perjantai 24. joulukuuta 2021

Joulunakaan ei oikeudenmukaisuus toteudu


Työelämässä toimittajana vielä ollessani sovin
aina joulun lähestyessä jonkun kirkonmiehen kanssa, että hän kirjoittaa jotakin joulunaluslehteen. Vanhoja lehtiä selatessani näin piispa Paavo Kortekankaan kirjoituksen jouluviikolta 1986, jolloin hän kysyi otsikossaan: ”Miksi Jumala tuli ihmiseksi?” Piispa kirjoitti, että Jumala ei ole vain koukku, joka lasketaan ylhäältä alas ja johon ihminen saa hädän hetkellä tarttua - ”Ei, armo on vielä enemmän. Se on vaatinut Jumalan tulemista ihmisen täydelliseen turmelukseen ja tuskaan. Jumalan ihmisyys ei ole valepuku eikä naamari. On kysymys enemmästä ja syvemmästä. Jumala ei ole tullut ainoastaan ihmisen luo, vaan ihmiseksi.”

Tämän hän sanoi merkitsevän sitä, että kaikki raja-aidat ihmisten välillä ovat kaatuneeet. Tästä piispan kirjoituksesta on 35 vuotta, mutta raja-aitoja tuntuu nyt olevan jopa enemmän kuin piispa silloin optimistisesti tulkitsi: ”Ei ole miestä tai naista, ei kreikkalaista tai juutalaista, ei mustaa tai valkoista, ei rikasta tai köyhää, ei lahjakasta tai lahjatonta, vaan kaikki on saatettu samalla lailla Jumalan yhteyteen; kaikille on avattu samanarvoinen mahdollisuus. Kukaan ei pysty kiipeämään muita korkeammalle tai painamaan toista itseään alemmaksi.”

Piispa Kortekankaan kirjoitus oli toiveikas.
Raja-aitoja on kuitenkin sekä konkreettisesti että mielipidetasolla vain pystytetty lisää, eikä samanarvoisia mahdollisuuksia ole.

Vaikka en ole varma Jumalan olemassaolosta, eikä toisaalta ole tieteellistä todistettä Jumalan olemattomuudesta, niin ”Jumalan Sana”
ja varsinkin Jeesuksen Vuorisaarna edustaa joka tapauksessa parempaa humanismia kuin mikään muu.

Paavo Kortekangas kirjoitti joulujutussaan myös Canterburyn arkkipiispana
900 vuotta sitten toimineesta Anselm Canterburylaisesta, jonka pyrkimyksenä oli tulkita kristillisen uskon sisältöä järjellä ymmärrettäväksi ja kehittää siitä järkeenkäyviä totuuksia. Hän sanoi Jumalan olevan mittapuu, hyvä itsessään, josta kaikki hyvät asiat olisivat osallisia. Sama pätee sellaisiin asioihin kuin esimerkiksi oikeudenmukaisuus, joka nytkin pitäisi olla kaiken yhteiskuntaelämän tärkein elementti. Jos kaikki puolueet ilmoittaisivat ainoaksi tavoitteekseen oikeudenmukaisuuden toteuttamisen, ei olisi väliä, ketä äänestäisi.

On näitä asioita hyvä pohtia ainakin kerran vuodessa, uskoo tai ei. On myös hyvä muidenkin silloin tällöin perehtyä siihen, millaiset asiat ovat tärkeitä kirkossa ja kirkon jäsenille, jotka edelleen muodostavat ison ryhmän. Enää kymmeniin vuosiin ei sanomalehdissä ole julkaistu perinteisiä Sana sunnuntaiksi -palstoja, joten pappien puheet ja kirjoitukset ovat jääneet lähinnä sisäpiirin tietoon. Julkisuudessa kyllä käydään läpi kirkon ja sen edustajien kannanottoja naispappeudesta, abortista ja muista arkisemmista asioista, mutta kirkon ydinsanoma sivuutetaan.

Yksi ydinsanoma piispa Kortekankaan mukaan on se, ettei kukaan tule omilla ponnisteluillaan niin hyväksi ja jaloksi, että saavuttaisi Jumalan. Sellaista tarttumiskoukkua ei ole. Parhaissakin yrityksissä ylöspäin astutaan lopulta tyhjään ja siksi ”Jumalan täytyi tulla alas ihmiseksi ja sovituksella solmia rikki mennyt yhteys uudelleen.”


Suomen ev.lut. kirkon piispojen puheenvuoro 1999 hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta alkoi lainauksella Jesajan kirjasta, jossa vaaditaan syyttömiä vapautettavaksi kahleista, vaaditaan murrettavaksi leipää nälkäisille, avaamaan kotinsa kodittomille. Nykymaailman arkeen sovellettuna tämä tarkoittaa piispojen mielestä esimerkiksi seuraavia:

- Kilpailu ei markkinoilla toimi hyvin, jos sitä ei säädellä.
- On otettava käyttöön painostuskeinoja sellaisia maita vastaan, jotka hyväksyvät moraalittoman toiminnan, esimerkiksi sen, että käytetään lapsityövoimaa, tuhotaan ympäristöä tai vainotaan ay-liikettä.
- Sosiaalista vastuuta kantava pohjoismainen
hyvinvointiyhteiskunta on saavutus, josta ei pidä luopua.
- Vapaat markkinat eivät takaa kaikille ihmisille riittäviä elinmahdollisuuksia. Siksi tarvitaan valtiota, joka suojelee heikkoja ja puolustaa oikeudenmukaisuutta. On huolestuttavaa, että oikeudenmukaisuus on saanut väistyä markkinaliberaalien koro
staman vapauden tieltä.
-
Kun näkökulma perustuu entistä enemmän markkinataloudelle ominaiseen kysyntään ja tarjontaan, kärjistyvät sosiaaliset erot väistämättä ja luovat uhkaavaa epävakautta.

kari.naskinen@gmail.com