Ei tässä sinänsä mitään uutta ole. Jo Homeroksen Ilias-runoelmassa 2700 vuotta sitten oli tunnettu kohta, jonka lainasin otsikkooni. Parempi yks ylipää kuin monta söhlääjää. Muutama sata vuotta myöhemmin Aristoteles otti Homeroksen tekstin esille omassa Politica-teoksessaan ja kirjoitti, että monien valta on vain näennäistä: kun enemmistöllä on korkein valta, ei kullakin erikseen, vaan yhdessä, niin tämä on vain naamioitu yksinvaltiuden tai tyrannian muoto.
Nämä vanhat näkemykset löysin Hannah Arendtin kuuluisasta teoksesta Vita activa – ihmisenä olemisen ehdot (1958, suomeksi 2002). Saksanjuutalainen filosofi Arendt oli 1900-luvun merkittävimpiä yhteiskuntapolitiikan teoreetikkoja, joka 1941 sai hyvällä tuurilla maastamuuttoviisumin ja pakeni Yhdysvaltoihin. Jostain on jäänyt mieleen, että Vita Activa oli joskus peräti pääsykoekirjana Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan, mutta en nyt löytänyt varmistusta asialle. Sen sijaan Arendtin toisessa kuuluisassa kirjassa On revolution (1963) on kohta, jossa hän ehdottaa kompromissia Homeroksen - Aristoteleen linjan ja demokratian välille. Se olisi jonkinlainen valistunut hallitusmuoto, jossa yleistä äänioikeutta ei olisi, vaan politiikkaan olisivat oikeutettuja sellaiset kansalaiset, jotka ovat kiinnostuneita muustakin kuin omasta hyvinvoinnistaan. Nykyaikaan sovellettuna tämä tarkoittaisi, että äänioikeutta ei vaaleissa olisi ihmisillä, jotka eivät todistettavasti tekisi tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Tällaisia kirjoja ei tällä hetkellä pysty lukemaan ilman siirtymistä omaan aikaamme. Kun Hannah Arendt kirjoittaa yksiselitteisestä tyrannista, niin miten luonnehdinta mahtaa osua Vladimir Putiniin: Tyranni eristäytyy alamaisiltaan ja alamaiset eristäytyvät toisistaan keskinäisen pelon ja epäluulon vuoksi. Tyrannia ehkäisee vallan kehittymisen, ei pelkästään jollakin osa-alueella, vaan koko julkisella alueella. Se edistää avuttomuutta siinä missä muut poliittiset yhteisöt edistävät valta. Tyranniaa voidaan kutsua alituiseen epäonnistuvaksi yritykseksi korvata valta väkivallalla. Väkivalta suo itsevarmuutta ja tyydytystä.
Putinin tapauksessa on vielä se, että kansasta 75 prosenttia hyväksyy tyranninsa jo kaksi vuotta kestäneen erikoisoperaation. Tästä eriskummallisuudesta voi periaatteellisella tasolla lukea Hannah Arendtin kirjasta Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä (1963, suomeksi 2016).
TYÖNTEON HÄVIÄMINEN
EI OLE ENÄÄ UTOPIAA
Hannah Arendtin kirjoista saisin aiheen sataan tällaiseen juttuun. Palaan kuitenkin Aristoteleen teksteihin, koska Arendtkin palasi. Aristoteles nimittäin ennusti robottienkin tulon kuvaillessaan kerran tulevaisuutta: ”Jokainen väline kykenisi käskystä suorittamaan oman tehtävänsä, kuten Daidaloksen veistämät patsaat tai Hefaistoksen kolmijalat, joiden runoilija kertoo itsestään saapuneen jumalten kokoukseen. - - - Kangaspuut kutoisivat itsestään ja näppäimet soittaisivat itsestään lyyraa.”
Tähän suuntaan ollaan nyt menossa kovaa vauhtia. Eikä kohta tarvita henkisen työnkään tekijöitä, koska tekoäly hoitaa ne. Eläkeläisten ei myöskään tarvitse tällaisia blogeja väsätä, vaan voi antaa aiheen tekoälyllä ja lähteä itse oluelle. Kuten Arendt kirjoitti, on keksitty niin nerokkaita tapoja elämän vaivojen helpottamiseksi, että työnteon häviäminen kokonaan ihmisten aktiviteettien joukosta ei ole enää utopiaa.
Petteri Orpokin saavuttaa päätavoitteensa, kun ay-liike tulee tarpeettomaksi. Näin Orpo ja Marx ovat vihdoin samoilla linjoilla. Ay-liike loppuu sen sivuvaikutuksena, että Marxin iso tavoite ihmisen vapauttamiseksi työstä toteutuu automaation avulla.
Nykytilannetta kuvaa se, että tekoäly-yhtiö Nvidian osakekurssi nousi alkuviikosta ennätyslukemiin ja nosti koko S&P 500 -indeksiä merkittävästi. Yhtiön toimitusjohtaja kommentoi tulosta sanomalla, että tekoäly on saavuttanut kriittisen käännekohdan, jonka jälkeen siihen tehdyt investoinnit kasvavat merkittävästi. Samassa yhteydessä Mandatumin tiedotteessa Björn Wahlroos oli samoilla linjoilla ja sanoi tekoälyn ja puhtaan energian määrittävän tulevaa vuosikymmentä.
Vita
activa tarkoittaa
Hannah Arendtin kirjan nimenä ihmisen kolmea perusaktiviteettia
työtä, valmistamista ja toimintaa. Kun toimintakin on hiipumassa,
jää jäljelle enää kuluttamisen vaiva, mutta siihen ei enää
tarvita tiskin toiselle puolelle ihmistä, koska robotit käyttävät
oluthanoja ja hakevat rautakaupan hyllystä nauloja, joskin
nekin voi ostaa verkkokaupasta.
kari.naskinen@gmail.com
