Toisaalta hallitus on kuitenkin taas lisäämässä kuntien menoja: lastensuojelulakiin suunniteltu muutos vaatii lisää sosiaalityöntekijöitä, oppilas- ja opiskelijahuollon kehittäminen samoin, erikoissairaanhoidossa olevien oppilaiden opetuksen laajentaminen, koulujen ja oppilaitosten työrauhan edistäminen, uusi vanhuspalvelulaki lisää myös paineita ja nuorisotakuun käyttöönottokin edellyttää lisää rahankäyttöä kunnissa.
Ei mitään järkeä. Kuitenkin näistä asioista ovat hallituksessa ja eduskunnassa päättämässä samat ihmiset, jotka sitten omissa kunnissaan joutuvat voivottelemaan kuntatalouden karmeaa tilannetta.
Hallituksen säästövaatimusten taustalla on väite, että kunnat toimivat tehottomasti. Mutta mitä ihmettä: kunnissa on nyt jokseenkin yhtä paljon työntekijöitä kuin 1990-luvulla, vaikka kuntien tehtäviä on lisätty merkittävästi. Kuntatyötä on siis tehty hyvinkin tehokkaasti.
Kuntaliiton apulaisjohtaja Reijo Vuorento kirjoitti asiasta Helsingin Sanomissa kysyen, että kun kuntien tehtäviä lisätään, niin mistä niitä säästöjä pitäisi tehdä, kun konkreettiset esitykset kuitenkin puuttuvat.
Hölmöläisten peitonjatkamisoperaatio. Kunnille työnnetään lisää hommia ja samanaikaisesti kuntien pitää leikata olemassa olevia palveluitaan. Kuka kunnilta pois siirrettävät tehtävät vastedes hoitaa? Jyrki Kataisen (Kok) hallituksen vastaus on tietenkin selvä: yksityinen bisnes hoitaa.
Kaikesta huolimatta kunnat ovat selvinneet kasvaneiden velvoitteidensa kanssa hyvin, kuten Vuorento sanoo: ”Suomen kuntasektori kestää tehokkuus- ja tuottavuusvertailun minkä tahansa maan kanssa. Kuntapalveluiden kansantuoteosuus ei ole kasvanut 20 vuoteen ja on edelleen noin viidennes, kun vaikkapa Ruotsissa vastaaviin palveluihin menee taloudesta ja työllisyydestä noin neljännes.” (HS 26.9.2013)
Suomen ja Ruotsin välinen ero selittyy sillä, että Ruotsissa työvoimasta viitisen prosenttiyksikköä enemmän on nimenomaan kuntapalveluissa, ja määrä kasvaa.
Esimerkiksi sairaalat ovat Suomessa tehokkaampia kuin muissa Pohjoismaissa. Päiväkirurgiaa on Suomessa kehitetty niin, että sairaalajakson pituus on keskimäärin alle neljä vuorokautta. Lienee maailmanennätys. Mutta mikään ei hallitukselle riitä, vaatimus on varmaan alle kaksi vuorokautta.
Panen tähän loppuun vielä Hesarin listauksen niistä uusista tehtävistä, joita kuntien niskaan on 2000-luvulla sälytetty (ainakin osa niistä):
2002 Verovaroin tuettu hammashuolto joka iikalle.
2004 Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta.
2004 Palvelusetelinkäyttö sosiaali- ja terveydenhuollossa
2005 Hoitotakuu
2006 Omaishoidontuki
2008 Lastensuojelulaki
2008 Asevelvollisten terveystarkastukset
2008 Toimentulotuen käsittely säädetyssä määräajassa.
2009 Vaikeavammaisille järjestettävä henkilökohtainen apu.
2009 Romuautojen siirto ja varastointi.
2009 Tupakkatuotteiden valvonta ja myyntiluvat.
2010 Terveydenhuoltolain uusia velvoitteita.
2011 Pelastuslain uusia velvoitteita.
2012 Adoptiolain uusia velvoitteita.
2013 Uusia määräyksiä ikääntyneiden palvelutarpeiden kartoittamisesta.
kari.naskinen@gmail.com
