perjantai 12. tammikuuta 2024

Ei muuta vaaraa kuin lumoava Solenzara


Oman kirjahyllyn penkominen on joskus palkitsevaa. Palaan ensin yhteen vanhaan tapahtumaan, joka liittyi matkaamme Pariisiin. Ennen matkaa otin hyllystä
Hannu Tarmion esseekirjan Pariisi kutsuu (Art House, 2003), josta löytyi tieto giljotiinin uhrien joukkohaudasta. Matkaa varten ostin varsinaisesti 450-sivuisen Pariisi-oppaan, mutta siinä ei tästä hautausmaasta ollut minkäänlaista mainintaa. On tietysti niin nolo historiallinen tosiasia, että siitä yritetään lähes vaieta. Mutta löysimmehän me sen osoitteesta 35 Rue de Picpus. Siellä oli kaksi hautausaluetta, joihin oli haudattu yhteensä 1306 ruumista ja niiden irtonaiset päät. Teloitukset olivat tapahtuneet kesällä 1794, ja toimeenpanijoina toimivat nimenomaan vallankumouksen voittajat.


Kun tällä viikolla tein katselmuksen kirjahyllyyn, taas löytyi sekä historiallisesti että ajankohtaisesti mielenkiintoista.
Esimerkiksi V.I. Leninin puhe 29.4.1917 Seitsemännessä yleisvenäläisessä konferenssissa, jossa hän käsitteli kansallisuuskysymyksiä:

”Jos Suomi, Puola ja Ukraina eroavat Venäjästä, ei siinä ole mitään pahaa. Pitää olla järjiltään, jos mielii jatkaa tsaari
Nikolain politiikkaa. Erosihan Norjakin Ruotsista… Aleksanteri I ja Napoleon vaihtoivat aikoinaan kansoja. Ja mekö jatkaisimme tätä tsaarien taktiikkaa? Jos Suomi eroaa, niin mitä pahaa siinä on?”

”Suomalaiset tahtovat nyt vain autonomiaa. Me kannatamme sitä, että Suomi saisi täydellisen vapauden, silloin luottamus venäläistä demokratiaa kohtaan lujittuu. Venäjän kansa, et saa tehdä väkivaltaa Suomelle. Kansa, joka sortaa toisia kansoja, ei voi olla vapaa.”

Saksassa syntyneen ja Englantiin pysyvästi muuttaneen
W.G. Sebaldin teokset ovat hienoja, myös turistioppaiksi soveltuvia kirjoja. Nyt osui iltalukemiseksi häneltä viimeiseksi julkaistu neljän esseen kokoelma Korsikasta. Sitä lukiessani osuin yhtäkkiä tuttuun sanaan Solenzara. Sebald kertoi lumoavankauniista Solenzara-laaksosta, mutta minulle Solenzara toi mieleen kauniin laulun, jonka ainakin Tapio Heinonen ja Kari Tapio tekivät tunnetuksi Suomessa.

Säveltäjän nimeksi löysin korsikalaisen
Dominique Martisin ja suomalaisten sanojen tekijäksi Pauli ”Putte” Lampisen. Suomeksi ei kuitenkaan lauleta Ranskan Korsikasta, vaan Solenzara on kuuma espanjalainen misu:

Kuiske kuutamolla kulkee
Varjot syliinsä sen sulkee
Yössa Espanjan on suojaamaton sydämeni
Ei muuta vaaraa kuin luomoava Solenzara
Vie kaiken aurinkoon
ja sydämeni turmioon.

Tämän jutun kuva on ranskalaisen
Enrico Maciasin laulamasta Youtube-esityksestä. Lisäksi Sebaldin kirja Merkintöjä Korsikasta (Keltainen kirjasto, 2016) on erinomainen matkaopas, jos haluaa Korsikaan Napoleonin jalanjäljille ja varsinkin hänen syntymäkaupunkiinsa Ajaccioon.

Sitten otin esille
Soichiro Hondan elämäkertakirjan (WSOY, 1994). Tämä vuonna 1948 Honda Motor Companyn perustanut moottorimies oli jo pienenä koulupoikana selvillä siitä mitä tuleman pitää, kahdeksanvuotiaana 1914 hän oli lähellä, kun kotikylän Yamahigashan hienoimman talon eteen tuli paukkuen auto: ”Kaikkein eniten olin ihastunut pakokaasun tuoksuun. Hengitin oikein syvään tuota savua, tuota palaneen öljyn hajua, josta olen sittemmin aina pitänyt. Kun olin hengittänyt sitä, minusta tuntui, etten enää tarvinnut ruokaa.”

Eilisen Urheilugaalan pitkäveteisten kohtien aikana selailin
Antti O. Arposen ja Risto Niemisen kirjaa Urheilun listat (WSOY, 1981), jossa on tarkkaan jaoteltuina eri lajien parhaita erilaisilla mittareilla. Luetteloituna ovat myös kuumimmat mutta tuntemattomat urheiluromanssit:

Pentti Peltoperä ja Kaija Mustonen
Ari Anjala
ja Outi Borgenström
Paavo Noponen
ja Aira Samulin
Ilpo Nuolikivi
ja Senja Pusula
Pentti Nikula
ja Leena Vesala
Pertti Purhonen
ja Riitta Wächter

Heti seuraava lista käsittää huonoimmat voitelijat:

Toimi Alatalo
Harri Kirvesniemi
Kalevi Oikarainen
Hannu Tolsa
Arto Tiainen
Hannu Taipale

Toini Pöysti
Marja-Liisa Hämäläinen
Mirja Hietamies
Taina Impiö
Marjatta Kajosmaa
Eeva Ruoppa

Toisena hiihtoaiheisena kirjana otin kirjahyllystä kauniin kuvakirjan Kisatunnelmia Lahti 2001. Kirja ilmestyi joskus loppuvuodesta 2001 ja sen alkusanoissa kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström kirjoittaa: ”MM-kisajärjestäjät ovat halunneet mukavien kisamuistojen vahvistukseksi koota yhteen kuvia ja tunnelmia hiihdon MM-kisoista 2001.”

kari.naskinen@gmail.com