Teatterikorkeakoulussa 1990-95 opiskellut Kristian Smeds on viimeiset kolme vuotta toiminut TeaK:n näyttelijäntaiteen professorina. Toissa iltana sai Kotkan kaupunginteatterissa ensi-iltansa hänen dramatisoimansa ja ohjaamansa oppilastyö Karpolla on asiaa. Kun olen jokseenkin kaikki Smedsin kirjoittamat/ohjaamat näytelmät nähnyt, tuntui ensikuulemalta hieman oudolta tällainen valinta. Mutta ei – Smeds hallitsee kaiken. Hannu Karpon aikoinaan esille nostamat päähänpotkittujen, epäoikeudenmukaisuuksien uhreiksi joutuneiden pienten ihmisten tapaukset ovat täyttä asiaa myös teatterin keinoin toteutettuina. Nyt ei mennä kirveen kanssa ovien läpi eikä lennetä, vaan ollaan näyttämöllä ankarasti tosiasioiden kanssa.
Smeds on
viimeiset 20 vuotta ollut suomalaisen teatterin suurin uudistaja. Nyt
hän todistaa jälleen
olevansa
mestari myös henkilöohjaajana. TeaK:n nuoret opiskelijat tekevät
niin komeaa teatteria, että alta pois. Tarinat ”havumetsien
maasta” tulevat esille hurjina ja koskettavina, välillä myös
surullisina monologeina sekä ratkiriemullisina satiireina.
Hannu
Karpon 1983 - 2007 televisioon tuomat ihmiset murheineen ja myös
hauskuuksineen ovat todellisuutta. Näytelmä alkaa, kun lavalle
tulee Nilsiän öljysheikki, joka jalosti jäteöljystä
voiteluainetta, lääkettä ja mitä kaikkea. Kummallisia kylähulluja
ja idealisteja Karpo otti mukaan ohjelmiensa kevennyksiksi, mutta
pääasiana oli kuitenkin se tylyys ja
ehdoton vääryys,
johon ihmiset olivat törmänneet omia asioitaan
hoitaessaan. Näytelmässä käydään läpi byrokratialla
vääristettyjä tilanteita, verottajan täysin kohtuuttomia
ratkaisuja ja
muita sellaisia asioita, joiden kuvaamisesta Karpoa syytettin usein
sosiaalipornon tekemisestä.
Näytelmässä ei vähässäkään määrin ole sosiaalipornon aineksia, Smedsin
ja nuorten näyttelijöiden tekemässä monenkirjavassa kavalkadissa
vain tiivistyy
se, mikä muuttuvassakin
Suomessa on ajatonta ja pysyvää. Eivät
globalisaatio ja muut muutokset ihmisten hätää ole
hävittäneet.
Näyttämöllisesti
Smeds saa näistä irti herkullisia kohtauksia. Naurattaakin, mutta
joidenkin tapausten komediallisuus ei pudota pohjaa vakavilta
tosiasioilta. Yhtenä osana näitä asioita ovat myös ihmisten
yksinäisyys, heidän unohtamisensa ja ”naapurirakkaus”, joka ei
kestä esimerkiksi sitä, että tontillaan traktorilla lumia auraava
mies joutuu kääntämään traktorinsa naapurin tontilla – käy
varmaan metrin verran naapurin puolella, joten kärhämähän siitä
syntyy. Lapiolla
turpaan.
Mitenhän
on käynyt hoitovirheiden korvaamisissa?
Entä kuinka pitkään ajokieltoon poliisi pani
vanhan Opel Kadettin, jota tuunatessaan pojat olivat
ulottaneet pakoputken liian kauas korin reunasta? Vastauksia
ei saada, mutta kyllä kirveellä olisi töitä.
Näytelmän
piti tulla ensi-iltaan jo viime vuoden lopulla, mutta korona siirsi
sitä. Näyttelijät ovat nyt TeaK:n maisterivaiheen
näyttelijäopiskelijoita ja maisteriksi viimeisen vuoden aikana
valmistuneita. Koska esitys on erinomainen, panen tähän vielä
näyttelijöiden nimetkin, sillä ne tulevat varmaan vuoden muutaman
jälkeen tutuiksi enemmänkin: Suvi
Blick, Annika Hartikka, Inkeri Hyvönen, Emma Kilpimaa, Saana
Koivisto, Hilma Kotkaniemi, Anssi Niemi, Nicklas Pohjola.
Osalle heistä Karpolla
on asiaa muodostaa
opinnäytetyön, jossa ohjelmalehtisen mukaan ”opiskelija ilmentää
itsenäistä taiteellista ajattelua ja ilmaisua, rakentaa opintojen
aikana oppimiaan taitoja ja rakentaa niiden pohjalta
kokonaisvaltaista esiintymistä”.
Olkoon heitä puheilmaisussa opettanut Smeds tai kuka tahansa, niin tämäkin osa-alue toimii. Suorastaan poikkeuksellista nykyaikana on, että koko näyttelijäryhmän artikulointi on erinomaista.
Omaa
kokonaisvaltaista teatterikokemustani Kotkassa täydensin yöpymällä
pienessä Merikotka-hotellissa, samassa talossa, jossa aikoinaan
Kotkan Ruusu Rosa
Mäkinen piti
parturiliikettään. Aivan vieressä on Kairo, jossa haminalainen
Pelle
Miljoona oli
juuri lopettanut esiintymisensä, kun tulimme alakerran
baariin.
Viekää tuo pelto pois jos pystytte
viekää
kaikki pois
jos teissä on miestä mihinkään
viekää tuo
metsä pois jos pystytte
jos ette pysty
niin jättäkää
mut rauhaan.
kari.naskinen@gmail.com