sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Matti Lampainen, Leijona nro 27


Suomen jääkiekkomuseo on aateloinut 262 Leijonaa. Numero 27 on
Matti Lampainen, joka tänään täyttää 90 vuotta. Tiedä häntä missä ”Päkä” nyt on, mutta kun viimeksi tapasin hänet Lahden torilla, kertoi asuvansa talvet jossakin etelässä ja käyvänsä kesäisin Lahdessa. Syntyisin Lampainen on Kanneljärveltä Karjalankannakselta, josta hän siirtokarjalaisena tuli vanhempiensa kanssa talvisotaa pakoon Tampereelle. Pelaajauransa Lampainen aloitti TBK:ssa 1940-luvun lopulla, jatkoi sitten Tapparassa ja Ilveksessä. Tampereella hän voitti viisi SM-kultaa, mutta sitten tuli muutto Poriin, jossa alkoi valmentaminen ja Suomen mestaruus RU-38:n kanssa 1967. Toisen valmentajamestaruutensa Lampainen otti Jokereissa, kun se voitti historiansa ensimmäisen mestaruuden 1973. Lampainen rakensi Jokereissa pitkälle viritetyn pelityylin, joka perustui taitokiekkoon HIFK:n silloisen rymistelypelin vastapainoksi.

Lahden
Kiekkoreipasta Lampainen valmensi SM-liigassa 1976-78. Se oli sitä aikaa, kun Reippaan kärkinimiä olivat Jeff Boeser, Dave Conte, Mike Hyndman, Kari Eloranta, Yrjö Hakulinen, Matti Kaario, Hannu Koskinen, Erkki Laine, Pekka Laine, Olavi Niemenranta, Harri Toivanen ja kapteenina Ilpo Koskela. Tuttuja tekijöitä oli myös toimiston puolella, puheenjohtajana ensin Martti Mikkonen ja hänen jälkeensä Reino Launiemi, rahastonhoitajana Erkki Koskela, toiminnanjohtajana Jouko Elevaara ja hänen jälkeensä Jukka Elomaa.

Tuolloin kirjoitin jääkiekosta nimerkillä
I.Sing ja tietenkin tutustuimme Lampaisen kanssa. Yhdessä haastattelussani 1978 Lampainen sanoi, että suomalaiset sopivat erinomaisesti joukkueurheiluun: ”Onhan se Suomen historiassa nähty, että joukkuehenkeä löytyy aina, kun sitä tarvitaan. Me on tapeltu Nuijasodat ja muutkin rähinät, enkä usko, että suomalaisten luonteesta puhti on tässä mielessä kadonnut.”

Samassa jutussa olin ottanut esille juuri aikaisemmin nuorten EM-kultaa voittaneen joukkueen valmentajan
Alpo Suhosen, joka oli kertonut, että hänen valmentajanurallaan olivat tärkeitä vaikuttajia olleet teatteriohjaajat ja orkesterinjohtajat. Tähän Lampainen sanoi, että ei ollut saanut minkäänlaisia vaikutteita Lahden kaupunginorkesterin kapellimestarilta Urpo Pesoselta, mutta oli sen sijaan istunut paljon koripallo-otteluiden katsomoissa. Jääkiekko ja koripallo ovat nimittäin aika samanlaisia pelejä: ”Molemmissa on pieni pelialue ja kentällä vain vähän pelaajia yhtä aikaa. Olen saanut koripallosta eräitä tipsejä. Ne liittyvät esimerkiksi vartiointipeliin, miten toinen oman joukkueen pelaaja turvaa korintekijälle rauhallisen heittopaikan, tekee screenin.”

Pelaajana Lampainen oli vahva puolustaja. Kovan peruskuntonsa Lampainen hankki kesällä harrastamalla kilpapyöräilyä, oli jopa voittamassa Tampereen Pyörä-Pojille joukkuetakaa-ajon SM-kultaa 1955. Maajoukkueessa Lampainen pelasi seitsemät MM-kisat ja yhdet olympiakisat Squaw Valleyssa 1960. Jääkiekkoleijonaksi Matti Lampainen nimitettiin 1985. Näin lahtelaisittain osui silmiin tuota leijonaluetteloa tarkastellessani, että aakkosjärjestyksessä ennen Lampaista on Erkki Laine (nro 241) ja heti Lampaisen jälkeen Janne Laukkanen (nro 188).

kari.naskinen@gmail.com