Viimeiset Rinkeliajot

TT/RR-mies Martti Salomaa (Honda) kommentoi minulle, että on tästä koronaviruksesta hyötyäkin: ”Sä ehdit lukea enemmän ja jaksat kirjoitella meille.” Näinhän tässä on käynyt, maaliskuun puolivälistä alkaen olen kirjoittanut blogijutun joka päivä. Mitä tässä muutakaan, mutta kun ajoittain olo täällä neljän seinän sisällä tuntuu jotenkin pöhköltä, aloin eilen lukea Dostojevskin Idioottia. Seuraavaksi on varmaan otettava Ivan Gontsharovin Oblomov, joka kertoo täydelliseen toimettomuuteen hiipuvasta Ilja Oblomovista.

Nyt kuitenkin päivän epistolaan, joka kuvastakin näkyy, koskee moottoriurheilua. Siinä ollaan starttiviivalla viimeisen kerran Viipurin Rinkeliajoissa kesällä 1939. Kuvaaja on ollut Armas Venäläinen; kuva kuuluu Museoviraston Karjalan liiton kokoelmaan.

Ensimmäisen kerran nämä kilpailut oli järjestetty 1932. Lähtö- ja maaliviiva oli satamassa taidemuseon kohdalla alempana, jossa katua ei nyt enää ole, mutta silloin se oli osa joko Etelävallia tai Pontuksenkatua. Lähtösuoran jälkeen tiukka käännös Hovioikeudenkadulle, josta reitti jatkui: Luostarinkatu – Karjalankatu – Pontuksenkatu – Brahenkatu – Havinkatu – takaisin lähtösuoralle.

Meno oli kovaa, kuten lehden jutussa harjoitusajoista kerrottiin: ”Nopeus oli vaikuttavaa, vaikka ajajat eivät käyttäneet kaikkea nopeutta, paitsi Pontuksenkadun suoralla osalla, jolla kilpailija voi puristaa ulos laitteistaan kaiken, mitä niissä on. Täällä katu on päällystetty kivillä ja päättyy kadun eteläseinän yläosaan.”

Viipurin Moottorikerhon järjestämät kilpailut alkoivat harjoitusajoilla jo helatorstaina ja itse TT-ajot seuraavana sunnuntaina klo 13. Ennakkojutussa esiteltiin kovimmat ajajat:

”Isojen kilpakoneiden luokassa on tunnettu virolainen ohjaaja W. Hennok (Excelsior), joka saa vastaansa meidän parhaamme, kuten mm. Raine Lampisen (Norton), Otto Brandtin (Rudge) ja Walter Bergströmin (NSU). Alle 350 cc:n luokassa näemme kuuluisan englantilaisen [todellisuudessa itävaltalainen] moottoripyöräilijän Franz Josef Binderin Velocette-tehtaan erikoiskoneella, jolla on luokassaan Euroopan nopeimman koneen maine. Binderin vaarallisimmat vastustajat lienevät virolainen NSU-ajaja J. Tomson, helsinkiläinen G. Lönnfors DKW:llä ja viipurilainen S. Somerkorpi Nortonilla. Lisäksi on kilpailuissa alle 250 cc:n kilpailukoneiden luokka sekä luettelokoneiden ja alokkaiden sarjat.”

Kahdessa pääluokassa ajettiin 15 kierrosta. Palkinnot olivat 500 mk, 250 mk ja 100 mk. Palkintotuomareina olivat kaupunginjohtaja A. Tuurna, apulaispoliisimestari E. Kokko, toimittaja J. Ilanko ja VMK:n puheenjohtaja, kapteeni L. Nikunen.

Lehtijutussa mainittiin, että kilpailun takaosaan on varattu istuinpaikka myös edelliselle presidentille P.E. Svinhufvudille. Asiat ulkopolitiikassa taisivat jo tuolloin olla sen verran kiireellisiä, että virassa oleva presidentti Kyösti Kallio ei tuohon tapahtumaan ehtinyt.

Viipurin Moottorikerhon toimisto sijaitsi Äyräpäänkatu 11:ssä. Sotien jälkeen seura jatkoi toimintaansa Lahdessa, jossa se järjesti Kariniemen TT-ajot. Osanottajaluettelossa oli vuoden 1951 käsiohjelman mukaan tuttuja nimiä: luettelokonelähdöissä mm. VMK:n omat ajajat Jukka Lehtinen (Ariel), Tuulo Olin (Triumph), E. Piira (Royal Enfield), Leo Romppanen (AJS), Aulis Tuominen (NSU).

Tuloksia en löytänyt Rinkeliajoista enkä Karinieman ajoista. Lahdessa VMK muutti nimensä myöhemmin Salpausselän Moottorikerhoksi, jonka päälajeiksi muodostuivat speedway, maarata ja luotettavuusajo.

kari.naskinen@gmail.com

Venäjä, Venäjä ja Venäjä

Kun USA ja Nato varustavat sotilaallisesti Venäjän naapurimaita Baltiassa, ei se ole mitenkään Venäjän-vastaista. Se on vain yhteistyötä näiden maiden kanssa. Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatham Housen Venäjä-ekspertti Keir Giles tekee kirjassaan Moskovan opit (Docendo, 2020) vertailun: ei Naton yhteistyö Portugalinkaan kanssa ole Espanjan-vastaista. Tällaisia hauskuuksia kirja on täynnä. Eli kun Nato sijoittaa lähelle Venäjän rajaa kohti Moskovaa tähdättyjä aseita, se on puolustuspolitiikkaa, mutta kun Venäjä tekee vastaavanlaisia operaatiota rajan toisella puolella, se on pelkästään hyökkäyspolitiikaksi tarkoitettua.

Neuvostoliiton hajottua katsottiin kylmän sodan päättyneen ja länsi pääsi jakamaan paloja Neuvostoliiton geopoliittisesta perinnöstä. Uutistoimisto Reutersin jutussa syksyllä 2017 Vladimir Putin sanoi, että Neuvostoliiton vaihtuessa takaisin Venäjäksi alkoi länsi ”oikeamielisyydessään avoimesti sekaantua suvereenien maiden asioihin ja levittää demokratiaa samaan tapaan kuin Neuvostoliiton johto yritti levittää sosialistista vallankumousta kaikkialle maailmaan”.

Lännen ajatus on sellainen, että Venäjän pitäisi olla samanlainen kuin USA, Saksa, Belgia ja muut siihen blokkiin kuuluvat. Koska Venäjän läntisin osa on tuossa vieressä, niin miksei se voisi olla samanlainen kuin me. Näin ajatus tietenkin yksinkertaisimmin menee, mutta kun se ei vain ole mahdollista. Valtion nimen tai edes yhteiskunnallisen perusjärjestelmän muuttaminen ei Venäjällä muuta sitä historiallista tosiasiaa, että Venäjää määrittelevät edelleen osittain tsaarinvallan ajalta periytyvät käyttäytymismuodot.

Giles lainaa kirjassaan ison joukon muita Venäjän-tutkijoita ja yksi keskeinen johtopäätös on, että Moskovan ja lännen välisten suhteiden jatkuvien epäonnistumisten perimmäisen syyn ymmärtämiseksi ei Venäjään pidä asennoitua karmivana, käsittämättömänä kummajaisena, josta ei saa otetta, vaan sittenkin vain yhtenä maana toisten joukossa, kuitenkin sellaisena, jolla on niitä kummallisia erityispiirteitä.

PUTIN JA JÄRJESTYS

Vielä Boris Jeltsinin presidenttiaikana Venäjällä oli voimassa neuvostoajalta jääneitä lakeja. Kun sitten alettiin säätää uusia lakeja (zakony), asetuksia (ukazy), päätöksiä (postanovlenija) ja muita määräyksiä (rasporjazhenija), tuloksena oli monta kerrosta usein ristiriitaisia säädöksiä (polozhenije) monista lähteistä. Tähän kaaoksen sai selvyyttä vasta Vladimir Putin.

Vladimir Ivanov East West Institutesta (New York) sanoo, että Putin sai aikaan järjestystä siinä, miten lakeja sovelletaan maan eri osissa, verrattuna siihen, että aiemmin lakeja tulkittiin itsenäisesti eri puolilla isoa maata.

Tähän järjestyksen aikaansaamiseen sisältyi sekin, että Putin loi presidentin ja duuman välille toimivan työsuhteen. Presidentin valta kasvoi ja duuma sai uuden roolin presidentinhallinnon ideoimien ja tilaamien lakien liukuhihnana, mistä seurasi, että lainsäädännöllä on vihdoin toimiva prosessi. Putin on nyt enemmän ”tsaari” kuin edeltäjänsä, mutta järjestelmä toimii paremmin.

Toinen iso, lännestä katsoen kummallinen asia on uskonto. Kyllä Donald Trump ja Sauli Niinistökin aina Jumalan siunausta toivovat, mutta Venäjällä uskonto on niin kiinteä osa venäläisyyttä, että esimerkiksi Sergei Lavrov sanoi Dagens Nyheterissä aivan normaalin kanssakäymisen lännen kanssa olevan vastoin venäläisen kulttuurin perusteita, jotka pohjautuvat ortodoksiseen kristillisyyteen. Näin epäilemättä ajatellaan Venäjällä aika yleisesti.

Ortodoksinen kirkko katsoo olevansa erottamaton osa valtiota, jonka toimille se antaa siunauksensa, sellaisillekin, jotka länsimaisin silmin vaikuttavat epäkristillisiltä. Kirkon asemaa valtiollisena auktoriteettina pönkittää se, että uskontoon liittyvistä rikkeistä määrätyt rangaistukset on palautettu virallisesti voimaan. Pussy Riot sai ankarat tuomiot ”uskonvihan inspiroimasta huliganismista”; vaikka kyllähän punkkarien riekkumista kirkon alttarin edessä olisi muuallakin maailmassa pidetty älyttömänä ja loukkaavana.

Venäjän ortodokseilla on vasta tänään 19.4. pääsiäissunnuntai ja Kremlin lehdistöpalvelun välityksellä Putin onnitteli kristittyjä, ”joiden sydämet pääsiäinen täyttää ilolla ja toivolla, uskoen elämän, hyvyyden, rakkauden ja oikeuden riemuvoittoon. Nämä kestävät ihanteet ja arvot pitävät kansamme koossa ja auttavat meitä kestämään vaikeita koettelemuksia.”

SUOMI MALLIMAANA

Keir Gilesin kirjassa korostetaan sitä, että Venäjä sentään on miljoona kertaa parempi kuin Neuvostoliitto. Kaiken lisäksi Neuvostoliitto oli vallankumouksellisesti syntynyt ja siksi laiton. Ranskan vallankumouksesta Giles ei mainitse.

Kun Moskovan opit viime kuussa julkaistiin suomeksi, Keir Giles kirjoitti siihen erikseen suomenkielisen laitoksen esipuheen. Siinä hän kehuu Suomen antaneen maailmalle historiallisia esimerkkejä siitä, miten käsitellä sotaa ja rauhaa Venäjän kanssa. Tänä päivänäkin Suomi on tässä suhteessa mallimaa, J.K. Paasikiven sanoin: ”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.”

Elävistä suomalaisista Giles on kuitenkin vielä enemmän riemastunut ja varsinkin puolustusministerinä olleen Jyri Häkämiehen lausunto Washingtonissa 2007 oli rehellisyydenosoituksen huippu: ”Suomen tämän hetken kolme suurinta turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä.”

Kaksi muuta kirjassa lyhyesti mainittavaa suomalaista ovat entinen puolustusministeri Carl Haglund ja Hybridiosaaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith.

kari.naskinen@gmail.com

Venäläistä scifiroskaa Foxin levittämänä

Pari vuotta sitten kirjoitin venäläisestä Yövartija-elokuvasta (2004), että dvd:nä on jo saatavana myös sen jatko-osa Päivävartija (2006), mutta jätän sen väliin. Nyt kuitenkin sen katsoin, kun tässä koronalepäilyssä on aikaa turhanpäiväiseenkin ja koska sen näki ilmaiseksi Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen nettilähetyksenä. Yksi merkillepantava asia näissä elokuvissa on, että kaupallisesti niitä levittää Hollywood-firma Fox Searchlight. Roska kelpaa vaikka Venäjältä, jos vain ostajia riittää.

Tämä tieteisseikkailu alkaa muinaisesti Iranista, jossa etsitään jotakin taikaliitua. Sen löydyttyä siirrytään 1990-luvun talviseen Moskovaan, jonka tunnistaa mm. Ladoista, Volgista ja yhdestä Mazdasta. Mielenkiintoisin vehje on kuitenkin suihkuturbiinimoottorilla varustettu GAZ-kuormuri. Eikä sitten muuta kuin vampyyrit ja demonit liikkeelle. Digitaalinen tietokonetoteutus on hienoa, mutta Valon ja Pimeyden taistelua kuvaava sisältö sitä samaa huuhaata, mitä vastaavissa amerikkalaisissakin scifi-elokuvissa.

Oleellista on tietenkin väkivalta. Kun nyrkillä vetää turpaan, niin pahimmassa tapauksessa pää irtoaa. Juoni on niin sotkuinen, että myönnän pudonneeni kärryiltä.

Nämä Timur Bekmambetovin ohjaamat elokuvat perustuvat Sergei Lukjanenkon kuusiosaiseen fantasiaromaanisarjaan, josta Into-kustantamo on viisi kirjaa suomentanutkin.

Ei tästä sen enempää, mutta täytyy nyt katsoa ensimmäinen venäläinen scifi-elokuva, joka löytyy Youtubesta. Se on Jakov Protazanovan vuonna 1924 tekemä mykkäelokuva Aelita. Ollaan Marsissa, jossa työväenluokan edustajat on tarpeettomina pantu kylmävarastoon. Maapallolta lähdetään tilannetta tarkastamaan ja sitten pannaan käyntiin kansannousu. Aelita on diktaattorin tytär.

kari.naskinen@gmail.com

Maailman suurin kysymys

Koronatylsyyden torjumiseksi on tullut pengotuksi kirjahyllyjä. Nyt sieltä osui silmiin tähtitieteilijä Nils Mustelinin (1931 - 2004) teos Elämää maailmankaikkeudessa? (WSOY, 1978). Oheislukemistoksi tuli tarjolle kirjan väliin tallettamiani lehtileikkeitä Uudesta Suomesta, Kansan Uutisista, jostain värikuvallisesta aikakauslehdestä ja Etelä-Suomen Sanomista, johon toimitusharjoittelija Risto Isomäki oli talvella 1981 kirjoittanut jutun ”Sulkeeko neutriinojen massa maailmankaikkeuden?”.

Samoihin aikojen Isomäen neutriinopohdinnan kanssa kävin haastattelemassa Mustelinia, koska olin innostunut hänen maailmankaikkeuskirjastaan. Lehtileikettä omasta jutustani ei ole tallessa, mutta sitä mieltä Mustelin joka tapauksessa oli, että maapallo ei ole ainoa elämää ylläpitävä taivaankappale. Samaa mieltä oli KU:n haastattelussa Helsingin yliopiston tähtitieteen professori Kalevi Mattila: ”Elämän esiintyminen muuallakin avaruudessa on hyvin todennäköistä.”

Koska tästäkään ei kuitenkaan mitään todisteita ole, niin kaikkein tärkeimpänä kysymyksenä se pysyy edelleen. Olemmeko me täällä yksin? Koronaviruksen hellittämisen ajankohta ja koko virusjuttu on pelkkää näpertelyä tämän ison kysymyksen rinnalla.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on tiedesivulla sopivasti juttu asteroidista, joka on ensimmäinen havaittu kappale tähtienvälisestä ”liikenteestä”. Asteroidin nimeksi on annettu havaijinkielinen sana Oumuamua, joka tarkoittaa tiedustelijaa tai viestintuojaa. Ei sillä mitään kunnollista viestiä ihmiskunnalle ollut, mutta tiedustelutehtävästä ei tietenkään voi sanoa mitään.

Jos Covid 19 -virus on älyttömän pieni, niin Mustelinin kirjassa maailmankaikkeuden suuruutta esitellään numeroin niin, että sitä on vaikea edes havainnollistaa. Maapallo on hyttysenpaskaan verrattava pilkku Linnunradassa, jollaisia vastaavanlaisia galakseja on universumissa vähintään 200 miljardia, ehkä perään voi panna yhden nollan lisääkin. Kaukaisin galaksi on 13 miljardin valovuoden päässä ja kun yksi valovuosi on yhdeksän miljardia kilometriä, niin siinä on sitä mittakaavaa, minkä kanssa ollaan tekemisissä.

Helpompi etäisyys on ymmärtää se, josta Tiedelehti juuri kertoi: makkaran voi paistaa auringonvalolla, jos menee makkaran kanssa 58 miljoonan kilometrin päähän auringosta.

Mustelinin kirjan ilmestymisen jälkeen on avaruustiedekin harpponut eteenpäin, mutta vastausta tärkeimpään kysymykseen ei ole saatu. Ongelma on aina liian pitkä matka. Minkäänlaista tutkimustietoa ei saa, kun kaikki on niin kaukana. Mutta kyllähän se näin maallikosta aika erikoiselta tuntuisi, jos maapallo olisi koko tässä jumalattoman isossa avaruuskokonaisuudessa ainoa älykästä elämää ylläpitävä taivaankappale.

Oliko Oumuamua tiedustelumatkalla? Mustelin oli sitä mieltä, että universumissa on laaja ”puhelinverkosto”, johon kehittymätön maapallo ei vielä ole osannut yhdistää itseään. Saattaa olla, että verkoston muut jäsenet yrittävät saada meitäkin siihen liittymään, mutta tällaisena uutena sivilisaationa emme vielä tunne siihen tarvittavaa kytkentäkaavaa. Oumuamua ehkä kävi tarkistamassa tilannetta.

”Oman aikamme suurin tehtävä” kirjoitti suomalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä Edvard Engelbert Neovius jo 1875. Asia oli tämä sama. Mustelin puolestaan oli sitä mieltä, että kyllä vastauksia joskus saadaan: ”Kaikki tilastolliset todennäköisyydet tukevat olettamusta, jonka mukaan ihmiskunnan kanssa ehkä jonain päivänä tekemisiin joutuvat vieraat sivilisaatiot tulevat olemaan omaamme huomattavasti vanhempia ja kehittyneempiä. Ainakin älyllisesti, tieteellisesti ja teknisesti.”

Kirjansa lopussa Mustelin myönsi sen tosiasian, että vielä ei ole saatu minkäänlaista todistetta maanulkoisesta elämästä - ”mutta totista etsintäähän ei vielä ole edes aloitettu”.

Entä sitten, jos yhteydenotto sieltä jostakin kuitenkin tulee? Onko meneteltävä niin kuin tshekkiläinen Zdenek Kopal sanoi: ”Herran tähden, älkää vastatko!” Kannattaako siis pitää riittävä etäisyys, kuten meitä on viime viikkoina muutenkin neuvottu?

Risto Isomäen jutussa oli, että maailmankaikkeudessa on yhdessä kuutiosenttimetrissä 450 neutriinoa, ja neutriinojen yhteenlaskettu massa on kymmeniä kertoja suurempi kuin maailmankaikkeuden muun aineen massa. Siinä grillimakkarassakin on valtavasti neutriinoja.

kari.naskinen@gmail.com

Korona tappaa pihassa ja puutarhassa ja demokratiassa

Koronavirukselle helpoimpia uhreja ovat vanhukset, mutta kun pahaksi äityy, siinä menee nuoret sekä vanhat samanlailla. Sitran Kansanvallan peruskorjaus -hankkeen nettisivuilla varoittaa vanhempi neuvonantaja Petri Tuomi-Nikula, että virus voi tappaa myös kansanvallan. Tästä hän ottaa havainnolliseksi esimerkiksi Unkarin, jossa koronahätätilaan vedoten siirryttiin demokratiasta muodollisestikin Viktor Orbanin yksinvaltiuteen. Tuttu asia Tuomi-Nikulalle, sillä hän on Budapestissa toimivan Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutin hallituksen jäsen.

Orbanin tapauksessa koronavirus tuli sopivaksi ja lopulliseksi tekosyyksi muutokselle, joka ilman sitäkin oli jo käynnissä. Nyt voitiin koronaa käyttäen säätää laki, jolla maata voidaan johtaa ilman parlamentin myötävaikutusta. Eikä kysymyksessä ole mikään väliaikainen tila, vaan diktaattorin yksinvalta päättyy vasta silloin, kun yksinvaltias niin päättää. No ei ainakaan Orbanin aikana, sillä hän on vasta mies parhaassa iässä, 57 vuotta.

Kiinan kansantasavallassa ei ole aivan näin, vaan presidentti Xi Jinpingin on kuunneltava Kiinan kansankongressia. Kommunistisen puolueen diktatuuri siellä joka tapauksessa on, ja koronakaaoksen alkuvaiheessa järjestelmä ei toiminut samalla tavalla haparoiden kuin lännessä.

Hitler nousi yksinvaltaan jokseenkin samalla tavalla kuin Orban nyt, ja Yuval Noah Harari pelottelee, että tätä voi tullaa lisää: uusien pandemioiden pelko voi johtaa siihen, että annamme hallituksille rajattomat mahdollisuudet valvontaan algoritmien ja muiden nokkelien keksintöjen avulla. Tuomi-Nikula kirjoittaa, että modernilla tietotekniikalla voidaan kansanterveyden lisäksi valvoa myös kansalaisten poliittisia mielipiteitä. Venäjän hallitus ilmoitti juuri ottavansa käyttöön sovelluksen, jolla se voi valvoa karanteenimääräysten noudattamista. Se varmasti kiinnostaa muitakin autokratioita ja siitä haaveilevia.

Kansanvallan uhreja voi siis tulla lisääkin. Meillä on mielenkiintoista odottaa, pysyykö hallitus pystyssä, kun koronaoperaatioiden onnistumisia aletaan jossain vaiheessa setviä. Kokoomus ja perussuomalaiset ovat jo ärhäkkäinä Uudenmaan rajojen avaamisesta, mutta eipä oppositiolla nyt muutakaan tekemistä ole.

Oikein kimurantiksi jos menee, niin periaatteessa oppositio voidaan nyt hiljentää kokonaan. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on jo kehottanut hallitusta selvittämään, voiko päätöksenteko eduskunnassa perustua poikkeusoloissa yksinkertaiseen äänten enemmistöön.

Tv-uutisissa hallituspuolue Vasemmistoliiton ryhmänjohtaja Paavo Arhinmäki piti yllättävänä, että yksinkertainen enemmistö riitti poikkeustoimien käyttöönottoon. Vaikka toimet koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi vietiin yksimielisesti eteenpäin, niin Arhinmäki sanoi, että periaatteellisella tasolla oppositiolla pitäisi aina olla mahdollisuus käyttää valtaansa, kun on kyse perusoikeuksista.

Demokraatti-lehdessä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemi (SDP) sanoi, että yksinkertaisen enemmistön nostamista määräenemmistöksi (2/3 tai 3/4) on pohdittava koronakriisin jälkeen. Erikoista oli, että persujen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio sanoi tv-uutisissa tätä asiaa juuri nyt vähemmän akuutiksi.

Perustuslakivaliokuntaa sanotaan aina sellaiseksi, että sitä ei puoluepolitiikka vie, vaan että se esittää kantansa aina tiukasti perustuslakiin nojaten. Hallituspuolueilla on enemmistö myös valiokunnassa, mutta ei politikoinnista pitäytyminen mikään sääntö ole. Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juha Lavapuro on sanonut, että jos jokin ihmisoikeuksista, demokratiasta ja oikeusvaltiosta piittaamaton populistinen puolue saisi enemmistön eduskuntaan, voisi piru päästä irti:

”Unkari ja Puola ovat varoittavia eurooppalaisia esimerkkejä siitä, mitä ihmisoikeusnihilistinen enemmistövaltaan käsiksi päässyt nationalistis-autoritaarinen populismi saattaa merkitä ei vain ihmisoikeuksille, vaan myös demokratialle ja oikeusvaltiolle.”

Jos tällainen tilanne syntyisi Suomessa, saisi ko. puolue enemmistön myös perustuslakivaliokuntaan.

Sitran Kansanvallan peruskorjaus -ohjelmassa ollaan tärkeällä asialla, mutta ei tässä Suomen systeemissä mitään ihmeellistä korjattavaa ole, vaikka Kalle Jokinen, Rami Lehto ja Jari Ronkainen nyt sen verran ärisevätkin, että saivat kuvansa lehteen. Kepun Hilkka Kemppi taas on narisevinaan siksi, että pysyy pinnalla tavoitellessaan ensin puolueen varapuheenjohtajuutta ja sen jälkeen tietysti pääpuheenjohtajuutta.

kari.naskinen@gmail.com

Oikeudenmukaisuuden kartta

Koronakriisin jälkeen jatkuvat vanhat viheliäiset ongelmat – ilmasto, politiikan uusi polarisoituminen, kuilun kasvaminen rikkaiden ja köyhien välillä ja monta muuta. Filosofian professori Matti Häyry Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta pohtii, voisivatko hallitukset lakata toimimasta itsekkäiden ja lyhytnäköisten etujen valvojina ja ryhtyisivät kuuntelemaan tasapuolisia neuvonantajia. Tasapuoliset ihanneneuvonantajat ovat kuvitteellisia olioita, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta Häyry luonnehtii jossain määrin sellaiseksi, ja muita samanlaisia instituutioita voitaisiin perustaa.

Kirjoituksissaan etiikka.fi-sivustolla Häyry esittää oikeudenmukaisuuden kartan, joka auttaa hahmottamaan, mihin tällaiset neuvonantajat kuuluisivat ideologioiden tai poliittisten moraalien kentässä. Tasa-arvon ja yhtäläisyyden hän on sijoittanut kartan keskelle. On kuitenkin eriäviä näkemyksiä siitä, miten ne parhaiten toteutuvat.

Kiinnostava rajalinja kulkee kuvion vasemmasta alareunasta sen oikeaan yläreunaan. Rajan yläpuolella ollaan pääsääntöisesti kiinnostuneita omasta edusta, alapuolella myös muiden eduista. Tasapuoliset neuvonantajat kuuluvat oikeaan alakulmaan.

Mutta mitä tosiaan koronan jälkeen? Häyry kirjoittaa, että olemassa olevat puolueet voisi lakkauttaa ja perustaa tilalle uudet. Koska tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, mennään nykyisillä. Paitsi onhan siellä Hjallis Harkimon yritelmä.

Piirroskarttansa alareunassa olevasta Yhteiskunnan vastuu -pallukasta Häyry sanoo, että siihen loogisesti sopiva oppi on sosialismi. Tiedonantaja-lehden verkkokaupassa onkin juuri tullut alehintaisena myyntiin Marxin Pääoma, yhden osan saa 15 eurolla ja kaikki kolme osaa edullisesti 40 eurolla. Ehkä Mikael Pentikäisen yrittäjät näitä nyt hankkivat, kun ovat huomanneet, että pohjoismainen hyvinvointisosialismi tulee hädän hetkellä heidänkin turvakseen.

Häyry on tehnyt kartan hieman toisinkin ja analysoinut, mihin Suomen puolueet siinä sijoittuvat: Sosiaalidemokraatit ovat alimpana ja keskellä, Vasemmistoliitto ja osa vihreistä siitä vasemmalla ja RKP joidenkin vihreiden kanssa oikealla ylhäällä kurottamassa kohti innovaatioita ja bisnespöhinää. Keskusta ajaa omaa agendaansa kansallisempien arvojen ja intressien suunnassa.

Juha Sipilän hallitus ajoi voimakkaammin neoliberaalia asiaa ja salli selvemmin sisäpoliittisen nationalistisen kehityksen. Perussuomalaiset ja osa Kokoomuksesta asettuu Keskustan yläpuolelle kansallisen edun korostajiksi. Kokoomuksen päälinjoja ovat kuitenkin yksityisen pääoman puolustus ja teknologiaoptimismi, joita kepukin soveltuvilta osin kannattaa.

Nykyisen pandemiatilanteen lauettua hallitusten aika menee talouden paikkaamiseen tavalla tai toisella. Mutta entä kun sekin aikanaan normalisoituu? Matti Häyry: ”Mihin päin Suomi ja maailma poliittisesti suuntaavat? Vastaus riippuu osittain siitä, minne seuraavat hallitukset ja niiden neuvonantajat, meillä ja muualla, sijoittuvat oikeudenmukaisuuden kartalla. Vaikka isot päätökset tehdään enimmäkseen intressipohjalta, mukaan ainakin perusteluihin mahtuvat myös ideologiat, erilaiset poliittiset moraalit.”

KAIKKI SAATAVA TAAS
ONNELLISIKSI KULUTTAJIKSI

Uudenmaan avautumisen jälkeen aletaan odottaa muidenkin rajoitusten lopettamista vähitellen, sillä kasvuun on taas päästävä. Kasvulla on omat ongelmansa, mutta on se silti parempi vaihtoehto kuin lama.

Häyry toteaa, että näiden ongelmienkin kanssa taistellessa toisi lohtua, jos voisi uskoa Karl Marxin tarinaan historian kulusta. Marxin mukaan kapitalismi on niin tehokas talousjärjestelmä, että se tekee ennemmin tai myöhemmin kaikki ihmiset onnellisiksi kuluttajiksi. Pysyäkseen elossa järjestelmän pitää kuitenkin kasvaa jatkuvasti, eivätkä luonnonvarat ja teknologia pysty takaamaan tätä loputtomiin. Silloin ainoaksi käytettävissä olevaksi voimavaraksi jää työvoima, joka sitten joutuu lisääntyvän riiston kohteeksi. Tämä saa lopulta työväen tiedostamaan itsensä luokkana ja nousemaan järjestelmää vastaan. Vallankumous, proletariaatin diktatuuri, luokaton yhteiskunta, iankaikkinen auvo, ennusti Marx.

Tältä ennustukselta loppui aika kesken, kun törmättiin ympäristön sanelemiin rajoihin. Ensimmäisen varoituksen antoi Lontoon hevonpaskakriisi 1894. The Times kirjoitti, että koska hevosten jätökset voidaan kuljettaa suurista kaupungeista vain hevoskärryillä, syntyy lisää jätöksiä ja ”50 vuodessa jokainen Lontoon katu on hautautunut 9 jalan lantakerrokseen”.

Tästä ongelmasta selvittiin keksimällä automobiili, mutta niiden polttomoottoreissa palava öljytuote tupruttaa hiilidioksidia, joka riittävästi kasaannuttuaan osaltaan on ollut vaikuttamassa nyt käsillä olevan ilmastokriisin. Häyry sanoo, että teknologiaan ja talouteen luottavien mielestä ratkaisu tähän olisi luultavasti ydinvoimalla kulkeva kaupunkilentokone. On kuitenkin odotettavissa, että sellainen ja muut vastaavat huippuinnovaatiot johtavat aikanaan vain uusiin ongelmiin.

Lisäksi majuri evp. Häyry filosofoi, miksei THL:n organisaatiomallia noudattaen voisi perustaa myös Tasapuolisen onnellisuuden laitosta (TOL). Sanna Marinin hallituksen jälkeen muutkin hallitukset kuuntelisivat THL:n ja TOL:n neuvoja. Sanna Marin voisi välillä Mäntyniemestä chattailla pääministerin kanssa.

kari.naskinen@gmail.com