Vaikka Adolf
Hitlerin
yllättävä vierailu Mannerheimin
75-vuotispäiville 4.6.1942 oli kiusallista ”erillissotaa”
käyneelle Suomelle, piti Mannerheimin protokollan mukaisesti tehdä
myös vastavierailu Hitlerin luo. Varsinkin tämä 27.6.1942
tapahtunut käynti natsijohtajien luona tuntui Mannerheimista
vastenmieliseltä, koska se yhdisti Suomen maailman silmissä entistä
selvemmin Saksan liittolaiseksi. Niin harmissaan Mannerheim oli
tuosta vierailustaan, että hän kielsi siitä tehdyn uutisfilminkin
esittämisen. Tk-kuvaaja Felix
Forsmanin
filmaamasta aineistosta tehtiin elokuvateattereihin
Finlandia-uutiskatsaus nro 52, mutta Mannerheim ei sallinut sen
esittämistä, eikä hänen käynnistään Hitlerin Sudenpesässä
matkan jälkeen muutoinkaan juuri puhuttu.
Tuo
filmimateriaali oli arkistojen pimennossa vuoteen 2007 asti, jolloin elokuvaohjaaja Pia
Andell tarttui
siihen ja teki aineistosta dokumenttielokuvan Göringin
sauva. Se
tuli televisiosta ensimmäisen kerran 2011. (Tätä
ei pidä sekoittaa elokuvaan Vääpeli
Körmy ja marsalkan sauva,
1990.)
Joskus
oltiin sitä mieltä, että Mannerheim ei halunnut Forsmanin ottamia
filmejä julkisuuteen, koska oli loukannut jalkansa rintamakäynnillä
ja ontui keppiin turvautuen. Uutiskatsauksen kuvista kuitenkin näkyy,
että Mannerheim ei ainakaan tuolloin käyttänyt keppiä, eikä
ontunut, vaan oli tutun ryhdikäs. Ilmeisesti
Mannerheim pani vierailun aikana parastaan, sillä ainakin Valdemar
Erfurthin päiväkirjan
mukaan Mannerheim oli raihnaisessa kunnossa. Erfurth oli saksalaisten
Suomen-päämajassa
toiminut
jalkaväenkenraali. Pekka
Visurin suomentamassa
Erfurthin
Sotapäiväkirjassa 1942-43
(Docendo, 2018) Erfurth
kuvailee sitä, kun Mannerheim oli lähdössä Saksaan:
”Marsalkka
tuli upseerien seurueen kera lentokentälle hyvin väsyneen näköisenä
ja tukien itseään keppiin. Puolustusministeri Rudolf
Walden,
joka saattoi Mannerheimin koneen luo, katsoi surullisesti vanhaa
ystäväänsä ajatellen niitä rasituksia, joita väistämättä oli
edessä.”
Mannerheim
matkusti
Saksaan Hitlerin
lähettämällä
Condor-koneella,
joka nouti Mannerheimin seurueineen
Malmin lentokentältä.
Saksassa
Mannerheimia odotti kentällä
Saksan
maavoimien esikuntapäällikkö, sotamarsalkka Wilhelm
Keitel.
Saksaan
päästyään Mannerheim myös
ryhdistäytyi,
kuten Erfurth näki:
”Mannerheim antoi adjutantille kävelykeppinsä ja otti käteensä
marsalkansauvan. Kävelykeppiä hän ei käyttänyt enää vierailun
aikana. Mannerheim asteli kunniakomppanian eteen hyväryhtisenä,
eikä polvivaivasta näkynyt merkkiäkään. Tarkastus sujui
arvokkaasti.”
Vierailupäivänä
Mannerheim
tapasi
ensin Hitlerin tämän järjestämällä vastaanotolla.
Ohjelma
alkoi sotatoimien tilanneselotuksella, johon Hitlerin, Mannerheimin,
Erfurthin
ja Keitelin lisäksi osallistuivat tykistönkenraali Alfred
Jodl,
maavoimien
esikuntapäällikkö Franz
Halder,
Suomen sotilasasiamies Walter
Horn,
Päämajan komentoesikunnan päällikkö Wilho
Tuompo,
Suomen yhteysupseerina Saksan päämajassa toiminut
kenraaliluutnantti Paavo
Talvela,
eversti
Aladar
Paasonen
ja
everstiluutnantti Ragnar
Grönvall.
Vastaanotto
oli Erfurthin kuvauksen perusteella hyvin arkinen:
”Tilanneselostuksen
jälkeen Hitler tarjosi lounaan. - - - Tilaisuus eteni verraten
yksinkertaisesti. Hitlerillä ei ole kiinnostusta järjestää
hienoja kattauksia ja muodollisia pöytäseurusteluja, eikä hän
arvosta sellaisia muutenkaan. Vastakohtana Mikkelissä koetulle
hovietikettiä muistuttavalle käytännölle täällä eletään
todella kenttäleirissä. Puheita ei pidetty, eikä Hitler myöskään
toivottanut vieraitaan tervetulleeksi maljan nostolla.”
Lahjaksi
Hitlerille
Mannerheim antoi kauniiseen
koteloon pakatun
Suomi-konepistoolin.
Iltapäivällä
Mannerheim
tapasi Saksan
maavoimien päämajan upseeristoa
ja
illalla
Suomen marsalkan
otti
vastaan
valtakunnanmarsalkka Hermann
Göring.
Kaikki
tapaamiset sujuivat asevelihenkisesti keskinäisen kehumisen
merkeissä, mutta varsinaisia
sota-asioita
ei tilanneselostuksen
lisäksi otettu
esille.
Paluumatka
Suomeen tapahtui heti seuraavana aamuna 28.6.1942.
MILITARISMI
ON
VAHVA VOIMA
Näin
pääsin minäkin tällä jutullani mukaan ajankohtaiseen
militarisotumiseen, jota Teatterikorkeakoulun dosentti
Susanna
Hast
nyt
tutkii Koneen
säätiön rahoittamassa hankkeessa ”Sotilaallisen
vallan kieli suomalaisessa demokratiassa”.
Tutkimuksen taustalla on se,
että militarisoitunut kieli korostaa ja piilottaa sotilaallista
valtaa ja voi heikentää demokratiaa yhteiskunnassa.
Susanna
Hast
nostaa esille sen,
että militarismille tyypillistä on nimenomaan pakko,
vaihtoehdottomuus. Se on selvästi
läsnä myös nykyisissä keskusteluissa: ”Pakko on voimakas ja
viettelevä tapa puhua jostain. Hyvä esimerkki tästä on, miten
nopeasti päätös hakea Natoon tehtiin. Vaikka Natoon hakemisen
taustalla on Venäjän hyökkäys Ukrainaan, sotilasliittoon
pyrkiminen on samalla merkki yhteiskunnan militarisoitumisesta.
Militarismi on vahva voima, ja sitä on vaikeaa vastustaa.”
kari.naskinen@gmail.com
