Vaikka Suomi on hyvin pieni pala maailmassa,
kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun Suomen eduskuntapuolueet
yksimielisesti päättivät tehdä historiamme suurimman
kauppapäätöksen amerikkalaisten hävittäjäkoneiden ostamisesta,
sillä oli vaikutuksensa. Suomi ei virallisesti ole Naton jäsen,
mutta niin kiinni siinä, että mitään epäilystä asetelmasta ei
ole. Hävittäjähankinta pitää sisällään
JASSM-ER-hyökkäysohjukset, joiden kantomatka on tuhat kilometriä
eli Moskovaan asti. Näillä kaupoilla Suomi korostaa asemaansa
Venäjän vihollismaana maailmanpolitiikan nykyisenkaltaisessa
vaarallisessa tilanteessa.
Yleisradion tv-ohjelmasarjoissa
haukutaan tällä hetkellä Urho Kekkosen harjoittamaa
ystävyyspolitiikkaa Neuvostoliiton kanssa. Se turvasi sotien jälkeen
Suomen rauhanomaisen elon, mutta se ei nyt ole suosiossa. Näillä
tv-ohjelmilla pyritään Suomen Nato-jäsenyydelle luomaan pohjaa,
jota ei tarpeeksi ole. Suomalaisten enemmistö vastustaa viisaasti
jäsenyyttä. Sauli Niinistön kaudella
Natoon
on kuitenkin valtiotasolla liimauduttu
kiinni. Niinistö kyllä
keskustelee Vladimir Putinin kanssa
varmaankin hyvin sivistyneesti, mutta puolueettoman ja
liittoutumattoman maan presidenttinä Niinistöä ei Venäjällä
enää voi pitää.
Tämän
aamun pääkirjoituksia lukiessani huomasin verhottua ymmärrystä
sille, että sota olisi nyt parempi kuin kompromissi lännen ja
Venäjän välillä. Sotaan
valmistaudutaan myös hävittäjiä ja ohjuksia ostamalla.
Vasemmistolaisen tutkijafoorumin keskustelupalstalla Mikael
Kallavuo ihmetteli
perustellusti,
miksi Suomen hallitus ilmoitti hankkivansa F-35-hävittäjät
juuri samana päivänä, kun Venäjä julkaisi vaatimuksensa Natolle
poistaa ohjukset ja muun sota-arsenaalinsa itäisimmästä
Euroopasta. Jos Suomi olisi siirtänyt edes muutamalla kuukaudella
lopullista hävittäjähankintaa, olisi Suomi voinut rauhassa odottaa
kuinka monessa asiassa USA antaa periksi Venäjälle. Mutta Suomi ei
anna periksi tuumaakaan, vaan uhoaa.
En tunne Kallavuota
muuten kuin että hän on kirjoittanut kirjan Väkivallattomuus ja
demokratia (Suomen rauhanpuolustajat, 2006). Rauhan asialla hän
on nytkin: ”Luultiinko Suomessa, että jos julkaistaan jo
joulukuussa F-35-päätös ja ilmaistaan aikeet yhä ylläpitää
Nato-optiota ennen kuin USA ja Venäjä ovat ehtineet tammikuussa
sopimaan asiasta, niin voidaan ikään kuin pakottaa Venäjä
hyväksymään Suomen Nato-lähestymisen?”
Ei takuulla.
Venäjä ei hyväksy Naton itälaajentumista, joten miten saisi
ymmärrystä sille, että Suomi kuitenkin saisi vapaasti varustautua
Nato-asein. Ei saa, sillä Suomi on aina Venäjän rajamaa, joka
kuuluu siihen kokonaispakettiin, josta suurvallat nyt pyrkivät
keskustelemaan.
Poliittisen
historian tutkija, ulkoministerinäkin Kekkosen aikana ollut Keijo
Korhonen kirjoitti
Kanava-lehdessä 8/2019,
että kolmen viime vuosisadan aikana Venäjä on ollut sodassa
seitsemän kertaa Ruotsi-Suomen tai Suomen kanssa. Missään näistä
sodista Venäjä ei ole hyökännyt Suomeen Suomen itsensä takia,
vaan osana Eurooppa-politiikkaansa. Tästä on kysymys nytkin. Mitä
syitä Venäjällä
olisi
hyökätä Suomeen, jos
Suomi ei olisi natolainen? Suomella
ei ole sitäkään ongelmaa, että
täällä olisi iso
venäläisperäinen
vähemmistö. Baltian mailla on aivan eri tilanne.
Suomen
virhe oli, että yya-sopimusta ei sellaisenaan uusittu Neuvostoliiton
jälkeen Venäjän kanssa. Olisi
pysytty Paasikiven - Kekkosen linjalla, niin ei tarvitsisi nyt pelätä
mitään.
kari.naskinen@gmail.com
