Palaan vielä Lahden viimeviikkoiseen historiaseminaariin, jossa SDP:n
oikeistosiiven näkyvä edustaja Lasse
Lehtinen piti luennon vanhan työväenliikkeen maisterisosialisteista ja
muista työläisaristokraateista. Työväenliikkeen hän rajoitti tässä tarkoittamaan
sosiaalidemokraatteja, joiden kansanedustajana Lehtinen oli 1972-83 ja
europarlamentaarikkona 2004-09. Hetken aikaa oli yritystä tätäkin ylemmäs,
sillä kesällä 2011 hän ilmoitti tavoittelevansa puolueen presidenttiehdokkuutta
vuoden 2012 vaaleissa, mutta luopui ajatuksesta, kun Paavo Lipponen ilmoittautui mukaan kilpailuun elokuussa 2011.
Sitten ne aristokraatit aikajärjestyksessä:
Nils Robert af Ursin (kuvassa) (1854 – 1936), filosofian tohtori, SDP:n edeltäjän Suomen työväenpuolueen ensimmäinen puheenjohtaja. Muistolaatta löytyy Kuopiosta.
Otto Wille Kuusinen (1881 – 1964), puolueen puheenjohtaja, jonka muistolaattaa ei kuitenkaan löydy Jyväskylän Lyseon seinästä. Filosofian kandidaatti, pääaineinaan kirjallisuus, filosofia ja taidehistoria.
Väinö Voionmaa (1869 – 1947), kansanedustaja ja ulkoministeri, myös Jyväskylän Lyseon poikia, jolle kaupungissa on nimetty apteekki, katu ja lukio.
Miina Sillanpää (1866 – 1952), ensimmäinen naisministeri 1920-luvulla.
Väinö Tanner (1881 – 1966), kaksi kertaa puolueen puheenjohtajana ja monta kertaa ministerinä. Osuusliike Elannon toimitusjohtajan ominaisuudessa Tanner allekirjoitti hovioikeuden auskultantti Urho Kekkosen osuuskirjan nro 37 777 vuonna 1931.
Kalle Lehmus (1907 – 1987) junaili talvisodan aikana Aseveliliittoa yhteistyöakseliksi linjalle SDP - Maalaisliitto - Kokoomus. Jatkosodan aikana edelleen päämajassa, ja toimi mm. Mannerheimin 75-vuotisjuhlatoimikunnan puheenjohtajana. Sotien jälkeen pääesikunnan tiedotusosaston päällikkö.
Unto Varjonen (1916 – 1954), puoluesihteeri, josta Lehtisen arvioin mukaan olisi tullut jotakin suurta, ellei olisi nuorena kuollut. Mauno Koivisto on kertonut turkulaisen Varjosen seikkailuista naismaailmassa: kerran rouva Varjonen tuli liian aikaisin reissusta kotiin, jossa Varjosella oli aamulla toinen nainen, Varjonen nousi sängystä ja ihmetteli: ”Kaks naista talos, eikä viäl aamukaffe kiehu.”
Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen (1907 – 1955) oli käynyt RUK:n, oli AKS:n jäsen ja Työväenakatemian rehtori. Jatkosodan aikana nimimerkki ”Jahvetti” oli radiossa vastaamassa ihmisten lähettämiin kysymyksiin – sota-ajan Markus-setä. Kansanedustajaksi Kuopion läntisestä vaalipiiristä 1945.
Väinö Leskinen (1917 – 1972), puoluesihteeri, joka oli suuri hurmuri ja selvisi tämän ominaisuutensa ansiosta pahoistakin paikoista. Yksi sellainen oli, kun hän 1971 ulkoministerinä palasi Kekkosen kanssa USA:sta: kuuluisaksi tulleessa valokuvassa Leskinen seisoo Kekkosen takavieressä lentokentällä, vähän vinossa, puku kurtussa ja muovikassi kädessä. Suomen Kuvalehti järjesti lukijakilpailun: mitä Leskisellä oli muovikassissa. Voittajaksi tuli veikkaus, että kassissa oli parempi puku.
Aarre ”Sapeli” Simonen (1911 – 1977) toimi kansanedustajana ja monta kertaa ministerinä. Riitaantui tannerilaisen enemmistösiiven kanssa ja liittyi 1959 TPSL:ään muutamaksi vuodeksi. Omisti puolet Peugeotin maahantuontiyhtiöstä Maan Auto Oy:stä, ja kun Simonen oli sisäministerinä 1948-50, osti poliisi henkilöautoikseen vain Pösöjä. Kun Simoselta kysyttiin, paljonko on TPSL:n lehden Päivän Sanomien levikki, Simonen sanoi, ettei sillä väliä, kunhan kolme lehteä tulee, ”yksi minulle, yksi yliopiston arkistoon ja yksi NKP:lle”.
Emil Skog (1897 – 1981) toimi puolustusministerinä kolmessa hallituksessa 1948-57 ja SDP:n puheenjohtajana 1946-57. Tannerin palattua puheenjohtajaksi Skog perusti skogilaisen opposition, joka sitten oli kokonaan erossa puolueesta 1958-64 (TPSL).
Rafael Paasio (1903 – 1980) nousi Sosialisti-lehden (myöh. Turun Päivälehti) päätoimittajan tehtävistä kansanedustajaksi 1948. Puolueen puheenjohtaja, eduskunnan puhemies ja pääministeri. Sotien jälkeen SDP sai suhteet lämpenemään Kremlin kanssa vasta Paasion johdolla.
Veikko Helle (1911 – 2005) oli myös yksi monista asevelisosialisteista, ministerinä neljä kertaa ja eduskunnan puhemiehistössä 1972-83.
Mauno Koivisto (s. 1923) tuli kansalliseen julkisuuteen 1956, kun Suomen Kuvalehti julkaisu pienen kuvallisen uutisen Turun satamassa töissä olevasta miehestä, joka oli väitellyt filosofian tohtoriksi..
kari.naskinen@gmail.com
Sitten ne aristokraatit aikajärjestyksessä:
Nils Robert af Ursin (kuvassa) (1854 – 1936), filosofian tohtori, SDP:n edeltäjän Suomen työväenpuolueen ensimmäinen puheenjohtaja. Muistolaatta löytyy Kuopiosta.
Otto Wille Kuusinen (1881 – 1964), puolueen puheenjohtaja, jonka muistolaattaa ei kuitenkaan löydy Jyväskylän Lyseon seinästä. Filosofian kandidaatti, pääaineinaan kirjallisuus, filosofia ja taidehistoria.
Väinö Voionmaa (1869 – 1947), kansanedustaja ja ulkoministeri, myös Jyväskylän Lyseon poikia, jolle kaupungissa on nimetty apteekki, katu ja lukio.
Miina Sillanpää (1866 – 1952), ensimmäinen naisministeri 1920-luvulla.
Väinö Tanner (1881 – 1966), kaksi kertaa puolueen puheenjohtajana ja monta kertaa ministerinä. Osuusliike Elannon toimitusjohtajan ominaisuudessa Tanner allekirjoitti hovioikeuden auskultantti Urho Kekkosen osuuskirjan nro 37 777 vuonna 1931.
Kalle Lehmus (1907 – 1987) junaili talvisodan aikana Aseveliliittoa yhteistyöakseliksi linjalle SDP - Maalaisliitto - Kokoomus. Jatkosodan aikana edelleen päämajassa, ja toimi mm. Mannerheimin 75-vuotisjuhlatoimikunnan puheenjohtajana. Sotien jälkeen pääesikunnan tiedotusosaston päällikkö.
Unto Varjonen (1916 – 1954), puoluesihteeri, josta Lehtisen arvioin mukaan olisi tullut jotakin suurta, ellei olisi nuorena kuollut. Mauno Koivisto on kertonut turkulaisen Varjosen seikkailuista naismaailmassa: kerran rouva Varjonen tuli liian aikaisin reissusta kotiin, jossa Varjosella oli aamulla toinen nainen, Varjonen nousi sängystä ja ihmetteli: ”Kaks naista talos, eikä viäl aamukaffe kiehu.”
Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen (1907 – 1955) oli käynyt RUK:n, oli AKS:n jäsen ja Työväenakatemian rehtori. Jatkosodan aikana nimimerkki ”Jahvetti” oli radiossa vastaamassa ihmisten lähettämiin kysymyksiin – sota-ajan Markus-setä. Kansanedustajaksi Kuopion läntisestä vaalipiiristä 1945.
Väinö Leskinen (1917 – 1972), puoluesihteeri, joka oli suuri hurmuri ja selvisi tämän ominaisuutensa ansiosta pahoistakin paikoista. Yksi sellainen oli, kun hän 1971 ulkoministerinä palasi Kekkosen kanssa USA:sta: kuuluisaksi tulleessa valokuvassa Leskinen seisoo Kekkosen takavieressä lentokentällä, vähän vinossa, puku kurtussa ja muovikassi kädessä. Suomen Kuvalehti järjesti lukijakilpailun: mitä Leskisellä oli muovikassissa. Voittajaksi tuli veikkaus, että kassissa oli parempi puku.
Aarre ”Sapeli” Simonen (1911 – 1977) toimi kansanedustajana ja monta kertaa ministerinä. Riitaantui tannerilaisen enemmistösiiven kanssa ja liittyi 1959 TPSL:ään muutamaksi vuodeksi. Omisti puolet Peugeotin maahantuontiyhtiöstä Maan Auto Oy:stä, ja kun Simonen oli sisäministerinä 1948-50, osti poliisi henkilöautoikseen vain Pösöjä. Kun Simoselta kysyttiin, paljonko on TPSL:n lehden Päivän Sanomien levikki, Simonen sanoi, ettei sillä väliä, kunhan kolme lehteä tulee, ”yksi minulle, yksi yliopiston arkistoon ja yksi NKP:lle”.
Emil Skog (1897 – 1981) toimi puolustusministerinä kolmessa hallituksessa 1948-57 ja SDP:n puheenjohtajana 1946-57. Tannerin palattua puheenjohtajaksi Skog perusti skogilaisen opposition, joka sitten oli kokonaan erossa puolueesta 1958-64 (TPSL).
Rafael Paasio (1903 – 1980) nousi Sosialisti-lehden (myöh. Turun Päivälehti) päätoimittajan tehtävistä kansanedustajaksi 1948. Puolueen puheenjohtaja, eduskunnan puhemies ja pääministeri. Sotien jälkeen SDP sai suhteet lämpenemään Kremlin kanssa vasta Paasion johdolla.
Veikko Helle (1911 – 2005) oli myös yksi monista asevelisosialisteista, ministerinä neljä kertaa ja eduskunnan puhemiehistössä 1972-83.
Mauno Koivisto (s. 1923) tuli kansalliseen julkisuuteen 1956, kun Suomen Kuvalehti julkaisu pienen kuvallisen uutisen Turun satamassa töissä olevasta miehestä, joka oli väitellyt filosofian tohtoriksi..
kari.naskinen@gmail.com
