|
Yhtyneet
Paperitehtaat Oy:n entinen
toimitusjohtaja Niilo Hakkarainen sanoi
joskus, miten toimii liike-elämä:
"Näissä hommissa on pysyttävä
totuudessa. Mikä sitten on totuus? Liike-
elämässä totuus on, ettei jää
valheesta
kiinni."
Yleisurheilun EM-kisoissa oli urheilijoista tehty
järjestäjien toimesta
valehtelijoita, jokaisen
rintalapussa oli teksti ”Juoksen puhtaana”,
”Hyppään puhtaana” jne. Osa näistä
urheilijoista kilpailee kohta Riossa.
Suomen urheilujohto on tällä vuosituhannella
yrittänyt tosissaan kieltää
valehtelemisen,
toisin kuin esimerkiksi Venäjällä ja Norjassa.
Tulokset
ovat sen mukaisia. Suomalaisessa
huippu-urheilussa on siirrytty oikein
tosissaan
siihen tilanteeseen, että tärkeintä on
matkustaminen.
Aivan olympiakisojen aattopäiviin asti
yritettiin väkisin vempuloida niin,
että
Tuomas Seppäselle olisi
saatu järjestetyksi
huvimatka Rioon, koska erilaisten
tulostulkintojen
mukaan hän olisi saattanut
olla maailman 30:nneksi paras
moukarinheittäjä.
Suomen urheilun totuusoperaatio alkoi
Lahden MM-kisojen jälkeen 2001.
Hiihtoliiton valmennusjohdon epäpätevyyden
takia suomalaiset jäivät
Lahdessa kiinni
dopingista, kun muut selvisivät kuin koirat
veräjästä.
Kukaan ei usko, että suomalaiset
olivat ainoat vilpintekijät. Tästä alkoi
moraalinen ylösnousemus, minkä
seurauksena Suomen urheilu on mennyt
alamäkeä niin vauhdikkaasti, että nykyisin
ei teatterilippuja tarvitse
peruuttaa, vaikka
samalle illalle sattuisikin jokin
mielenkiintoinen
tv-urheilutapahtuma.
Suomen urheilujohtajat luulivat 15 vuotta
sitten, että kaikki muutkin
lopettavat
dopingjärjestelmänsä siihen paikkaan.
Turha luulo, kuten on
nähty.
Doping on siis pilannut urheilun. Ensin sen
käyttäminen, mutta nykyisin sen
torjuminen.
Älytöntä esimerkiksi on, että arvokisamitaleja
siirrellään
vuosia jälkeenpäin äijältä toiselle.
Tulee sellaisiakin tilanteita, että
kun Lontoon
olympiakisoista hylätään neljän vuoden
tutkimusten jälkeen
kaksi venäläistä juoksijaa,
niin yksi mitali kiikutetaan Abeba Aregawille
Ruotsiin tai
Afrikkaan, vaikka hänet juuri onkin
pantu dopingtutkimuksiin.
Niilo Hakkarainen tiesi, että riskejä on otettava.
Urheilussakin pitäisi. Kaikki
keinot olisi
käytettävä, astma ja muut. Kun niiden avulla
saataisiin
arvokisoista muutama kultamitali
(mieluiten yleisurheilussa), ei olisi
mitään
väliä, vaikka jotkut sitten käryäisivätkin.
Hakkaraisen kanssa samaa mieltä tuntuu
olevan saksalainen
olympiakultapyöräilijä
Kristina
Vogel, jonka kommentin oli löytänyt
urheilutoimittaja Juha Kanerva: ”Missä liikkuu
raha,
siellä valehdellaan ja huijataan.”
Eikä urheilussa riitä se urheilijoiden kulunut
haastatteluvastaus, että
”teen parhaani ja
katsotaan sitten, mihin se riittää”. Tämä
vastaus ei kuitenkaan
riitä, voittamaan on
aina lähdettävä.
Toinen kummallinen epäkohta nykyurheilussa
on urheilijoita ostaminen.
Viimeksi yleisurheilun
EM-kisoissa oli Turkilla sellainen joukkue, että
kisojen parhaaksi maaksi taisi nousta Kenia.
Tähän tautiin olisi paras
ratkaisu, että
kansallisuuksien kilpaileminen poistettaisiin –
ei valtiolippuja
eikä kansallishymnejä.
kari.naskinen@gmail.com
|
|
