Jyväskylän Kesä oli ensimmäinen tällainen kesäinen kulttuurifestivaali. Jyväskylä tuli tapahtumapaikaksi osittain kai siksi, että Oksala oli jyväskyläläinen, ja muutenkin ”Suomen Ateena” katsottiin sopivaksi järjestämispaikaksi, ja yliopistorakennuksessa oli kesällä hyvin tilaa eri tilaisuuksille.
Jo 1960-luvulla Jyväskylän Kesä oli saavuttanut kovan aseman, ei kuitenkaan konserttiensa, vaan yhteiskunnallisten seminaariensa ja niihin liittyneiden korokekeskustelujen ansiosta. Porvarillis-kultturellista hienostomeiningistä ei ollut tietoakaan, kun kuuskytlukulaiset aktivistit panivat asioita järjestykseen. Muistan hyvin ne kuumat keskustelut, joita yliopiston juhlasalissa olin nuorena idealistina kuuntelemassa. Posket varmaan hehkuen nautin vaikkapa siitä, kun Kalle Holmberg rökitti Edvin Lainetta niin, että tämä oli vähällä jättää Holmbergin yksin estradille.
Radikaali riekkuminen jatkui illalla, kun Helsingin ylioppilasteatteri toi aikaisemmin radiossa esitetyn Orvokki-kabareensa lavalle. Elettiin siis 60-luvun jälkipuoliskoa, ja kyytiä saivat armeija, asuntopolitiikka, kirkko, koululaitos, sukupuoliroolit, seksuaalikasvatus, tietenkin Vietnamin ja kaikki senaikaiset aktuellit asiat.
Seuraavana iltana saattoi olla vuorossa Kansallisoopperan baletin esittämänä Joutsenlampi – minullekin ensimmäinen tämän lajin kokemus. Sitten taas toisenlaista, kun M.A. Numminen ja Rauli ”Badding” Somerjoki esittivät Helsingin taideteollisen oppilaitoksen ”Visuaalisessa varieteessa” lauluja, joihin tekstejä oli otettu Sukupuolielämän tietokirjasta. Esitys oli yliopiston päärakennuksen takana olevassa ulkoauditoriossa myöhään illalla, ja taisi olla meneillään Ulkosynnytinjenkka, kun Päivö Oksala tuli ja veti töpselit seinästä irti, jolloin valot sammuivat ja mikrofoneista loppui ääni. Vähän ajan kuluttua tulivat poliisit ja se oli sitten siinä.
Jyväskylän Kesän ensimmäisten vuosikymmenten merkittäviä vieraita olivat mm. Liana Izakadze, György Ligeti, Krzyztof Penderecki, Alfred Scnittke, Grigori Sokolov, Karlheinz Stockhausen ja nuori Viktoria Mullova. Oudoimpana tapauksena muistan intialaisen Ravi Shankarin, joka istui yksin juhlasalin näyttämön lattialla ja näpelöi erikoista sitar-soitintaan.
Meille teini-ikäisille jyväskyläläisille tarjoutui ensimmäisen kerran mahdollisuus kuunnella myös jazzia elävässä tilanteessa, parhaiten jäivät mieleen Christian Schwindtin kvintetti ja ruotsalaisen Lars Wernerin yhtye.
Oma lukunsa olivat elokuvat Elohuvissa. Kun myöhäisimmät elokuvat alkoivat vasta klo 23, tuntui joskus siltä, ettei jaksa muuta kuin kuunnella Peter von Baghin esittelyn.
Isot korokekeskustelut olivat osallistujiltaan kovaa tasoa. Muistan yhdenkin teollisuus- ja talouspoliittisen keskustelun, jonka puheenjohtajana toimi Lyseossa äidinkielenopettajanani toiminut, äskettäin kuollut Erkki Vasama ja jossa keskustelijoina olivat ainakin Uolevi Raade, Esko Seppänen, Kauko Sipponen, Heikki Tavela, Erkki Tuomioja ja Bror Wahlroos.
Kohta 40 vuoteen en enää ole Jyväskylän Kesässä käynyt kuin satunnaisesti, mutta eipä ohjelmakaan ole yhtä tiukkaa. Lainaan tähän loppuun esittelytekstin Kesän tämän kesän ohjelmistosta: ”Kaupunkifestivaali Jyväskylän Kesä tarjoaa konsertteja, sanatonta teatteria, klubiohjelmaa, ohjelmaa lapsille, kursseja sekä ”Mitä noi tekee?!” -ohjelman, joka on yleisölle maksuton.”
kari.naskinen@gmail.com
