Hämeenlinnan Teatterin aulassa on Pia Hinttulan maalauksia Sudenmorsian-teemasta. Ne täydentävät hyvin näytelmää Aino Kallaksen romaanista (1928), josta Tiina Puumalainen on dramatisoinut ja ohjannut mystiikkaa tihkuvan balladin. Puhenäyttelijät ovat yhdessä The Wild Company -ryhmän tanssijoiden ja Lauri Malinin musiikin kanssa tehneet esityksestä hienon kertomuksen, jonka sadunomaisuutta korostaa se, että tarinaa vie eteenpäin myös kertojan ääni (Katariina Kaitue); eihän parhaita tarinoita nähdä, vaan ne kerrotaan. Sen silti katsojatkin näkevät, että sudenmorsiamen Aalon päiväelämän puoliso, metsävahti Priidik leijuu taianomaisesti.
Kaiken kattavana elementtinä on lisäksi Aino Kallaksen Sudenmorsiameen luoma arkaainen kieli, jossa muutamat sanat poikkeavat hieman nykykielestä ja jossa sanajärjestys saksan kieltä hieman noudattelee.
Priidik on saanut vaimokseen Aalon, jonka oli neitsykäisenä nähnyt Kassarin saaren rannassa Hiidenmaalla. Kassarin saaressa myös Aino ja eestiläinen puolisonsa Oskar Kallas paljon viettivät kesiään. Siellä Priidikiin oli mennyt sisälle kuin iili, eikä hän voinut palavaa katsettaan kääntää pois, kun neitsykäinen hiekalle märjän hameensa ja aivinaisen paitansa pudotti. Häät sitten pidettiin, mutta paha enne oli, kun Priidik näki Aalon vartalossa noidanluoman. Olihan Aalolla punainen tukkakin, mutta Priidik kovetti korvansa varoituksilta. Huonosti siinä lopulta kuitenkin käy.
Aalon ihmisroolissa on Maija Lang ja Priidik on Konsta Laakso. Molemmat niin täydellisen onnistuneesti, että koko ajan alkuvaiheissa vain pelkää muodonmuutosta ja sen seurauksia. Lisäksi on Läänemaan herroja sekä Pühalepan kyläläisten lauma, joiden puhekuoroesitykset jäykkine asemointeineen tuovat paikoin mielen Helsingin Ylioppilasteatterin kovat julistusnäytelmät 60-luvulla.
Priidik alkaa nähdä asian oikean laidan, niin että naisen kasvojen kauneus on usiasti Saatanan syötti, kuten jo viisas Syrach varoitti. Lopulta Aalo tunnustaakin, että jos hän on erilainen kuin muut, niin ei siihen muitten mitäkään tule tai jos jotain tulee, niin omapa on kadotukseni. Aalo ei yritä kieltää erilaisuuttaan roviolla polttamisen uhallakaan, mikä oli tuolloin 400 vuotta sitten noitavainoaikojen arkea. Tällaiseksi Aalo oli luotu – ja erilaisiksi luotuja ja erilaista minuuttaan etsiviä on nykyajassakin, jossa rovioita ei sentään sytytetä, mutta muuten pyritään lannistamaan.
Sudenmorsian on historiaan sijoitettu kertomus, jossa käsitellään naisen valintoja, oikeuksia, ruumiillisuutta ja eroottisuutta sekä yksilön ja yhteisön ristiriitoja. Tragediaa ei voi välttää, mutta Aalon kahtia halkaistun sielun vapautta ei kukaan toinen hävittää saata. Sen sijaan hopialuoti tappaa noidankin. Tämän tietää myös Riidik, joka lopulta panee luotipyssyynsä hopiaisen vihkisormuksen, joka oli merkkinä P. Aviosäädystä. Luoti lävistää Aalon sydämen ja Aalo jää sutena vitilumeen kyljellensä.
kari.naskinen@gmail.com
