivat 1953 myydä Hankkija, Labor ja OTK, jotka parissa vuodessa saivat kaupaksi noin 2000 traktoria. Parannettu malli Valmet 20 tuli 1955, jolloin teho saatiin bensiinikäyttöisenä 22 hevosvoimaan. Väri oli punainen, ja tähän tuli pieni muutos 1960, jolloin Valmet 361:n etusäleikkö ja konepeiton alaosa tulivat harmaiksi. Kun näiden Pikku-Valmetien valmistus 1963 loppui, niitä oli myyty noin 10 000.

Sittem
min on monenlaisia muutoksia ollut, värivalikoima on laajentunut ja nimi muuttunut. Nykyisin Valtra Oy Ab kuuluu amerikkalaiseen AGCO-yhtiöön. Valtra-nimisiä traktoreita valmistetaan Jyväskylän pohjoispuolella Suolahdessa ja Brasiliassa, jossa tehdään myös leikkuu- ja sokeriruokopuimureita, kylvökoneita ja ajoruiskuja.

Moottorit valmistaa Agro Power, entinen Sisu Diesel. Pienimpien moottoreiden iskutilavuus on 3,3 litraa, suurimpien 9,8 litraa. Moottorisarjaan kuuluu jopa V12, jota käytetään telatraktoreissa ja isoissa leikkuupuimureissa.

Tuttu traktori sotien jälkeen Suomenkin pelloilla oli Belarus, jonka tuotanto Minskin
traktoritehtaalla alkoi 1940-luvun lopulla. Suomeen niitä toi Oy Konela Ab, ja nykyisin ainakin nimellinen maahantuoja on kouvolalainen Agri-Kymi Oy. Minskin MTZ-tehdas työllistää tällä hetkellä noin 16 000 ihmistä.

KOM-teatterin LP-levyllä Porvari nukkuu huonosti (1971) lauloi Rea Mauranen Traktoristin laulun, jonka sävelsi Eero Ojanen vanhoihin Salli Lundin sanoihin, ja Belarus siinä selvästi oli työnteossa:

Traktori kyntää kuin leikillään,
sen viilloilla peipponen pyörähtää.


Viime vuonna Valtran osuus Suomen traktorimarkkinoista oli 48 prosenttia. Kymmenen myydyimmän mallin joukossa oli seitsemän Valtraa ja kolme vierasta, John Deere, Claas Arion ja New Holland.

ENSIMMÄISET
TRAKTORIT 1889


Maailmalla on tehty traktoreita jo vuodesta 1889 alkaen, joskin ensimmäiset mallit olivat huonosti toimineita. Ensimmäinen kunnolla pelannut traktori tuli 1892, valmistajana amerikkalainen Waterloo Gasoline Engine Company.

Ruotsissa
kin on pitkät perinteet. Theofron Munktell perusti 1832 konepajan, jonka ensimmäinen polttomoottori valmistui 1905 ja siitä lähti kehittymään myös traktorin historia Pohjoismaissa: ensimmäinen traktori Munktell 30-40 HK valmistui 1913. Tehoa oli 30-40, mutta massaa oli siinäkin liikaa, 8300 kiloa.

Valmetillakin on osansa Ruotsin tämän alan historiassa. Vuonna 1932 yhdistyivät Munktells Mekaniska Verkstad ja J & C G Bolinders Mekaniska Verkstadin maatalouskonepuoli ja uuden yhtiön nimeksi tuli AB Bolinder-Munktells. Vuonna 1950 sen BM-traktorit siirtyivät Volvon omistukseen, mutta 1979 Volvo luopui traktoreiden valmistuksesta, jolloin Volvo BM -traktorit siirtyivät Valmetille ja näin nimeksi tuli Volvo BM Valmet. Vuoden 1985 malliuudistuksessa Volvo BM -nimi jäi pois ja nämä traktorit jatkoivat menestystään Valmet-nimellä.

Valtran traktoritoiminnot
ja Sisu Dieselin moottoritoiminnot myytiin yhdysvaltalaiselle AGCO-yhtymälle 600 miljoonalla eurolla vuonna 2004.

kari.naskinen@gmail.com


perjantai 16. heinäkuuta 2021

Effi Briest – Fassbinder hylkäsi kauniin hirttosilmukkansa

Saksan sodanjälkeisen elokuvan yksi suurimmista oli Rainer Werner Fassbinder (1945 - 1982). Vuonna 1997 New Yorkin MoMA omisti kaksi kuukautta hänen elokuvilleen. Suomessa niitä kaikkia ei ole teatterilevityksessä ollut, mutta suurin osa löytyy dvd-versioina. Yksi erikoisimmista Fassbinderin tuotannon sisällä on Effi Briest (1974), joka perustuu 1800-luvulla eläneen Theodor Fontanen samannimiseen romaaniin nuoren naisen kohtalosta. Kirjaa en tunne, mutta Fassbinderin elokuva Effi von Briestin vaikeuksiin ajautuneesta avioliitosta huolimatta on hurjista elokuvistaan tunnetun ohjaajan kaunein.


Fassbinder ehti tehdä kiihkeässä aikataulussa yli 30 pitkää elokuvaa, lisäksi tv-sarjaelokuvia ja muutamia lyhytelokuvia. Lisäksi hän oli mukana teattereissa. Kiihkeitä olivat myös Fassbinderin elokuvat. Fassbinder käsitteli paljon erilaisten vähemmistöjen ongelmia, eikä useinkaan saanut suuren katsojakunnan suosiota. Keskeisiä aiheita olivat myös Saksan lähihistorian kipupisteet. Effi Briest on toisenlainen, suuri kertomus rakkaudettomasta, mutta sivistyneesti hoidetusta avioliitosta ja -erosta. Tosin myös yhdestä vähemmistöstä, alistetuista naisista. Jo viisi vuotta aiemmin Fassbinder oli käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan Rakkaus kylmempi kuolemaa, joka nimenä sopisi myös Effi Briestin avioliittokuvaukselle.

Jos joutuisi katsomaan elokuvan tietämättä tekijää, ei Fassbinder tulisi heti mieleen. Elokuva on
kaikilta osiltaan hienostunut, tyylikäs. Lavastus ja mustavalkokuvaus ovat niin täydellisiä, että elokuvaa voisi katsoa vaikka ilman puhetta ja tekstitystä. Ihmiset ovat kuin taideteoksia sinänsä, henkilöohjaus on ollut hienopiirteisen herkkää. Kaikki Fassbinderinsä omaksuneet eivät tätä kuitenkaan ole osanneet hyväksyä, kuten esimerkiksi Fassbideristä elämäkertakirjan tehnyt Filmihullun päätoimittaja Lauri Timonen: ”Näyttelijät näyttelevät jähmeästi kuin kalat, jopa Hanna Schygullan suoritus on suhteellisen vaatimaton. Tempo on hidas, kamera liikkuu tavallista kitsaammin. Vimma ja rytmi on hukattu. (Pelko jäytää sielua, Rosebud 2019)

Peter von Bagh puolestaan kuittaa Effi Briestin yhden rivin maininnalla isossa Elokuvan historiassaan (Otava, 1998). Ei siis ihme, etteivät suomalaiset maahantuojat ole viitsineet tätä mestariteosta teatterilevitykseen hankkia.

Kyllä Fassbinder itsekin luonnollisesti tiesi, että
Effi Briest oli poikkeuksellinen elokuva häneltä. Se kuitenkin todistaa, että Fassbinder oli mestari, nerokin. Hän näytti taiteilijuudestaan toisenlaisen puolen, mihin ei ollut aiemmin päästy sisään. Harmi vain, että Fassbinder koki tämän tyylilajin loistavasta onnistumisestaan huolimatta itselleen vieraaksi ja sanoi, ettei ”halunnut tehdä siitä itselleen hirttosilmukkaa” ja palasi tekemään enemmän omaan tyyliinsä paremmin istuvia tarinoita.

Kertomus Effi Briestin avioliitosta sijoittuu 1880-luvun Preussiin. Aristokraattiperheen 17-vuotias tytär järjestetään naimisiin 38-vuotiaan paroni Geert von Instettenin kanssa. Yksi luokkaraja ylitetään, mutta se vielä ei ole ongelma. Kaikki alkaa myös sujua näennäisesti hyvin, joskin Effin isä sanoo vaimolleen puolitosissaan, että tämä olisi sopinut Instettenille paremmin kuin Effi. Instetten kohtelee Effiä hyvin, mutta suuria tunteita ei näytä olevan. Effi on kaunis edustusvaimo, joka myös sopeutuu rooliinsa ja kätkee tunteensa. Koti-ikävä kuitenkin tulee, mutta kun sellaiset vouhotukset on tukahdutettava, alkavat psykosomaattiset sairaudet vaivata. Tässä kohtaa ollaan niissä Fassbinderin perusaiheissa, joissa perhe-elämä on aina taistelutanner. Effi ja Instettet vetävät porvarisperheroolinsa kuitenkin taitavasti, joten ulospäin kaikki on tip top. Eikä Instettet edes hakkaa Effiä.

Sitten kuvaan tulee perheen ystävä, majuri Crampas ja romanttinen suhde syntyy, taaskin hillitty ja muut huomioon ottava. Instetten ja Effi saavat lapsenkin, mutta peli alkaa olla pelattu loppuun, kun Instettenille selviää Effin lämmin suhde Crampasiin.
Kaksintaistelukin siitä syntyy ja Instetten ampuu Crampasin kuoliaaksi. Häväistys on joka tapauksessa tapahtunut ja Instetten eroaa Effistä. Edelleenkään ei huudeta eikä mesota. Effi vain on sen ajan ja moraalin uhri, jolla ei ole voimaa taistella häntä sitovaa yhteiskunnallista käyttäytymisnormia vastaan.

Elokuvan koko nimi on Fontane: Effi Briest oder Viele, die eine Ahnung haben von ihren Möglichkeiten und Bedürfnissen und trotzdem das herrschende System in ihrem Kopf akzeptieren durch ihre Taten und somit festigen und durchaus bestätigen (Fontane: Effi Briest tai monet muut, jotka ovat tietoisia omista kyvyistään ja tarpeistaan, vain hyväksyvät ajatuksissaan ja teoissaan vallitsevan järjestelmän ja vahvistavat sitä). Effi on yksi monista. Effin elämä muuttuu. Pieni lapsi jää erossa isälle, mutta Effi syyllistää myös itseään ja pyytää äitiään kertomaan Instettenille, että hän antaa anteeksi ja että hän on nyt rauhassa. Effi kuolee vuoden kuluttua ja äiti miettii puutarhassa, ovatko he vanhemmat jotenkin syyllisiä Effin kohtaloon, mutta isä toppuuttelee: ”Voi Luise, anna olla, se on liian laaja aihe.”

Fassbinder (kuvassa) sanoi: "Haluan olla elokuvalle mitä Shakespeare oli teatterille, Marx politiikalle ja Freud psykologialle." Kun Fassbinder kuoli huumeiden, alkoholin ja työnteon yliannostukseen, hänen kädestään löytyi käsikirjoitustekstiä Rosa Luxemburg -elokuvaa varten.

Rainer Werner Fassbinder syntyi
porvarillisessa kulttuurikodissa pienessä kylpyläkaupungissa Bad Wörishofenissa Baijerissa. Äiti kasvatti ainoan lapsensa, jolla oli vain satunnainen yhteys lääkäri-isäänsä, kun vanhemmat olivat eronneet pojan ollessa viisivuotias. Rudolf Steiner -peruskoulun käytyään hän innostui erityisesti elokuvista ("viisi kertaa viikossa, usein kolme elokuvaa päivässä"). Tähän oli sellainen käytännön syy, että hän oli paljon poissa kotoa, koska äiti tarvitsi rauhaa ja hiljaisuutta kääntäjäntyöhönsä.

kari.naskinen@gmail.com