Monologinäytelmä Tapio Rautavaarasta alkaa, kun näyttämön takaseinälle heijastetaan Rautavaaran kuva ja levyltä kuuluu Reissumies ja kissa. Riihimäen teatterissa Rautavaaraa esittää Timo Ruuskanen, joka helmikuun 6. päivänä siirtyy kirjoittamansa näytelmän kanssa Avoimet ovet -teatteriin Helsinkiin. Näytelmän teemamusiikkina tämä Repe Helismaan tekemä laulu toistuu esityksen aikana monta kertaa ja reissumiehenähän Rautavaara tunnettiin. Kun laulussa oleva musta kissa vielä symboloi kuolemaa, niin sekin osui lopulta traagisella tavalla Rautavaaran kohtaloksi. Aiheen tekstiin oli löytänyt kirjahyllystä Rautavaarojen kotoa Tapsan puoliso Liisa kokoelmateoksesta Ikuisia ajatuksia ja oli lukenut sen puhelimessa Helismaalle, jolta muutaman päivän kuluttua tuli postissa kirje ja siinä sanat lauluun Reissumies ja kissa. Siitä tuli Rautavaaran ensimmäinen iso menestyskappale 1949.
Monologin ensimmäinen jakso etenee siihen asti, kun Rautavaara voittaa keihäänheiton Lontoon olympiakisoissa 1948. Ennen sitä Ruuskanen aloittaa Rautavaaran lapsuudesta, jolloin Tapsa jo 13-vuotiaana lähti reissaamaan, myymään kaukojunissa sanomalehtiä, toisille Uutta Suomea, toisille Suomen Sosialidemokraattia. Siitä sotavuosienkin yli ja Oulunkylän Tähteä (TUL) edustanut Rautavaara oli 1945 esiintymässä Puistolan työväentalolla. Mielellään hän työväenhenkisiin tilaisuuksiin menikin, sillä hän oli kotoa perinyt hyvin työväenaatteen. Tätä Ruuskanen korostaa moneen otteeseen.
Uusimmassa Rautavaara-kirjassa Tapsa – Koko kansan reissumies (Aviador, 2020) Rautavaaran tytär Leena kirjoittaa, että isän ”ei tarvinnut keksiä mitään tehokeinoja saadakseen huomion ja mielenkiinnon kääntymään itseensä. Diivan elkeet – joita varmasti uran alkuaikoina oli ollut – olivat jo kauan sitten karsiutuneet turhina hömpötyksinä. Nykypäivän julkkishysteria olisi ollut hänelle kauhistus. Hän oli oma itsensä, eikä muuta tarvinnut.”
Timo Ruuskanen tunnetaan Red Nose Companyn perustajajäsenenä. Se on klovneriaan erikoistunut ammattiteatteriryhmä, jonka esityksiä en ole nähnyt, mutta onkohan Rautavaara-näytelmään jäänyt päälle jotakin klovniesityksistä. Tällainen mielikuva siksi, että Ruuskasen esityksessä ilmehdintä, liikkeet ja äänenkäyttö menevät paikoin liian voimakkaan karrikoinnin puolelle – aivan kuin lapsille esitettäessä pitää ylinäyttelemisellä kuvata tilanteita, jotta varmasti ymmärtävät. Me katsojat ainakin eilen olimme hyvin varttunutta väkeä ja todennäköisesti tunnemmekin Rautavaaran henkilöhistoriaa aika paljon.
Ruuskanen esitys kestää väliajan kanssa tunnin ja kolme varttia. Menee sujuvasti, ja hyvä valinta on ollut, ettei Ruuskanen juurikaan esitä Rautavaaran lauluja, koska Rautavaaran ääntä ja olemusta olisi mahdoton kunnolla imitoida. Muutamista kappaleista tulee pätkiä taustanauhoilta, mutta mitenkään musiikinomainen tämä esitys ei ole, vaan nimenomaan vakava läpileikkaus Rautavaaran elämästä sisältäen myös kriittisiä kohtia, esimerkiksi Rautavaaran itsekäs ero Repe Helismaan ja Esa Pakarisen kanssa muodostamastaan kimpasta.
Sota-aikakin on näytelmässä mukana. Vuosina 1942-44 Rautavaara oli kuuluttajana Suur-Suomen rintamalla toimineella Maaselän radioasemalla. Kivääri kädessäkin hän oli jonkin kerran ja yhdessä tilanteessa jopa katsoi silmästä silmään neuvostosotilasta. Kumpikaan ei ampunut, vaan miehet vetivät käden lippaan ja palasivat tuloreiteilleen. - "Vaan vihellellen tielle työntyy kissa mukanaan."
”Koin tappamisen, joka sodassa oli välttämätöntä, lähinnä pahantekona ihmisyyttä kohtaan, hirvittävänä pakkona, käskyjen täyttämisenä, loputtomana valintatilanteena: jollen minä ehdi. kaveri ehtii ja minä kuolen”, sanoi Rautavaara, ihminen ja ikoni, kuten Timo Ruuskasen monologin alaotsikko kuuluu.
Vuonna 1979 veti kädellä lippaan myös Tikkurilan terveyskeskuksen lääkäri ja hoitajat, vaikka silloin olisi pitänyt tehdä nimenomaan muuta. Rautavaara oli kaatunut ja lyönyt päänsä Tikkurilan uimahallissa, jossa oli ollut kuvauksissa olympiasankareista kertovaa kirjaa varten (Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, 1981). Päähän tullut haava neulottiin, tutkimuksia ei tehty, vaan Rautavaara lähetettiin kotiin muiden taluttamana. Seuraavana aamuyönä Tapio Rautavaara kuoli 64-vuotiaana. Myöhemmin syyksi todettiin aivoverenvuoro.
kari.naskinen@gmail.com
