Vaikka kaikki jo tietävät otsikon sisältämän
asian, otan sen silti esille.
Minulla on ollut noin 20 vuotta krooninen sairaus, jonka takia joudun kerran vuodessa käymään verikokeissa kaupunginsairaalan laboratoriossa. Nyt se on muuttunut hankalaksi, koska potilaan pitää itse huolehtia kaikesta. Ennen lääkäriltä tuli tieto, milloin kokeisiin piti mennä ja laboratoriossa oli tieto siitä, mitä kokeita siellä otetaan. Enää nämä tiedot eivät liiku.
Siispä soitin kaupunginsairaalaan. Kolmen tai neljän yrityksen jälkeen löytyi oikea numero, mutta siellä joku vastasi jossakin Fimlab Oy:n toimistossa ja kysyi, mihin laboratorioon pitäisi päästä. Tämä toiminta oli siis yksityistetty. Ajanvaraus kuitenkin onnistui.
Tällä asia ei kuitenkaan ollut selvä. Fimlabista sanottiin, että minulla pitää olla lähete verikokeisiin. Mutta kun ei ole, koska systeemi oli muuttunut.
Seuraava etsintä- ja soittoruljanssi. Hermot olivat jo kireällä, enkä muista, missä lopulta tärppäsi. Luettelin sinne vanhasta lääkärin antamasta paperilapusta niitä verikokeita, joiden takia piti lähete sinne laboratorioon saada.
Luulin onnistuneeni. Kävin verikokeissa ja muutaman päivän päästä katsoin internetin omakanta-järjestelmästä kokeiden tulokset. Yksi tärkeä koetulos kuitenkin puuttui, mikä sinänsä ei ollut ihme, koska olin joutunut tätä hommaa omalla ”asiantuntemuksellani” pyörittämään. Eli nyt alkaa uusi touhu sen puuttuvan laboratoriokokeen takia. Siitäkään en enää saa tietoa, pitääkö ennen verikokeita olla 12 tuntia syömättä tai mitä niitä ohjeita on. Nyt potilaiden on tiedettävä se, minkä ennen tiesivät lääkärit.
Ei toimi. Näiden puhelinsoittojen yhteydessä olen saanut sen käsityksen, että toiminta on mennyt huonommaksi sähköisten sekundajärjestelmien ja tietosuojamääräysten takia.
Olen aina maksanut tyytyväisenä korkeita veroja, koska niiden turvin saa esimerkiksi juuri terveydenhuollon palveluja. Onko nyt kuitenkin niin, että nämä hyvinvointikuntayhtymät ja muut poliitikkojen organisaatiot vaativat kyllä edelleen verorahamme, mutta haluavat ajaa meidät yksityisten terveyskeskusten ja laboratorioiden potilaiksi? Tämä kai on sitä poliitikkojen haluamaa valinnanvapautta – alkaa vain vaikuttaa siltä, että kysymyksessä on jo enemmän valintapakko.
Tuttavaltani olen kuullut toisenlaisesta hölmöydestä terveyskeskuksissa. Hän oli saanut lääkäriajan polvikipunsa takia. Lääkäri tutki ja homma selvä. Kun tuttavani sitten sanoi, että samaa kolotusta on kyynärpäässä, niin lääkäri vastasi, ettei kyynärpää kuulu tämän käynnin aiheeseen, vaan pitää varata uusi aika.
Sitten vielä erikoinen juttu Fimlabista: kun kaikki puhelinlinjat olivat varattuja, automaatti lupasi, että sieltä otetaan minuun yhteyttä, joten pyydettiin antamaan suuntanumero. Näppäilin 03, mutta parin tunnin kuluttua hoksasin, että eihän minulla lankapuhelinta olekaan. Uusi puhelinkierros taas.
Mistä helvetistä tässä koko touhussa on kysymys? Toivottavasti verorahat riittävät edes hyvinvointiyhtymien ja niiden hallintoelinten kasvaneisiin kokouspalkkioihin.
kari.naskinen@gmail.com
Minulla on ollut noin 20 vuotta krooninen sairaus, jonka takia joudun kerran vuodessa käymään verikokeissa kaupunginsairaalan laboratoriossa. Nyt se on muuttunut hankalaksi, koska potilaan pitää itse huolehtia kaikesta. Ennen lääkäriltä tuli tieto, milloin kokeisiin piti mennä ja laboratoriossa oli tieto siitä, mitä kokeita siellä otetaan. Enää nämä tiedot eivät liiku.
Siispä soitin kaupunginsairaalaan. Kolmen tai neljän yrityksen jälkeen löytyi oikea numero, mutta siellä joku vastasi jossakin Fimlab Oy:n toimistossa ja kysyi, mihin laboratorioon pitäisi päästä. Tämä toiminta oli siis yksityistetty. Ajanvaraus kuitenkin onnistui.
Tällä asia ei kuitenkaan ollut selvä. Fimlabista sanottiin, että minulla pitää olla lähete verikokeisiin. Mutta kun ei ole, koska systeemi oli muuttunut.
Seuraava etsintä- ja soittoruljanssi. Hermot olivat jo kireällä, enkä muista, missä lopulta tärppäsi. Luettelin sinne vanhasta lääkärin antamasta paperilapusta niitä verikokeita, joiden takia piti lähete sinne laboratorioon saada.
Luulin onnistuneeni. Kävin verikokeissa ja muutaman päivän päästä katsoin internetin omakanta-järjestelmästä kokeiden tulokset. Yksi tärkeä koetulos kuitenkin puuttui, mikä sinänsä ei ollut ihme, koska olin joutunut tätä hommaa omalla ”asiantuntemuksellani” pyörittämään. Eli nyt alkaa uusi touhu sen puuttuvan laboratoriokokeen takia. Siitäkään en enää saa tietoa, pitääkö ennen verikokeita olla 12 tuntia syömättä tai mitä niitä ohjeita on. Nyt potilaiden on tiedettävä se, minkä ennen tiesivät lääkärit.
Ei toimi. Näiden puhelinsoittojen yhteydessä olen saanut sen käsityksen, että toiminta on mennyt huonommaksi sähköisten sekundajärjestelmien ja tietosuojamääräysten takia.
Olen aina maksanut tyytyväisenä korkeita veroja, koska niiden turvin saa esimerkiksi juuri terveydenhuollon palveluja. Onko nyt kuitenkin niin, että nämä hyvinvointikuntayhtymät ja muut poliitikkojen organisaatiot vaativat kyllä edelleen verorahamme, mutta haluavat ajaa meidät yksityisten terveyskeskusten ja laboratorioiden potilaiksi? Tämä kai on sitä poliitikkojen haluamaa valinnanvapautta – alkaa vain vaikuttaa siltä, että kysymyksessä on jo enemmän valintapakko.
Tuttavaltani olen kuullut toisenlaisesta hölmöydestä terveyskeskuksissa. Hän oli saanut lääkäriajan polvikipunsa takia. Lääkäri tutki ja homma selvä. Kun tuttavani sitten sanoi, että samaa kolotusta on kyynärpäässä, niin lääkäri vastasi, ettei kyynärpää kuulu tämän käynnin aiheeseen, vaan pitää varata uusi aika.
Sitten vielä erikoinen juttu Fimlabista: kun kaikki puhelinlinjat olivat varattuja, automaatti lupasi, että sieltä otetaan minuun yhteyttä, joten pyydettiin antamaan suuntanumero. Näppäilin 03, mutta parin tunnin kuluttua hoksasin, että eihän minulla lankapuhelinta olekaan. Uusi puhelinkierros taas.
Mistä helvetistä tässä koko touhussa on kysymys? Toivottavasti verorahat riittävät edes hyvinvointiyhtymien ja niiden hallintoelinten kasvaneisiin kokouspalkkioihin.
kari.naskinen@gmail.com
