Otsikko on Etelä-Suomen Sanomista vuodelta 1983. Saman otsikon voisi tehdä nyt
30 vuotta myöhemmin. Mikään ei ole muuttunut valtion ja kuntien suhteessa,
kuten käy ilmi Tampereen yliopiston dosentin Heikki Helinin lähihistoriallisesta katsauksesta kuntatalouteen.
”Kunnallistalous on näytelmä, jossa roolijako muuttuu maan hallituksen vaihtuessa, mutta käsikirjoitus säilyy ennallaan. Poliitikot voivat puhua melkein mitä tahansa hallituksen kuntiin kohdistuneista toimenpiteistä ilman, että kukaan kyseenalaistaisi heidän puheitaan. Mikään ei ole siten, miltä se näyttää”, kirjoittaa Helin, joka ennen äskettäistä eläkkeelle siirtymistään toimi erikoistutkijana Helsingin kaupungin tietokeskuksessa.
Tietokeskus on julkaissut Helinin kirjoituksista 1980 - 2013 yli 700-sivuisen kirjan. Kirjoitukset osoittavat, että onhan toki 30 vuodessa paljon muuttunutkin, mutta yksi asia on pysynyt: kuntatalouden osaksi on jäänyt olla valtiontalouden jakojäännös, joka on useimmiten joutunut joustamaan.
Kunnallistalouden tutkijat kirjoittavat ylensä vain akateemiselle lukijakunnalle, harvat suurelle yleisölle, joille kirjoittaminen on jäänyt toimittajille. Helin on onnistunut yhdistämään nämä näkökulmat. Selvästi hän onkin oman tiensä kulkija kuntien taloushallinnon ja yliopistojen välissä.
Helinin kirjakaan ei ole mikään akateeminen artikkelikokoelma, vaan nimenomaan kokoelma ”tavallisille ihmisille” suunnatuista lehtikirjoituksia. Ulkoasultaankin julkaisu muistuttaa enemmän aikakauslehteä kuin yliopistollista artikkelikokoelmaa. Eniten kokoelmassa on Kuntalehdessä ja sen edeltäjässä Suomen Kunnallislehdessä sekä Lahdessa ilmestyvässä Etelä-Suomen Sanomissa julkaistuja kirjoituksia.
30 VUOTTA SITTEN – JA TAAS NYT
Kun nyt lukee Helinin kirjoituksia 30 vuoden takaa, on kuin lukisi tämän päivän asioista, nimet vain ovat toisia ja markat muuttuneet euroiksi:
”Kunnallistalouden synkät näkymät johtuvat hallituksen vaikeuksista valtion budjetin tasapainottamisessa. Valtion velkakierre pitäisi pystyä katkaisemaan.”
”Ainoaksi keinoksi jää lykätä jo päätettyjä uudistuksia ja jaksottaa niitä suunniteltua pitemmälle aikavälille.”
”Esitetyt toimenpiteet vievät pohjan monien kuntien taloudelta. Rahaa valtiolta tulee lähivuosina suhteessa nykyistä vähemmän. Ei siis ihme, että Kaupunkiliiton puheenjohtaja Raimo Ilaskivi jyrisee kuntien ajamisesta talouskriisiin.”
”Erityisenä silmätikkuna valtion talousmiehillä on ollut viime aikoina valtionosuusjärjestelmä. Valtiosihteeri Teemu Hiltunen totesi kuntainliittojen puheenjohtajien tilaisuudessa viime viikolla, että pitkällä aikavälillä on voitava purkaa valtionapuihin liittyvä automatiikka, joka on omiaan kannustamaan kuntia menolisäyksiin.”
”Lahden kaupunkisuunnittelupäällikkö Pauli Ihamäki ilmaisi valtuuston tiedotustilaisuudessa, ettei kokonaismenoja ole suunnittelukaudella varaa kasvattaa tuloperusteisiin kajoamatta. Valtion säästötoimet muuttavat tuloperusteita monilla miljoonilla markoilla.”
”Niin Lahden kuin muidenkin kuntien kuntasuunnitelmien hankkeiden ajoituksilta vievät valtionvarainministeriön kaavailut pohjan täysin pois.”
”Nyt alkaa maistua siltä, että valtionvarainministeriön lääkkeissä on yhtäläisyyksiä Margaret Thatcherin reseptien kanssa.”
Sitten tähän päivään, jossa on uutta 30 vuoden takaiseen verrattuna kuntauudistushanke. Asiasta viimeksi kirjoittaessaan Helin totesi, että mitään tutkimukseen perustuvaa näyttöä suurkuntien paremmuudelle ei löydy. Helin siteeraa Tuntemattoman sotilaan Honkajokea, joka rakensi ikiliikkujaa: ”Minä olen kadottanut johtoajatuksen”. Saman voisivat nyt sanoa Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen.
Helin kirjoittaa nykyisestä hallituksesta, että se markkinoi näyttävästi sitä hyvää, mitä se on saanut aikaan. Kansalaisille tarjotaan lisää palveluja, mutta laskun maksaminen jää taas kerran kunnille. Myös likainen työ jää kunnille, koska niiden on karsittava palveluja, kun hallitus leikkaa valtionosuuksia. Verotustakin hallitus keventää, mutta ottaa vastaavasti kuntalaisten toisesta taskusta, koska kuntien on kiristettävä omaa verotustaan.
kari.naskinen@gmail.com
”Kunnallistalous on näytelmä, jossa roolijako muuttuu maan hallituksen vaihtuessa, mutta käsikirjoitus säilyy ennallaan. Poliitikot voivat puhua melkein mitä tahansa hallituksen kuntiin kohdistuneista toimenpiteistä ilman, että kukaan kyseenalaistaisi heidän puheitaan. Mikään ei ole siten, miltä se näyttää”, kirjoittaa Helin, joka ennen äskettäistä eläkkeelle siirtymistään toimi erikoistutkijana Helsingin kaupungin tietokeskuksessa.
Tietokeskus on julkaissut Helinin kirjoituksista 1980 - 2013 yli 700-sivuisen kirjan. Kirjoitukset osoittavat, että onhan toki 30 vuodessa paljon muuttunutkin, mutta yksi asia on pysynyt: kuntatalouden osaksi on jäänyt olla valtiontalouden jakojäännös, joka on useimmiten joutunut joustamaan.
Kunnallistalouden tutkijat kirjoittavat ylensä vain akateemiselle lukijakunnalle, harvat suurelle yleisölle, joille kirjoittaminen on jäänyt toimittajille. Helin on onnistunut yhdistämään nämä näkökulmat. Selvästi hän onkin oman tiensä kulkija kuntien taloushallinnon ja yliopistojen välissä.
Helinin kirjakaan ei ole mikään akateeminen artikkelikokoelma, vaan nimenomaan kokoelma ”tavallisille ihmisille” suunnatuista lehtikirjoituksia. Ulkoasultaankin julkaisu muistuttaa enemmän aikakauslehteä kuin yliopistollista artikkelikokoelmaa. Eniten kokoelmassa on Kuntalehdessä ja sen edeltäjässä Suomen Kunnallislehdessä sekä Lahdessa ilmestyvässä Etelä-Suomen Sanomissa julkaistuja kirjoituksia.
30 VUOTTA SITTEN – JA TAAS NYT
Kun nyt lukee Helinin kirjoituksia 30 vuoden takaa, on kuin lukisi tämän päivän asioista, nimet vain ovat toisia ja markat muuttuneet euroiksi:
”Kunnallistalouden synkät näkymät johtuvat hallituksen vaikeuksista valtion budjetin tasapainottamisessa. Valtion velkakierre pitäisi pystyä katkaisemaan.”
”Ainoaksi keinoksi jää lykätä jo päätettyjä uudistuksia ja jaksottaa niitä suunniteltua pitemmälle aikavälille.”
”Esitetyt toimenpiteet vievät pohjan monien kuntien taloudelta. Rahaa valtiolta tulee lähivuosina suhteessa nykyistä vähemmän. Ei siis ihme, että Kaupunkiliiton puheenjohtaja Raimo Ilaskivi jyrisee kuntien ajamisesta talouskriisiin.”
”Erityisenä silmätikkuna valtion talousmiehillä on ollut viime aikoina valtionosuusjärjestelmä. Valtiosihteeri Teemu Hiltunen totesi kuntainliittojen puheenjohtajien tilaisuudessa viime viikolla, että pitkällä aikavälillä on voitava purkaa valtionapuihin liittyvä automatiikka, joka on omiaan kannustamaan kuntia menolisäyksiin.”
”Lahden kaupunkisuunnittelupäällikkö Pauli Ihamäki ilmaisi valtuuston tiedotustilaisuudessa, ettei kokonaismenoja ole suunnittelukaudella varaa kasvattaa tuloperusteisiin kajoamatta. Valtion säästötoimet muuttavat tuloperusteita monilla miljoonilla markoilla.”
”Niin Lahden kuin muidenkin kuntien kuntasuunnitelmien hankkeiden ajoituksilta vievät valtionvarainministeriön kaavailut pohjan täysin pois.”
”Nyt alkaa maistua siltä, että valtionvarainministeriön lääkkeissä on yhtäläisyyksiä Margaret Thatcherin reseptien kanssa.”
Sitten tähän päivään, jossa on uutta 30 vuoden takaiseen verrattuna kuntauudistushanke. Asiasta viimeksi kirjoittaessaan Helin totesi, että mitään tutkimukseen perustuvaa näyttöä suurkuntien paremmuudelle ei löydy. Helin siteeraa Tuntemattoman sotilaan Honkajokea, joka rakensi ikiliikkujaa: ”Minä olen kadottanut johtoajatuksen”. Saman voisivat nyt sanoa Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen.
Helin kirjoittaa nykyisestä hallituksesta, että se markkinoi näyttävästi sitä hyvää, mitä se on saanut aikaan. Kansalaisille tarjotaan lisää palveluja, mutta laskun maksaminen jää taas kerran kunnille. Myös likainen työ jää kunnille, koska niiden on karsittava palveluja, kun hallitus leikkaa valtionosuuksia. Verotustakin hallitus keventää, mutta ottaa vastaavasti kuntalaisten toisesta taskusta, koska kuntien on kiristettävä omaa verotustaan.
kari.naskinen@gmail.com
