Jos Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli olisivat kymmenen vuotta kasvettuaan
tehneet lapsen, se ei olisi ollut sensaatio eikä katastrofi kummallekaan. Elokuva
Astrid Lindgrenin ja paikallislehden
päätoimittajan Reinhold Blombergin rakastumisesta
ja vauvan syntymisestä sen sijaan oli tätä kaikkea, koska Astrid, silloiselta
nimeltään Ericsson, oli vasta 18-vuotias ja Blomberg 48-vuotias. Elokuva Nuori Astrid kertoo tämän tarinan, joka
sinänsä ei ole aiheena kovinkaan erikoinen. Jos Astridin ja Reinholdin tilalla
olisivat jotkut meille katsojille täysin tuntemattomat ihmiset, elokuva ei
suurta huomiota saisi.
Kyllä kööpenhaminalaisen Pernille
Fischer Christensenin ohjaama elokuva hyvä on. Siinä korostuu se
yhteiskunnallinen tilanne, mikä sata vuotta sitten vallitsi. Pienessä Wimmerbyn
kylässä Smoolannissa ei asetelma ollut helppo, kun kaikkien tuntema
päätoimittaja sekaantui yhtä tunnetun kirkkoväärtin tyttäreen, jonka päätoimittaja
oli palkannut harjoittelijaksi Wimmerby Tidningiin. Blombergilla oli kuusi
lasta ensimmäisestä avioliitostaan ja toinen liitto oli juuri hajoamassa.
Eletään 1920-lukua ja kiellettyä romanssia lähestytään heti elokuvan alussa
sunnuntain jumalanpalveluksessa, jossa pappi saarnaa Sodomasta ja Gomorrasta.
Eikä kauaa mene, kun edetään tilanteeseen, jossa aloitteentekijänä synnilliseen
seikkailuun on Astrid. Mies ottaa aloitteen vastaan ja siitä koko souvi lähtee
liikkeelle. Mies saa lopulta 1000 kruunun sakon haureudesta, mutta on edelleen
valmis vaikka menemään naimisiin Astridin kanssa. Tämä ei kuitenkaan lopulta sovi
Astridin suunnitelmiin.
Astrid pakenee jo raskautensa alkuvaiheissa Tukholmaan ja käy synnyttämänsä
poikavauvan Kööpenhaminassa. Tukholmassa Astrid käy sihteeriopiston ja pääsee
töihin osatessaan sekä kone- että pikakirjoitusta. Toinen työpaikka on
konttoristina Kuninkaallisessa automobiiliklubissa (vastaa Autoliittoa Suomessa),
jossa Astrid tapaa tulevan puolisonsa, osastopäällikkö Sture Lindgrenin. Vaikka Sture on selvästi kiinnostunut Astridista,
niin elokuvassa Astrid on ensimmäisen pusun antaja tässäkin tapauksessa. Sture
ei sentään ole kuin yhdeksän vuotta Astridia vanhempi.
Elokuva varmaan noudattaa jokseenkin hyvin todellisia tapahtumia, joskin
alkuteksteissä sanotaan, että ”Astrid Lindgrenin elämä on toiminut vain
inspiraationa elokuvalle”. Joka tapauksessa kertomus on kova, ja voisi helposti
kuvitella, että tuollaisen nuoruudenkokemuksen jälkeen Astrid Lindgren olisi
tehnyt ennemminkin hurjia tragedioita kuin mukavia lastenkirjoja.
Astridin roolissa näyttelee Alba August (kuvassa) vastaansanomattoman syvästi ja niin,
että läpi tulee koko ajan myös se päättäväisyys, mitä Astrid Lindgren
epäilemättä on elämänsä rajuimmassa vaiheessa, omien vanhempiensakin
ahdistamana osoittanut. Koskettavimpia kohtauksia ovat ne, joissa Astrid käy
Kööpenhaminassa tapaamassa sijaiskodissa ensimmäiset vuotensa kasvanutta
Lars-poikaansa. Alba Augustin vanhemmat ovat elokuvaohjaaja Bille August ja näyttelijä-ohjaaja Pernilla August.
Henrik Rafaelsen on päätoimittaja
(kuvassa), joka lehtensä, avioeropuuhansa ja lohduntarpeensa kanssa on juuri
niin harkintakyvytön kuin tuollaisessa sekamelskatilanteessa ilmeisen usein
ollaan. Astrid ei luultavasti tee aloitetta aivan täysillä ja
tositarkoituksella, mutta kun mies siihen tarttuu, niin makealtahan se tuntuu, varsinkin
kun kylän pojat ovat tansseissa jättäneet Astridin aina pelkäksi seinäruusuksi.
kari.naskinen@gmail.com