Olavi Ryyppö
oli
yksi kuudesta LTG:n
perustajajäsenestä, muut
olivat
Eija Markkanen,
Tapani Mikkonen, Matti Koskela, Antti Salokannel ja
Antti Ukkonen.
Nyt
avattavan näyttelyn julisteessa on Ryypön Musta
sarvipää partaniekka (”omakuva”,
1981), joka kuuluu Valtion
taideteostoimikunnan kokoelmaan.
Olavi
Ryyppö oli vanhassa taidemuseossa käyneille tuttu muutenkin, sillä
hän toimi
siellä vahtimestarina 1969-79. Syntyisin
Olavi Ryyppö oli Valkjärveltä, josta hän pääsi 1930-luvulla
töihin harmonikkatehtaaseen Viipuriin. Siellä hän teki
ornamenttikoristeita harmonikkoihin, ja kun evakkojuna toi
harmonikkatehtaan väkeä Lahteen, tuli Ryyppö mukana. Sotien
jälkeen hän
alkoi osallistua Lahden taideyhdistyksen piirustusiltoihin, joista
varsinaisesti lähti liikkeelle taiteilijanura. Taidemuseon
näyttelyesitteessä 1982 oli Heli
Korolaisen esittely
Ryypöstä, jonka ensimmäinen opettaja piirustusilloissa oli Aune
Peippo.
Tuossa esittelytekstissä kerrotaan, että varsinaisen opetuksen
grafiikantekoon Ryyppö sai Vihtori
Ahposelta,
joka tuolloin oli lahtelaisen taiteen kärkihahmoja samoin
kuin maalausta opettanut Pentti
Melanen.
Ryypön
mielitekniikaksi tuli mezzotinto, jonka hän oppi 1950-luvulla
Lahteen tulleelta Tapani
Lemminkäiseltä.
Möysässä
Lemminkäisellä oli pieni
kellaripaja ”Lito Lemminkäinen”,
josta moni lahjakas graafikko ammensi oppinsa, kuten esimerkiksi
Antti Salokannel. Siellä työskenteli myös Hilkka
Silvekoski.
Lisäksi
Lahden
taidemuseo oli tärkeä tuki taiteilijoille,
ja grafiikka toikin
näkyvyyttä Lahdelle.
”Mezzotintossa minua viehättää
jotenkin sen käsityömäisyys”, sanoi Ryyppo 1982. ”Siinä voi
tehdä kaiken itse alusta loppuun. Oikeastaan olenkin juuri
käsityöläinen. Hapollisten tekniikoiden käytöstä luovuinkin
kokonaan. Osaltaan vaikuttivat kyllä myös käytännölliset syyt,
kuten tuuletusongelmat.”
Mezzotintossa ei syövytyksiä
tarvita. Nyt avattavassa näyttelyssäkin on etupäässä taiteilijan
näitä teoksia. Hänen prässinsä leveys oli 34 cm, mikä selittää
teosten pienen koon. Näyttelyssä esillä oleva Ryypön viimeinen
työ on vuodelta 1987.
Vapaaksi taiteilijaksi Ryyppö jäi
1957: ”Se oli raskasta aikaa ja perheellisenä minun oli otettava
lisätöitä. Aloin 1960-luvulla suunnitella luonnoksia viireihin ja
hihamerkkeihin eräälle yritykselle ja 1969 menin sitten
vahtimestariksi taidemuseolle, jossa olin eläkeikään
asti.”
 |
| Lahden kaupungintalo, 1985 |
Ryypöt asuivat Humpilanvillassa Radiomäenrinteessä, jossain nykyisen päiväkodin paikkeilla, ja myöhemmin Kiveriönkadulla.
Lahden taidegraafikoilla on nyt 42 jäsentä, puheenjohtaja on Tiina Salmi. Avattavassa näyttelyssä olevaa grafiikkaa on mahdollista hankkia omalle tai työpaikan seinälle. Esillä on myös 40-vuotisjuhlasalkkuja, jotka sisältävät neljä työtä. Kehystetyt työt salkkuineen maksavat 1200 euroa ja kehystämättömät 700 euroa.
LTG järjestää loppuvuoden aikana kivilitografia-, kuivaneula- ja rasteriserigrafiakursseja sekä luentoja, joista ensimmäiset ovat 10.9. kirjastossa Hugo Simbergin grafiikan maalausten kuvien aiheista (museopedagogi Tuija Vertainen) ja grafiikan vertauskuvista renessanssista 1900-luvulle (fil. tri Leena Hannula). Lokakuussa yht. tri Markku Koski luennoi taidegrafiikasta postmodernismina ja graafikko Maija Albrecht kuivaneulatekniikasta.
kari.naskinen@gmail.com
