Usein toistettu Mauno Koiviston lausuma oli, että ”ellemme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”. Tällä hetkellä elätellään Suomessakin kuitenkin toivetta, että ei kävisi hyvin. On piirejä, joissa toivotaan Venäjän hyökkäävän Ukrainaan. Se veisi loppuun sen Venäjä-vihan, jota osassa Suomen kansaa ylläpidetään ja yhä kasvatetaan Helsingin Sanomien, iltapäivälehtien, Ylen ja muunkin valtamedian toimesta.
Venäjä on möhlinyt jo tarpeeksi, mutta se ei Suomessa riitä. Kaiken kruunuksi toivotaan Venäjän aloittavan kolmannen maailmansodan. Se todistaisi Venäjän pahuuden ja saisi aikaan nautintoa russofobiaan sairastuneille.
Venäjälle toivotaan kaikkea huonoa, vaikka Suomen etu olisi päinvastainen. Jos öljyn hinta nousisi lisää ja ruplan kurssi paranisi, jos koko kansantalous kehittyisi myönteisesti, jos Nord Stream 2:n kaasuhanat aukeaisivat, jos koronatilanne helpottaisi, jos syntyvyys palaisi kasvuun, jos Venäjä voittaisi olympiakultaa jääkiekossa ja Bolshunov 50 kilometrin hiihdossa, asiat menisivät hyvin, eikä karhun tarvitsisi ärhennellä. Tämä olisi nimenomaan meille rajanaapurille parasta, koska silloin meilläkin olisi ulkopolitiikka rauhallista.
Sen sijaan Venäjä-vihassa tavoitellaan aivan muuta, ja jos kaikkein äärimmäisin toteutuisi, olisi Suomi ehkä taas sodassa. Logiikka tässä vihassa on erikoista, koska sen määränpäänä on oma paha.
Helsingin Sanomissa sotapropandaa lietsottiin kaksi kuukautta sitten otsikoimalla, että Venäjä aloittaa hyökkäyksen Ukrainaan jouluaattona. Kun ei aloittanut, on esitetty muita päivämääriä, eilen keskiviikkonakin oli yksi ennustepäivä ja seuraava on Pekingin olympiakisojen päätöspäivä. Eilen Helsingin Sanomat esitteli kahden sivun jutussaan jo isoa väestönsuojaakin Helsingissä.
Sitten se Nato-jäsenyys. Nyt Suomi on hyvissä välilöissä Venäjän kanssa, mutta jos liittyisimme Natoon, se olisi samalla ilmoittautuminen Venäjän viholliseksi. Sen jälkeen Venäjä ei enää siirtäisi sotakalustoaan Suomen rajojen läheltä Ukrainan rajoille, kuten nyt on tapahtunut.
Надеюсь в России все хорошо.
kari.naskinen@gmail.com
