”Nyt on rahaa liikkeellä todella paljon. Nämä tuet ovat laajempi ilmiö kuin vastaveto veroparatiisien tiukentamiselle. En voi mennä yksityiskohtiin, mutta hyvin viitteitä tukikilpailusta Euroopan sisällä on näkynyt tämänkin vuoden aikana.” (HS 31.7.2021)
Näin meneteltiin myös 2008. Silloin piti pelastaa erityisesti pankit. Tärkeintä oli finanssioligarkkien hyvinvoinnin turvaaminen. Tällaista pääomien kasautumista pelkäsi Karl Marx jo 150 vuotta sitten. Tuotannon ja varallisuuden kasautuminen ei ole kapitalistisessa järjestelmässä mikään vääristymä, vaan sen oleellinen ominaisuus.
Jotenkin tuntuu, että on menossa jonkinlainen kapitalismin marxilainen vaihe. Kun omat eväät eivät riitä, mennään veronmaksajien kukkarolle, kun on tällainen puolisosialistinen järjestelmä vallalla.
Talouden kriisit ovat osa Karl Marxin teorioita. Sixten Korkman sanoo Marxin ymmärtäneen ”jo varhain, että kriisit eivät ole satunnaisia tai talouskehitykseen nähden ulkoisia, vaan ne ovat elimellinen osa kapitalistista järjestelmää, joka itse niitä synnyttää” (Marxin Pääoman ajankohtaisuus, TA-Tieto 2015).
Niin kuin ei kommunismista ole historian päätepisteeksi, ei sellaiseksi ole myöskään nykymuotoisesta markkinataloudesta. Eikä vapautta ole eikä tule, kuten Korkman kirjoittaa: ”Marxin näkemykseen vapaudesta sisältyy ajatus siitä, että vapaa ihminen on myös työssään luova olento. Kapitalismissa tämä ei toteudu, kun työstä tulee hyödyke, koska kaikki on kaupallista ja tapahtuu markkinoiden ehdoilla. Tästä näkemyksestä löytyy kaikuja vaikkapa amerikkalaisen politiikan filosofin Michel Sandelin kritiikissä, joka katsoo kaikkialle tunkeutuvan markkinatalouden murentavan moraalisia arvojamme.”
No ei sitä ihanteellista vapaudentilaa marxilaisessakaan mallissa saavuteta. Sen sijaan varallisuuden keskittyminen on nyt vapautunut yhä harvempien käsiin ja tämä on joka tapauksessa Marxin oikein ennakoima ja vahva trendi. Kirjoituksensa Korkman päättääkin, että ”Marxin ajatusmaailmaan, kuten muihinkin klassikkoihin tutustumisen, pitäisi olla jokaisen yhteiskuntatieteilijän peruskoulutusta”.
Suomen yliopistoissa ei Marx ole saavuttanut merkittävää asemaa taloustiedettä opetettaessa. Tähän on tietenkin syynä se, että marxilaisuus yhdistetään aina Neuvostoliiton epäonnistumiseen. Ei sosialismifilosofiaan esimerkiksi kuulu ihmisten sijoittaminen vankileireille.
Samassa Marx-kirjassa Hannu Taanila värikkääseen tapaansa sanoo, että Marxista ja marxismista on tehty ideologiapelätin, jonka Neuvostoliitto oli ottanut monopolikseen samalla tavalla kuin USA ”vapauden” ja ”demokratian”.
Karl Marx itse ei Neuvostoliitto kokenut, mutta kun Pääomasta oli vasemmistopiireissä tullut uskonopin, profetian ja päivänpolitiikan käyttöohje, jota alettiin nimittää marxilaisuudeksi, hän sanoi 1870-luvun lopulla, että ”minä ainakaan en ole marxilainen”.
Neuvostoliitossa syntyi käsite marxismi-leninismi, joka leimasi kapitalismin pahuuden yleiseksi, mutta välttämättömäksi ilmentymäksi ja rituaalisen marmattamisen kohteeksi. Marxismi-leninismi oli opinkappale, vaikka monet sen kannattajat eivät edes olleet lukeneet hänen tekstejään. Vastustajille tämä passasi. Taanila siteeraa Harvardin yliopiston historianprofessoria Niall Fergusonia, jonka kirjassa Sivilisaatio. Me ja muut (2011) kuvataan Karl Marx epäsiistiksi pummiksi ja säälittäväksi poleemikoksi. Syntilistalla oli lisäksi, että Marxin päivätyö oli johtaa isänsä Hirschel Marxin yhtä kutomatehdasta Manchesterissa, joten hän puri nautinnollisesti Kuningas Puuvillan kättä.
Nyt nautitaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden ruhtinaallisesta tarjoilusta. Samalla on tuotantokapitalismi muuttunut finanssikapitalismiksi, jossa omistajat eivät ole tehtaiden eivätkä kauppojen johtajia, vaan niiden toimintaan pääomia sijoittavia pelureita, investoreita. Suomen tämän vuoden tiedepalkinnon vastikään saanut akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on käyttänyt tästä kapitalismin käskynhaltijoiden joukosta nimitystä ”rahan kalifaatti”. Koskenniemi on Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori. Tiedepalkinnon myöntämisen perusteluissa todettiin, että Koskenniemen tutkimuksissa yhdistyy harvinaisella tavalla kansainvälisen oikeuden käytännön ymmärrys monipuoliseen teoreettiseen pohdintaan ja kriittiseen tarkasteluun.
PÄÄOMA SUOMEEN
Taanilan kirjoituksessa on selonteko siitä, miten Marxin Pääoma tuli Suomeen. Sen ensimmäinen osa julkaistiin Saksassa 1867, toinen ja kolmas osa ilmestyivät Marxin kuoleman jälkeen Friedrich Engelsin toimittamina 1885 ja 1894. Viimeisen osan toimitti Karl Kautsky 1904. Suomessa Pääoma ilmestyi valtion varoin erillisinä vihkosina 1913-18 O.W. Louhivuoren kääntäminä. Seuraava vaihe oli 1922, jolloin Tietosanakirja-osakeyhtiö julkaisi Valtiotieteen sanakirjassa osia ilmeisesti Pääoman toisesta osasta. Varsinaisesti kirjana toinen osa ilmestyi 1950 Mauri Ryömän ja Tuure Lehénin kääntämänä sekä kolmas osa 1976 Antero Tiusasen kääntämänä.
Osat 1, 2, ja 3 ovat ilmestyneet uusintapainoksina 2014-20. Niiden kustantaja on Tiedonantaja-lehden TA-Tieto Oy. Neljättä osaa ei Suomessa ole julkaistu.
kari.naskinen@gmail.com
