sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Vielä on neljä vuodenaikaa


KOM-teatterin uutuusnäytelmä Putoavat linnut alkaa avioparin loikoillessa työpäivän jälkeen sängyllä ja miehen selatessa kaukosäätimellä tv-tarjontaa. Yhdellä kanavalla puhutaan ilmastokriisistä ja näytelmän taustamusiikkina soi Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Mitähän vuodenajoille on käymässä, kun Helsingissäkin lämpötila on jo 42 astetta. Kannattaa vaihtaa kanavaa. Näytelmän edetessä alkaa lintuja pudota kuolleina maahan. Ilkeä juttu, mutta ei nyt mennä niihin, viedään ne roskikseen huomenna.

Skotlantilaisen Zinnie Harrisin näytelmä ei kuitenkaan ole teatteriluento ilmastonmuutoksesta, vaikka asia on näkyvästi ja kuuluvasti esillä. Eikä suoraan sanota mitään, toisin kuin oikeassa elämässä, jossa suoraa ei enää olekaan. Totuudenjälkeisen ajan uuden ajan totuuksiksi julistetaan sellaistakin, että koronapandemia on jonkin salaliiton keksintöä ja että holokaustikin oli vain viihteellinen kauhukertomus ilman todellisuuspohjaa.

Ohjelmalehtiseen on otettu yksi avainrepliikki, jossa avioparin tytär muistelee kouluaikoja, kun yhdellä tunnilla oppilaiden tehtäväksi oli annettu Hamletin tarinan muuttaminen toisenlaiseksi niin, että hyvät tyypit ovatkin pahoi tyyppei ja pahat tyypit hyvii tyyppei: ”Tarinan voi muuttaa kokonaan vaihtamalla sen näkökulman tai kertomalla se toisin, tai lisäämällä tai jättämällä siitä pois asioita. Niin voi muuttaa kaiken.”

Taivaalta putoavat linnut ovat konkretiaa. Maailmanloppua enteilevää tuttua kuvastoa: Lars von Trierin Melancholiassa (2011) ja vielä rajumpaan muotoon muunnettuna Paul Thomas Andersonin Magnoliassa (1999), jossa lintujen sijasta putosi maahan sammakoita. Näissä kummassakaan elokuvassa putoavat eläimet eivät viitanneet ilmastokriisiin, mutta Harrisin näytelmässä kyllä.

Näytelmä on kuitenkin tragikomedia, siis hauskakin. Varsinaisen shown panevat heti aluksi pystyyn avioparia näyttelee oikeakin aviopari Vilma Melasniemi - Juho Milonoff. Liisa on löytänyt Kristianin tietsikalta kolme vuotta vanhan sähköpostin, jonka perusteella Kristian käryää uskottomuudesta. Liisa on päättänyt, että nyt asia keskustellaan kunnolla, eikä sellaista keskustelua pysty toteuttamaan kuin väkipakolla. Liisa on lukinnut makuuhuoneen oven ja pitää nyt miestään vankina. Koska Kristian on asianajaja, hän vetoaa heti ihmisen itsemäärämisoikeuteen ja muihin juridisiin seikkoihin, joiden perusteella näin ei saa tehdä, eikä mikään laki myöskään mahdollista sitä, että toisen ihmisen olisi pakko suostua keskusteluun. Aivan superhieno vuoropuhelukohtaus, joka kestää yli puoli tuntia.

Keskustelussa tai väittelyssä tai paasaamisessa tulevat esille seksiin pakottaminen ilman vapaaehtoista suostumusta, säälipanon moraali ja kaikkea tällaista. Valkoisten valheiden turvinkin voi seksiin mennä; jos on luvannut viedä roskapussin ennen sänkyynmenoa, niin lupaus on pidettävä, koska muuten kysymyksessä on petos. Toisaalta selväksi tulee, että ilman valkoisia valheita ei elämää voi elää. Isona asiana näytelmässä olevat valheet eivät kuitenkaan ole valkoisia, vaan enemmänkin mustia, ja on isoja organisaatioita, jotka tätä totuudenjälkeistä aikaa pyörittävät. Voi olla, että ensi vuonna Valkoista taloakin pitää kutsua jollain toisella värillä. Maailmanloppu ei silti ole aivan lähellä, mutta moraalinen rappio on jo päällä.

Talon isäntä tulee todennäköisesti olemaan noin 80-vuotias, eikä hän vuodenaikojen muuttumisesta tai loppumisesta viis veisaa. Hän vain muuttaa totuutta vaihtamalla nakökulman sekä lisäämällä tai jättämällä pois asioita. Näytelmässäkin vain nuoret ovat huolissaan. Tytär Kati (Ella Mettänen) on kuollut varis kädessään ja on sekaisin, hänen entinen, neljä vuotta vanhempi opettajansa (Paavo Kääriäinen) on myös ongelmissa maailmansa kanssa ja on ruvennut ryyppäämään. Ehkä he seuraavana vuonna menevät protestoimaan ja ottamaan vaikka poliisin pippurisumutteet naamalleen, sillä ennuste on, että Helsingin päivälämpötila on nousemassa yli 50 asteen.

Näytelmään liittyen on teatteri tehnyt koulujen opettajia varten materiaalipaketin, johon on koottu oppilaille annettavia tehtäviä Putoavat linnut -näytelmän käsittelyn tueksi. Mukana on sekä toiminnallisia tehtäviä että keskustelu- ja kirjoitustehtäviä. Materiaalipaketti keskittyy erityisesti toden ja epätoden kysymyksiin sekä arvojen ja toivon tematiikkaan.

kari.naskinen@gmail.com