Kreikka oli paras aluksi, sittemmin Suomi

Antiikin Olympian kisat olivat ammattilaisten kilpailuja, kuten ovat nykyisetkin olympiakisat. Osallistujat olivat yleensä kuninkaiden, tyrannien tai muiden mahtimiesten palkkaamia ja kunnian voitoista saivat nämä heidän isäntänsä. Muutenkin kilpailijat olivat ammattilaisia, kuten Theagene, joka 30 vuoden aikana voitti nyrkkeilyssä ja pankrationissa 1400 kilpailua. Urheilutähdet saivat jo tuolloin suurta mainetta, esimerkiksi painin kolminkertainen olympiavoittaja Astydamaa oli kuuluisa myös siitä, että hän söi yksinään yhdeksälle ihmiselle tarkoitetun juhla-aterian. Ruoka oli muutenkin tärkeä asia; kun olympiavoittajille ei lahjoitettu tontteja, monet kaupungit lupasivat heille ilmaiset ateriat eliniäksi. Rikas Ateenan kaupunki maksoi jossakin vaiheessa olympiavoitosta 500 drakmaa, joka vastasi antiikin ammattimiehen 15 vuoden palkkaa.

Tokion olympiakisoissa Singapore maksaa omille voittajilleen 850 000 euroa, Suomi 50 000 euroa, USA 32 000 euroa ja tätä luokkaa.

Antiikin kisoissa olivat suuria sankareita voimalajien edustajat. Atleetti Milon voitti painin kuusissa kisoissa, mutta kun hän ilmoittautui seitsemänsiin kisoihin, ei kukaan muu uskaltanut lähteä painimaan hänen kanssaan. Milo jaksoi kantaa nelivuotiasta härkää hartioillaan yli 50 askelta, minkä jälkeen hän tappoi härän yhdellä nyrkiniskulla ja söi sen paistettuna yksinään. Koska Milonin ateriat olivat runsaita, kyytipojaksi tarvittiin aina 10 litraa viiniä.

Olympian kisat järjestettiin neljän vuoden välein Zeus-jumalan kunniaksi yli tuhannen vuoden ajan 776 eaa. - 393 jaa. Ne olivat luultavasti ainoat tapahtumat, joihin kreikkalaisen maailman kaikki kaupungit osallistuivat. Alue oli iso ulottuen Krimiltä Espanjaan. Jo muutama kuukausi ennen kisojen alkamista julistettiin pyhä olympiarauha, jonka aikana Kreikassa ei missään saanut sotia.

Ensimmäisissä kisoissa oli vain yksi laji, 192 metrin stadionjuoksu. Stadion oli U:n muotoinen, jossa oli siis kaksi suoraa ja kaarre. Myöhemmin lajeja alkoi tulla lisää: juoksua sekä sota-aseiden kanssa että ilman, voimailulajeja, äänenvahvuuskilpailuja airuille ja torvensoittajille sekä korkealle arvostettu pankration, joka oli lähinnä tappelua kaikin mahdollisin keinoin. Lisäksi oli hevosten ja vaunujen kanssa suoritettuja lajeja. Kisat kestivät aina viisi päivää.

Perinteisin olympialaji on siis nykyinen 200 metrin juoksu, jota jotkut isot päälliköt ovat kuitenkin nyt poistamasta yleisurheilun arvokisojen lajivalikoimasta, koska se on liian lähellä 100 metrin juoksua. Lisäksi vaikuttaa siltä, että heitto- ja hyppylajien suoritusmääriä tullaan jatkossa pienentämään, kuten Timanttiliigassa jo on kokeiltu. Tilaa tarvitaan yhä vain uusille lajille, kuten jo on tapahtunutkin: baseball, katukoripallo, koskipujottelu, rantaseksilentopallo, rullalautailu, rytky, seinäkiipeily, taekwondo ja vesilautailu.

Antiikin olympiakisoihin ei naisia päästetty, mutta kaksi kertaa merkittiin nelivaljakkoajon voittajaksi spartalainen rouva Kyniska, sillä hän oli valjakon omistaja.

Olympiakisat herätettiin henkiin 1896 Ateenassa, jossa kreikkalaiset vielä juhlivat 46:ää kultamitalia. Suomi osallistui kisoihin ensimmäisen kerran 1908 Lontoossa ja menestys on ollut sen jälkeen erinomainen, sittemmin vähän vaisumpikin, mutta jos tehdään mitalitilasto kesäkisoista väkilukuun suhteutettuna, se on hieno (asukasmäärä/mitali):

1. Suomi 17 845
2. Ruotsi 19 211
3. Unkari 20 289
4. Bahama 27 204
5. Tanska 28 765
6. Norja 32 716
7. Bulgaria 33 938
8. Jamaika 34 690
9. Uusi-Seelanti 37 764
10. Viro 38 764

kari.naskinen@gmail.com