Junamatkalla Weimariin ja Varsovaan

Televisiosta saa usein virikkeitä. Nyt olen kuukauden verran ollut kiinni aiheessa, joka tuli Junamatkalla Eurooppaan -ohjelmasta. Se on se mukava matkailusarja, jossa Michael Portillo vie meitä paikasta toiseen. Kun hän viimeksi reissasi Saksassa ja kävi Weimarissa, piti kaivaa historiatietoja Weimarin tasavallasta. Tulikin laajempi perehtymiskohde, kun esille nousi Rudolf Holsti (kuvassa), joka noihin aikoihin Suomen ukoministerinä oli tietenkin paljon tekemisissä uuden Saksan tasavallan kanssa. Sitten vielä ilmestyi Lasse Lehtisen kirja sisäministeri Heikki Ritavuoren murhasta, jota läheltä liippasi myös Holsti.

Ritavuoren ampui 14.2.1922 suomalaisuusaktivisti Ernst Tandefelt, mutta poliittisesti olisi kohde voinut olla Holstikin, jota äärioikeistolaiset vihasivat yhtä paljon. Edistyspuolueeseen kuuluvina porvareina Holstia ja Ritavuorta pidettiin luokkapettureina, joille piti näyttää, missä raja menee. Syinä olivat mm. punavankien armahduslaki ja suojeluskuntien itsenäistymisen torjuminen.

Näistä kahdesta ”punikkiministeristä” murhamiehet ottivat listalle myös Holstin, mutta sitten tämä vaihtoehto hylättiin, kun tuli esille, että Tandefelt oli Holstin kaukainen sukulainen. Nämä tiedot ovat Holstin julkaisemattomista muistelmista ja viitteellisesti Santeri Alkion päiväkirjoista. Siis murhamiehet, muitakin kuin Tandefelt? Täysin aukoton ei tämä asia ole, sillä myöhemmin Tandefelt kirjoitti vankilassa, että murhaa olivat olleet suunnittelemassa myös apteekkari ja aktivistijohtaja Oskar Jansson ja suojeluskunnan Uudenmaan alueen päällikkö, kenraalimajuri Paul von Gerich. Murhan tausta jätettiin kuitenkin tutkimatta.

Tandefeltin paljastuksen johdosta oikeuskansleri sentään aloitti tutkimukset, mutta ne lopetettiin tuloksettomina 1930-luvun alussa, kun Lapuanliikkeen kannatus alkoi voimakkaasti nousta, eikä haluttu lisää rikkoa yhteiskuntarauhaa, joka sitten kuitenkin muuttui fasistiseksi rauhattomuudeksi.

Tandefelt oli joka tapauksessa kaikkein innokkain. Jo 1902 hän oli mukana suunnittelemassa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaamista, mutta kun se hanke paljastui, pakeni Tandefelt Italiaan. Taisi olla sukuvika, sillä hänen isoisänsä pikkuserkku Otto Johan Tandefelt oli yksi Hans Axel von Fersenin murhaajista. Fersen oli Ruotsin kuningaskunnan valtakunnanmarsalkka, joka 1810 johti kruununperilliseksi valitun Kaarle Augustin hautajaisissa surusaattoa. Huhuttiin, että von Fersen olisi myrkyttänyt Kaarle Augustin, ja kun tähän uskottiin, syntyi hautajaisissa mellakka ja von Fersen kuoli kansanjoukon kivittämänä ja maahan polkemana.

HOLSTI VARSOVASSA

Saksan valtakuntaa (Deutsches Reich) alettiin kutsua Weimarin tasavallaksi sen jälkeen, kun Weimarissa säädetty Saksan uusi perustuslaki astui voimaan 11.8.1919. Weimarin tasavallan aika päättyi Adolf Hitlerin kansallissosialistien noustua valtaan ja lakkautettua maassa vallinneen demokratian. Vuonna 1933 Hitler yhdisti valtakunnankanslerin ja presidentin virat sekä asetti itsensä elinikäiseksi Führeriksi ja valtakunnankansleriksi.

Mutta takaisin Portillon kanssa Weimarin torille. Rudolf Holsti ei ollut siellä, mutta Berliinissä kuitenkin ja varsinkin Varsovassa, jossa hän kävi allekirjoittamassa liittoutumissopimuksen Puolan, Latvian ja Viron kanssa 18.3.1922. Tämä oli erikoinen episodi. Eduskunta ei sopimusta hyväksynyt ja Holsti joutui eroamaan.

Holsti näki Neuvosto-Venäjän sotilaallisen uhkan kasvaneen ja alkoi järjestellä uutta reunavaltiopolitiikkaa. Varsovassa tehdyssä sopimuksessa ei kuitenkaan ollut sotilaallista toimintaa koskevaa osaa, vaan muunlaista yhteistyötä, joten Holsti oletti voivansa allekirjoittaa sen. Liettuankin piti olla mukana, mutta jättäytyi lopulta pois Puolan kanssa olleiden riitaisuuksien seurauksena; Liettua ei voinut liittyä sopimukseen siksi, että Puola oli miehittänyt Vilnan.

Sopimuksen taka-ajatuksena oli tekstisisällöstä huolimatta syventää sotilaallistakin yhteistyötä Suomen, Baltian maiden ja Puolan välillä. Holsti oli Suomen ulkopolitiikan yksi keskeisistä suunnannäyttäjistä 1920-luvun alussa ja hän ajatteli, että Suomen piti huolehtia turvallisuudestaan ensisijaisesti poliittisin keinoin. Ratkaisuna tähän ei ollut puolueettomuus, vaan tiivis yhteistyö saman näkemyksen omaavien maiden kanssa.

Holsti kyllä halusi luoda hyvät ja normaalit suhteet sekä Neuvosto-Venäjään että Saksaan, mutta kun ne olivat tiivistäneet yhteistyötään, katsoi Holsti, että Saksan kanssa ei nyt ollut viisasta kaveerata enempää. Sitä paitsi bolsevistiseksi muuttunutta Venäjää ei haluttu kylkiäiseksi tuossa vaiheessa, vaikka Saksa niin tekikin.

Holstin tekemän Varsovan sopimuksen takia kaatui myös koko hallitus, jonka pääministeri oli Juho Vennola (Ed.). Eduskunta ei ratifioinut sopimusta ja jouduttiin nimittämään Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäinen virkamieshallitus, pääministerinä A.K. Cajander (Kok).

John Major ja Michael Portillo

Michael Portillo toimi ennen tv-alalle siirtymistään Britannian työministerinä John Majorin hallituksessa 1994-95 ja puolustusministerinä 1995-97. Kansanedustajana Portillo oli 1984-97 ja 1999 - 2005. Niinkin vahvoilla hän oli politiikassa, että 1995 hänestä puhuttiin John Majorin kilpailijana puoluejohtajaksi ja pääministeriksi.

kari.naskinen@gmail.com