keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Saksan triumfiraatti ja Tärinämies



Kapellimestari Esa-Pekka Salonen sanoi kaksi viikkoa sitten Ylen haastattelussa, että Saksan kulttuurielämän ja filosofian keskiössä oli 1800-luvun jälkipuoliskolla triumfiraatti, jonka muodostivat Friedrich Nietzsche (k. 1900), Richard Wagner (k. 1883) ja Arthur Schopenhauer (k. 1860). Sanoi siksi, ettei ollut mitenkään ihmeellistä, että Richard Strauss (k. 1949) sävelsi Nietzschen Also sprach Zarathustra -teoksen pohjalta sävelrunon, jonka RSO nyt soitti Salosen johtamana. Jukka Koskelaisen juuri ilmestyneessä kirjassa Viisi matkaa Saksan sieluun (Aviador, 2023) todetaan Nietzschen ja Wagnerin olleen 1800-luvun kaksi vaikutusvaltaisinta hahmoa, mutta Schopenhauerin kirjoittaja jättää melko vähälle huomiolle. Sen sijaan kolmanneksi Koskelaisen triumfiraatissa nousee Georg W.H. Hegel (k. 1831). Kun Suomella on ollut monenlaista kohtalonyhteyttä Saksan kanssa, on hyvä ottaa esille J.V. Snellman (k. 1881), joka 1840-luvun alussa oleskeli pari vuotta Tübingenissä ja vaikuttui erityisesti Hegelin filosofiasta. Merkittävä yhteys sikäli, että Hegel oli nimenomaan yksi tärkeimpiä kansallisvaltioajattelun edistäjiä. Hegelin ajatusten pohjalta myös Snellman ”rakensi” valtiota sellaiseksi yhteisöksi, jossa isänmaanrakkaus, vapaus ja vastuu toteutuvat ja yhdistyvät.

Hegelin ideat alkoivat lyödä läpi ja alkoi syntyä muitakin kuin Ranskan kansallisvaltio. Tukevassa kirjassaan Koskelainen sanoo valtion säilyneen hyvin Euroopassa EU:sta huolimatta, mutta nyt on pahempana häiriötekijänä oikeistopopulismi. Hegelin dialektiikan pohjalta Koskelainen päättelee, että populistipuolueet eivät pääse isoon valtaan ainakaan pysyvästi. Vastapainona tulee liberalismi nousemaan jossain uudessa muodossa takaisin, ehkä niin, että sitä on vaikea määritellä oikeistolaiseksi tai vasemmistolaiseksi.

Monella suomalaisella on jonkinlainen viha/rakkaussuhde Saksaan. Meille vanhoille pitkän saksan lukijoille tämä rakkauspuoli on luonteva, kun kaltaiseni tavoin saksaa piti lyseossa lukea yhdeksän vuotta + ehtoja monena kesänä. Kyllä sellainen jälkensä jättää, ja jonkin verran osaamistakin. (Mistähän johtuu, että ruotsi ei vastaavanlaista jälkeä jättänyt?) Se toinen puoli on sitten kansallissosialistien tuhoamispolitiikka, joka edelleen iskee läpi aina jostakin ja kun se ideologia tuntuu nyt ulottuneen meillekin. Koskelainen on perehtynyt saksalaiseen kulttuuriin perusteellisesti ja tämä 340-sivuinen kirja on niin täyttä asiaa, että yhdeltä istumalta ei pysty lukemaan yli 50:tä sivua, jotta voi sulatella lukemaansa ja että jotain jäisi päähänkin. Ajankohtainen asia äskeiseen liittyen on tietenkin äärioikeistolainen puolue Alternative für Deutschland, jonka kannatus oli tämän viikon gallupissa 21,5 % eli se on CDU:n jälkeen jo selvästi seuraavaksi suosituin ohi SPD:n. AfD:n perustajiin kuuluva ja puheenjohtajanakin toiminut Alexander Gauland on vähätellyt natsiajan kauhistelua sanomalla, että se vaihe oli ”vain historian linnunkakkaa”, ei sen pahempaa.

Tämän kirjan jälkeen sopii oheislukemistoksi valtiosääntöoikeuden teoreetikon Carl Schmittin (1888 - 1985) kirjoja, joista kolme on ilmestynyt suomeksikin. Schmittillä oli vaikutusta natsiliikkeeseen ja hänen teorioidensa sanotaan vaikuttaneen Putininkin ajatteluun. Schmittin Grossraum-käsitettä pidetään kansallissosialistien Lebensraumin perustana. Hän myös sanoi, että poikkeustila on kaikki kaikessa ja että parlamentarismi on kehityksen jarruttamista, näivettävää rutiinia. AfD:n ideologiassa on paljon Schmittiä.

MIKÄ ON SAKSALAISTA?

Koskelaisen kirja koostuu kokemuksista ja tutkimuksista, joita hänellä on viideltä pitkältä Saksan-matkaltaan. Jokainen matka kirjassa on omina lukuinaan ja jokaisessa luvussa on väliotsikko ”Mikä on saksalaista?”. Ensimmäisten matkojen jälkeen vastausten antaminen on vielä vaikeaa, mutta lopulta alkaa hahmottua:

”Saksa on mystiikan maa.”
”Saksalaista on idealistinen filosofia, joka määrittelee tietämisen ja kaiken muun rajat.”
”Saksalaista on romantiikka, joka vastustaa henkeen ja vereen hyötyajattelua ja laskelmointia ja joka vetäytyy metsän uumeniin kokemaan salaperäisiä, ihmisen kyvyt ylittäviä voimia.”
”Jumalasta ei voi puhua kohteena, ei minään oliona. Hän on yhtä lailla ihmisen sisällä kuin ulkopuolella.”
Goethen Faust kuvaa hyvin Saksan henkistä kehitystä. Mies tekee sopimuksen paholaisen kanssa. Faust raivaa Mefistofeleen avulla metsät ja niityt teollisuuden palvelukseen.”
”Saksalaista on epäillä muuta Länsi-Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.”
”Saksalaista on kieltää talousihme, sehän on vain suhdanteita ja Marshall-apua.”
”Saksalaista on sekin, että 1920-luvun konservatiivisen vallankumouksen ideologia nousee uudestaan esiin AfD:ssä.”
”Saksa on Suomea muodollisempi yhteiskunta, ihmiset ovat myös kohteliaampia. Vieraiden kanssa on helppo vaihtaa muutama sana, usein myös laajempia näkemyksiä, kunhan ei liikaa korosta omia mielipiteitään.”

Gutenbergin, oluen ja autotkin Koskelainen ottaa esille, mutta ei mainitse television keksimistä.  Kirjallisuudesta on voimakkaimmin esillä Thomas Mann, samoin Hermann Hesse ja Günter Grass, säveltäjistä ei tarvitse erikseen puhua, koska heidän suurtyönsä kaikki tuntevat, mutta elokuvantekijöistä olisi pitänyt mainita Fritz Lang, Rainer Werner Fassbinder, Werner Herzog ja Wim Wenders. Urheilijoista lisään tähän luetteloon Lothar Matthäusin, Max Schmelingin ja Michael Schumacherin. Vieläkin ottaa päähän, etten keväällä 1993 ollut näkemässä suosikkipelaajaani Bayern Münchenin Matthäusia Münchenin olympiastadionille, koska menin viereiseen jäähalliin katsomaan MM-jääkiekon ottelua Suomi - Tshekki.

Toisin kuin Koskelainen en ole koskaan ollut pitkään Saksassa, mutta hienoja muistoja on. Elämäni paras ulkomaanmatka oli muutama vuosi sitten Reinin-risteily ja värikkäin reissu oli, kun kävin ostamassa Trabantin Dredenistä puoli vuotta muurin murtumisen jälkeen ja ajoin sen sieltä Travemündeen, siellä Finnjetiin ja sitten nelostietä kotiin Lahteen. Saksalaisia ihmisiä en tunne, mutta lehtimiehenä olen haastatellut Günter Grassia ja Frankfurtin autonäyttelyn pubissa istuskelimme samassa pöydässä Walter Röhrlin kanssa.

TÄRINÄMIES

Koskelainen halveksii Hitleriä niin paljon, ettei mainitse tätä nimeltä ollenkaan. Saksasta kirjoitettaessa tuota hullua ei kuitenkaan voi sivuuttaa, joten Koskelainen käyttää hänestä nimeä Tärinämies. Näin kirjoittaja tekee samalla kunniaa Paavo Rintalalle, joka käytti Hitleristä Tytinämies-nimitystä romaanissa Marian rakkaus (1994) kuvatessaan Kotkanpesään tehtävää pommi-iskua.

Saksalainen sosiologi Max Weber pohti suurten johtajien karismaattisuutta, jota voi pitää arkipäivän ylittävänä ominaisuutena. Jo ennen Tärinämiehen tuloa Weber kirjoitti ihmisten kiinnostuksesta herruuteen, joka perustuu sille, että tottelevainen ihminen omistautuu johtajan persoonalliselle karismalle. Tulee heti mieleen rinnastaa Weberin teoriassa Hitler Putiniin. Koskelainen:

”Henkilöä pidetään sisäisesti ´kutsuttuna´ johtajaksi, kun hänelle luodaan profeetallisia ominaisuuksia ja hän saa seuraajia. Nämä ihmiset eivät antaudu hänen johtajuuteensa perinteisten tapojen tai säädösten takia, vaan siksi, koska he uskovat häneen. Heidän omistautumisensa perustuu hänen persoonaansa ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa.”

Entä Amerikan tärinämies Trump, jonka sukujuuret ovat Saksassa? Hänen isoisänsä Fredrich Trump määrättiin poistumaan Baijerin kuningaskunnasta 1905, koska ei suostunut menemään armeijaan.

kari.naskinen@gmail.com