Suomessa on noin 40 saksalaisten sotilaiden hautapaikkaa, joista 30:llä on hautamuistomerkit vuonna 1918 täällä kaatuneille sotilaille. Eniten haudattuja on Helsingin Vanhan kirkon puistossa, 93. Lahden vanhalla hautausmaalla Radiomäellä on 53 saksalaisen hautapaikka, johon kaupunki päätti heti kesäkuussa 1918 hankkia muistomerkin. Patsastoimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin kuvanveistäjä Ville Wallgren, jonka johdolla saatiin nopeasti valmista ja vuonna 1920 pystytettiin puolitoista metriä korkea muistomerkki. Graniittipatsaan tekivät kuvanveistäjät Urho Heinänen ja Willehard Martin. Lisäksi kaupunginvaltuusto antoi 50 000 markan avustuksen kaatuneiden omaisten hyväksi.
Keski-Lahden seurakunnan entinen kirkkoherra Mauri Malkavaara teki 1990-luvulla 30-sivuisen kirjasen Radiomäen hautausmaan historiasta. Siinä hän kuvaa kansalaissodan taisteluja Lahdessa: ”Täällä ei käyty niinkään sotaa valkoisten ja punaisten, valkokaartin ja punakaartin joukkojen välillä, vaan Loviisassa maihin nousseet saksalaisten joukot suorittivat kaupungin valtauksen.”
Vanhan hautausmaan alue oli yksi taistelupaikka. Hautausmaan asiakirjoissa ei ole mainintaa, että tälle alueelle olisi haudattu kaatuneita punaisia. Heitä alettiin haudata kirkon lähellä olevaan puistoon, mutta hautaukset keskeytettiin kaupunginvaltuuston päätöksellä ja määrättiin punaiset haudattaviksi uudelle Mustankallion hautausmaalle.
Kaupungintalon puistossa on Viktor Janssonin tekemä Vapaudenpatsas (1921), jonka jalustaan on kaiverrettu taisteluissa kaatuneiden valkoisten sotilaiden nimet. Tähän puistoon ei kuitenkaan kaatuneita ole haudattu.
Saksalaiset olivat tulleet Valkon satamaan 7.-18.4. Maihinnousun tehnyttä osastoa komensi eversti Otto von Brandenstein, ja nykyisin Loviisan pääkatu on nimeltään Brandensteininkatu. Eikä mennyt kuin viikko, niin saksalaiset ottivat haltuunsa Lahden 23.4.1918. Tosin lisävoimaksi oli pari päivää aiemmin tullut pohjoisesta virolaissyntyisen Hans Kalmin pataljoona. Punaisten teloituksiinkin saksalaiset ehtivät yhdessä suojeluskunnan miesten kanssa. Lahden työväenyhdistyksen tilastossa on 18 teloitetun kohdalla merkintä, että surmaaja oli ollut saksalainen.
Etelä-Suomen Sanomissa riemuittiin 25.4.1918 otsikolla Saksalaisille pelastajille: ”Te Saksan suuren kansan uskolliset pojat. - - - Teidän laukauksenne toivat meille vapauden vaikeasta sorrosta ja siksi ne tuntuvat kuin mieluisalta musiikilta. - - - Te pelastitte nuoren kaupunkimme tuhosta ja lukuisat sen kunnollisimmista asujamista kamalan kohtalon käsistä.”
Myöhemmin oli lehdessä ilmoitus kaatuneiden saksalaisten hautaamisesta: ”Yhteistä näille vainajille, joista ilmoitettiin yleisesti, on viesti, että he kaatuivat isänmaan vapauden puolesta.”
kari.naskinen@gmail.com
