Jos Tanskassa on joitakin elokuva-alan instituutioita, niiden pitäisi hankkia Lars von Trierille uusi kamera, sen yhden nykyisen lisäksi. Samalla voisi ostaa molempia kameroita varten jalustat. Nyt se tekee elokuvia yhdellä kameralla ja käsivaralla. Jos pitää kuvata esimerkiksi eri puolella huonetta olevien viiden ihmisen keskustelua, kameralla huidotaan naamasta toiseen ja kuva keikkuu tietenkin koko ajan joka suuntaan. Näin syntyy "taide-elokuva". Melancholiaa jaksoin katsoa 20 minuuttia.
kari.naskinen@gmail.com
