Aluevaalien voittajaksi nousi odotetusti Kokoomus. Vaikka se on eduskunnassa vasta kolmanneksi suurin puolue, on se mielipidekyselyjen mukaan tällä hetkellä edellä muita. Kokoomuksella on myös oma mies tasavallan presidenttinä.
Ensimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin 1907. Niissä SDP sai 80 paikkaa sekä Kokoomuksen edeltäjät Suomalainen puolue 59 paikkaa ja Nuorsuomalainen puolue 26 paikkaa. Kun lasketaan eduskuntapaikkojen määrät noista vaaleista vuoden 2019 vaaleihin, ovat kokonaismäärät seuraavat puolueiden nykynimillä:
SDP 2427
Keskusta 1594
Kokoomus 1451
Vasemmistoliitto 746
Rkp 643
Perussuomalaiset 210
Vihreät 125
Kristilliset 92
Kokoomuksen menestyksen yksi selittäjä on, että se on jokseenkin hyvin säilyttänyt maltillisuutensa. Se ei ole siirtynyt äärioikeistolaiseksi puolueeksi, vaikka läheltä piti 1933, jolloin se oli peräti vaaliliitossa fasistiseksi puolueeksi perustetun Isänmaallisen kansanliikkeen kanssa. Hyvin IKL pärjäsikin Kokoomuksen kyljessä saaden eduskuntaan 14 paikkaa. Maltillisuus ei tietenkään aina kata koko jäsenistöä eikä edes puolueen johtavia elimiä. Nytkin siellä on joissakin piireissä vahvaa halua kunnon yhteistyöhön äärioikeistolaisen Perussuomalaiset-puolueen kanssa.
Kansallisen kokoomuspuolueen perustivat joulukuuta 1918 Suomalaisen puolueen ja Nuorsuomalaisen puolueen ne jäsenet, jotka kannattivat Suomen muuttamista tasavallasta saksalaimieliseksi kuningaskunnaksi. Seuraava jako tapahtui, kun kokoomuslaisia siirtyi 1932 perustun IKL:n sinimustiin riveihin. Sieltä he palasivat Kokoomukseen, kun IKL pakkolopetettiin sotien jälkeen heti syksyllä 1944.
Vuonna 1958 syntyi kokoomuslaisista aineksista Suomen kristillinen liitto, jonka perustajat olivat tyytymättömiä Kokoomuksen maltilliseen politiikkaan. Vuonna 1974 Kokoomuksesta irtosi pieni siiventynkä, kun perustettiin Suomen perustuslaillinen kansanpuolue, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Perustuslailliseksi oikeistopuolueeksi ja kuihtui lopulta pois.
Tuorein irtiotto Kokoomuksesta tapahtui, kun uusi Nuorsuomalaisten puolue pääsi puoluerekisteriin 1995. Se sai eduskuntaan kolme kansanedustajaakin, mutta kun 1999 tuloksena oli nolla, puolue lopetettiin.
Kokoomuslaisten ja sosiaalidemokraattien puoluekäsityksistä tohtorinväitöksen tehnyt Rauli Mickelsson on sanonut, että maltillisuuden lisäksi yksi pysyvistä piirteistä Kokoomuksessa on ollut ns. sivistysporvarismi: ”Kokoomuksessa on kunnioitettu koulutusta ja sivistystä halki vuosikymmenten, myös toisen maailmansodan jälkeen, vaikka tohtorikokoomuslaisten sijaan puoluejohtoon astuivat maisterikokoomuslaiset. Menestys ja sivistys ovat olleet kokoomuslaisuuden kulmakiviä. Kokoomuslaiset ovat ylpeitä menestyneistä puoluetovereistaan.”
Pelkkää auvoa ei Kokoomuksen tie kuitenkaan ole ollut. Muiden puolueiden tavoin silläkin on ollut omat sisäiset oppositionsa. Yhden sellaisen muodostivat 1970-luvun alussa ”remonttimiehet” kärjessään Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen, Ilkka Suominen ja Juha Vikatmaa. Tuossa remontissa haluttiin puoluetta siirrettävän piirin verran keskemmälle, mikä tarkoitti suhteiden parantamisyritystä Neuvostoliiton kanssa ja Paasikiven - Kekkosen ulkopoliittisen linjan tukemista.
Kun Kokoomuksen politiikkaa nyt tarkastelee lehtiä lukemalla ja muutenkin pinnallisesti, niin ei siinä mitään kovin uutta ole. Kaikki mahdollinen pitäisi tietenkin yksityistää, veroja olisi alennettava, koska verotus on sosialismia, ja on julistauduttava Venäjän viralliseksikin viholliseksi Natoon liittymällä.
Mickelsonin kirjassa Suomen puolueet. Historia, muutos ja nykypäivä (Vastapaino, 2007) on Suomessa perustetut puolueet jaettu lukumääräisesti aateryhmiin:
11 kommunistista, vasemmistososialistista, postkommunistista ja uusvasemmistolaista puoluetta
10 liberaali- ja vapaamielistä sekä ruotsinkielistä kielipuoluetta
7 keskusta-, agraari- ja agraaripopulistista puoluetta
6 kansallismielistä radikaali- ja äärioikeistopuoluetta
5 suomenkielistä kielipuoluetta sekä konservatiivi- ja keskustaoikeistopuoluetta
4 muuta populistipuoluetta
3 sosiaalidemokraattista puoluetta
3 eläkeläisten puoluetta
3 EU-vastaista puoluetta
2 ekologista, ympäristö- ja uuden politiikan puoluetta
2 Ruotsin vallan aikaista puoluetta.
Vuoden 2007 jälkeen tilanne on muuttunut äärioikeiston suunnalla. Puoluerekisterissä on nyt 22 puoluetta, uusimpina tulijoina mm. Eläinoikeuspuolue, Feministinen puolue, Kristallipuolue, Liike nyt, Piraattipuolue, Seitsemän tähden liike ja Siniset. Kummallisia - mutta aatteelisesta laajuudestaan huolimatta suomalaisissa puolueissa on paljon samaa, kun puhutaan suurimmista ja tärkeimmistä puolueista: ”Yksi yhdistävä piirre on yhteisöllisyyden korostaminen yksilökeskeisyyden kustannuksella”, kirjoittaa Mickelsson. Yksilökeskeisyyttä on kuitenkin pidetty hyveenä kokoomuslaisten piirissä 1960-luvun lopulta lähtien. Toisaalta Kokoomuksessa elää individualismin rinnalla vahvana suuntauksena kansallinen yhteisyys.
kari.naskinen@gmail.com
