perjantai 2. heinäkuuta 2021

Korealainen uudisraivaaja Arkansasissa

Korealaisten siirtolaisvanhempiensa lapsi Lee Isaac Chung syntyi Denverissä 1978. Ohjaamassaan elokuvassa Minari (2020) hän kuvaa sitä uudisraivaajahenkeä, mitä maahanmuuttajilla edelleen on, kun he pyrkivät saavuttamaan parempaa asemaa uudessa kotimaassaan. Chung itse asui 1980-luvulla maatilalla Arkansasissa ja siellä siinä ajassa ollaan myös elokuvassa, jonka nimi tulee korealaisesta kasvista minarista.


Elokuvan nelihenkinen perhe muuttaa Kaliforniasta Arkansasiin, jossa aletaan viljellä vihanneksia. Suuria vaikeuksia on, mutta unelma jostain paremmasta elää. Kaliforniassa mies ja vaimo olivat tehneet pitkiä tylsiä työpäiviä broilerihautomossa erottelemassa kuk
onpoikia pois kanalaumasta. Samanlaiseen työpaikkaan he Arkansasissakin aluksi menevät, mutta pienellä tilalla varsinkin mies näkee paremman tulevaisuuden mahdollisuuden. Eletään 1980-lukua, jolloin Yhdysvaltoihin tuli 30 000 korealaista vuosittain.

Elokuva on lämminhenkinen kertomus sitkeästä yrittämisestä. Vastoinkäymisiä on lähelle tulevasta tornadosta alkaen, mutta oman onnensa herrana on joka tapauksessa parempi olla. Koti-ikäväkin tietenkin on, mutta sitä helpottaa, kun vaimon äiti muuttaa perässä. Mummo on elokuvan väriläiskä, sillä hän ei täysin halua sulautua amerikkalaiseen meininkiin. Kun hänen tyttärensä antaa kirkossa kolehtiin sadan dollarin setelin, mummo ottaa sen
pois, koska ei tällaisella ulkokultaisella toiminnalla asemaa yhteisössä saavuteta. Mummoa esittävä Yuh-Jung Youn sai roolistaan naissivuosa-Oscarin.

Mummo on tuonut mukanaan minarin siemeniä. Ne hän istuttaa puronvarteen ja hyvin
ne alkavatkin juurtua. Tietyllä tavalla juurtumisesta elokuvassa on muutenkin kysymys. Korealaiset sopeutuvat hyvin, eikä elokuvassa mitään rodullisia jännitteitä olekaan. Vain kirkkokahveilla yksi poika kysyy korelaisperheen pieneltä pojalta, miksi tämän naama on litteä, mutta heti perään hän pyytää uutta kaveriaan heille yökylään.

Mukava elokuva, joka rullaa rauhallisesti eteenpäin. Kohokohdat ovat pieniä, vaikeudet jatkuvat, mutta ote elämästä on tiukka,
eikä sitkeys petä, vaikka perheriitojakin syntyy.

Nykyisin USA:ssa elää lähes kolme miljoonaa korealaista siirtolaista.

kari.naskinen@gmail.com