Kellokosken mielisairaalassa yli 50 vuotta asunut Anna Lappalainen (1896 - 1988) oli aikoinaan tuttu näky myös Ohkolan kylässä Mäntsälässä, jossa toimi Kellokosken Ohkolan osasto 1961 valmistuneessa uudessa B-sairaalassa. Kellokoski oli mielisairauksien hoidossa uudistusten toteuttaja, ja siellä esimerkiksi luovuttiin pakkopaitojen käyttämisestä ensimmäisenä Suomessa ja aluetta ympäröivät aidat poistettiin. Paremmassa kunnossa olevien potilaiden annettiin liikkua vapaammin Kellokoskella ja Ohkolassa, jossa tänä kesänä esitetään Anna Lappalaisesta kertovaa näytelmää Prinsessa.
Anna Lappalaisella oli diagnosoitu skitsofrenia ja myöhemmin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän sanoi itseään Buckinhamin palatsissa syntyneeksi Skotlannin kuningattaren tyttäreksi, jonka aarnikotka oli vauvana kuljettanut Suomen Lappiin. Tällaiset prinsessakertomukset tulivat tutuiksi sekä sairaalassa että kylillä, joissa Anna liikkui. Kaikki tunsivat kylänraitilla lauleskelevan, hyväntuulisen Annan, jonka lisäksi muitakin potilaita vietti päiväsaikoja Ohkolassa. Osa heistä oli maataloustöissä taloissa, osa käytti muuten vain hyväkseen vapaakävelyoikeuttaan. Näytelmän ohjannut Heini Tola kirjoittaa ohjelmalehtisessä, että erilaisuus hyväksyttiin ja potilaista tuli luonteva osa yhteisöä.
Anna Lappalaisen roolin Anna-Sofia Luoma esittää taitavasti. Tänä vuonna on 130 vuotta Anna Lappalaisen syntymästään, joten Ohkolan nuorisoseuran kesäteatterissa Öljymäellä muistellaan Annaa. Juhlavuosi on myös tällä Ohkolan teatterilla, sillä 70 vuotta sitten valmistettiin ensimmäinen näytelmä nuorisoseuran ja Ohkolan työväenyhdistyksen nuorten harrastajien toimesta.
Nyt esitettävän näytelmän käsikirjoittajat ovat Arto Halonen ja Pirjo Toikka, pohjana heidän samasta aiheesta kirjoittamansa ja Halosen ohjaama elokuva Prinsessa (2010). Esitys Öljymäellä on erinomainen, se ei rajoitu yksin Anna Lappalaisen elämään, vaan kuvaa myös mielisairaanhoidon kehittymistä sinä aikana, kun Anna sairaalassa oli. Hänet otettiin Kellokoskelle 1933. Vuonna 1985 hänet siirrettiin Sipoossa sijaitsevaan Nikkilän sairaalaan, jossa kuoli 92-vuotiaana.
Annan harhoja yritettiin poistaa monin keinoin, julminkin, ei kuitenkaan lobotomian avulla, vaikka sitäkin Kellokosken sairaaloissa käytettiin. Eikä Annaa myöskään kiinnitetty kettingeillä seinää, joten hän ei ollut "seinähullu". Mikään ei kuitenkaan auttanut ja lopulta sairaalan ylilääkäri näki potilaan kannalta parhaaksi, että antaa olla – ”ehkä hän on onnellisempi näin, ehkä onnellisempi kuin kukaan meistä”.
Aivan täyttä varmuutta ei tiedetä, oliko Anna oikeasti näin sairas. Väitetään hänen sanoneen kuolinvuoteellaan: ”En minä mikään prinsessa ole. Mä olen Lappalaisen Anna.”
Näytelmä pohjautuu mm. Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan kirjaan Kellokosken prinsessa (2010), jossa käytetään muisteluja, haastatteluja ja arkistoaineistoa. Näytelmäkin on tosipohjainen, Anna itse ja hänen tapansa kohdella ympäristöään kuninkaallisena hovina ovat hyvin dokumentoituja. Sairaalan henkilökunta on todennäköisesti yhdistelmähahmoja, jotka edustavat aikakauden lääkäreitä ja hoitokäytäntöjen muutosta. Osa henkilönimistä on kyllä oikeita, esimerkiksi Anna Pakalén toimi Kellokosken sairaalan ylihoitajana 1931-55. Juuri hän uudisti hoitoa inhimillisemmäksi: poisti pakkopaidat, edisti työhoidon kaltaisia menetelmiä sekä otti käyttöön posliiniastiat ja oikeat ruokailuvälineet.
MÄNTSÄLÄN KAPINA
Jos Ohkolan nimi on jostain muusta yhteydestä tuttu, niin varmaan Mäntsälän kapinasta, kun fasistiseen vallankumousyritykseen lähteneet suojeluskuntalaiset hyökkäsivät 27.2.1932 Ohkolan työväentaloon keskeyttämään sosiaalidemokraattien iltamat. Paikalla oli toistasataa osallistujaa, myös lapsia. Hyökkääjien mukana oli myös Lapuanliikkeen kannattajia, aseistettuja miehiä yhteensä ehkä 500. Siitä kapina levisi Mäntsälän suojeluskuntatalolle ja muualle Suomeen.
Ohkolan metakka sai alkunsa, kun oikeistoradikaalit piirittivät työväentalon luutnantti Esra Terän johdolla. Laukauksia ammuttiin arviolta 700, mutta henkilövahinkoja ei tullut. Ohkolan työväentalo purettiin 1970.
kari.naskinen@gmail.com
