Historiaseminaarissa Lahdessa luennoi Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Kristiina Kalleinen kaikkein näkyvimmästä myöntyväisyysmiehestä Lars Gabriel von Haartmanista (1789 - 1859), jonka tunnettu sanonta oli: ”…isänmaani onni on kuulua Venäjälle”. Tämä sanonta on myös Kristiina Kalleisen Haartman-kirjan nimi (SKS, 2001).
Haartman oli tärkeä henkilö tuon ajan Suomessa. Heti 1809 hänet nimitettiin Venäjän ulkoasiain kollegion aktuaariksi Pietariin ja 1811 Suomen asiain komitean toimitussihteeriksi. Niin tosissaan hän otti uuden tilanteen, että opetteli myös venäjän kielen, vaikka korkeiden venäläisten virkamiesten kanssa riitti keskustelukieleksi ranskakin.
Myöhemmin von Haartman toimi Turun ja Porin läänin maaherrana, mutta oli edelleen merkittävissä asemissa Suomen Venäjä-suhteiden kannalta. Senaatissa hän oli aivan huipulla toimiessaan sen talousosaston puheenjohtajana. Kristiina Kalleinen sanoi tuon vakanssin tarkoittaneen käytännössä sitä, että Haartman oli autonomisen Suomen ”pääministeri” ja ”valtiovarainministeri”.
SAIMAAN KANAVASTA
SULKA HATTUUN
Tuossa tehtävässä Haartmanin iso onnistuminen oli viedä ratkaisuun Saimaan kanavan rakentamispäätös. Kanava valmistui vielä hänen elinaikanaan 1856. Tämä oli nimenomaan niitä asioita, joiden avulla Haartman halusi viedä Suomea Venäjän läheisyyteen. Kaupankäyntiä piti lisätä emämaan kanssa ja vähentää sitä Ruotsin kanssa. Jo paljon aikaisemmin Haartmanilla oli ollut määrätietoinen pyrkimys erottaa Suomi kaupallisesta riippuvuudesta Ruotsiin.
Kaikissa toimissaan Haartman sai tukea Suomen kenraalikuvernöörinä 1831-55 toimineelta A.S. Menshikovilta, jonka luottohenkilö Haartman oli.
Saimaan kanavan lisäksi Haartman oli aktiivinen liikenneasioissa myös rautateiden rakentamisen suhteen. Hän olisi halunnut radan Pietarista Turkuun eikä Helsingistä Hämeenlinnaan, sillä "tuo haluttu suunta menee pohjoiseen ja kulkiessaan maan sydämen läpi kutkuttaa fennomaanisia ja kansallisia toiveita, jotavastoin se suunta, jota minä olen ehdottanut, lähentää meitä keisarikuntaan, yhdistää meidät siihen. Mieluummin jääkööt kaikki rautatiet kuin että rakennettaisiin tie demokraattisten hourailujen eduksi." (1856)
Virallisemmassa, ministerivaltiosihteeri Alexander Armfeltille lähettämässään muistiossa von Haartman kirjoitti, että hän ei voinut nähdä kuinka Helsingistä alkunsa saava rautatie voisi koskaan saada taloudellista merkitystä, sillä Helsingistä ei siitä hänen tietojensa mukaan koskaan voi tulla merkittävää vientisatamaa muuten kuin pakottamalla ja ylimitoitetuin kustannuksin.
Haartmanin idea oli yhdistää Saimaa ja Päijänne mereen kanavilla ja sen jälkeen rakentaa rautateitä yhdysliikennettä varten sopiviin kohtiin. Poliittinen perustelu hänen ehdottamalleen rautatiesuunnalle oli, että tuolloin "koulutus, sivilisaatio ja inhimillisyys voittavat, kun meistä tulee todellinen alueellisen toiminnan keskus suuressa Valtakunnassa", siis Venäjän keisarikunnassa. Senaatti kuitenkin ehdotti Helsinki-Hämeenlinna-rataa ja se sai myös hallitsijan hyväksynnän. Rata valmistui 1862.
SUOMEN JA VENÄJÄN
MORAALINEN LÄHEISYYS
Vielä Krimin sodan jälkeen 1850-luvun lopulla Haartman ehdotti Suomen suuriruhtinaskunnan yhdistämistä Venäjään. Kristiina Kalleinen kuitenkin sanoi, että tässä ehdotuksessa oli jotakin epämääräistä: ”Haartman puhui Venäjän ja Suomen moraalisesta läheisyydestä, mutta aivan suoraan hän ei kuitenkaan esittänyt kansojen fuusiota.”
Ennen kuolemaansa von Haartmanin kirjoitti Armfeltille, ja tällainen oli hänen analyysinsa Suomen tilasta vuoden 1859 alussa: "Suomesta on tulossa hyvää vauhtia kaaosmainen. Sillä se ei ole kuin todellista anarkiaa, kun pieni maa, jossa on alle kaksi miljoonaa sielua, on jakautunut tai pikemminkin pirstoutunut neljään erisuuntaiseen puolueeseen: ensimmäinen, vanha ruotsalainen, on vähälukuinen, toinen skandinaavinen, viimeisen sodan tulos. Sillä ei mielestäni ole mitään merkitystä, kunhan sitä ei vain vainota. Kolmas on poliittinen ryhmittymä, jota on kaikkein vaikein käsitellä. He ovat fennomaanit-nationalistit-separatistihaaveilijat. Neljäs puolue, joka ajaa unionia keisarikunnan kanssa, pienenee vuosi vuodelta."
Fennomaanit kuitenkin voittivat, mutta Pitarin-rata sentään valmistui 1870.
kari.naskinen@gmail.com
