Minkähänlaiset vaatteet värikkäällä kuvataiteilijalla Soile Yli-Mäyryllä on yllään, kun hän 20.9. väittelee tohtoriksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa? Hän on jo ennestään valtiotieteiden lisensiaatti, ja nyt hänen tohtorinväitöksensä aihe on "Esteettinen kokemus kulttuurisiltana - Soile Yli-Mäyryn taide kiinalaisen, japanilaisen ja suomalaisen yleisön kokemana". Vastaväittäjänä on fil. tri ja yht. tri, professori, estetiikan dosentti Erkki Sevänen ja kustoksena professori Jukka Gronow.
Lahtelaisen taiteilijan tutkimuksen lähtökohtana oli tutkia kokemuksia hänen taiteestaan yhdessätoista maassa. Kyselylomaketutkimuksen lisäksi Soile Yli-Mäyry haastatteli kiinalaisen, japanilaisen ja suomalaisen taideyleisön kokemuksia koskien Aurinkotuuli-maalausta. Tutkimusaineisto kerättiin näyttelyiden yhteydessä 1997−2005 Suomssa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Kiinassa, Taiwanissa, Japanissa, Intiassa, Israelissa, Argentiinassa, Saksassa ja Sveitsissä.
Tutkimus pohjautui pääosin John Deweyn ajatukseen taiteen vuorovaikutteisesta kommunikaatiosta, jolloin taiteilija, teos ja taiteen kokijat muodostavat vuorovaikutteisen prosessin. Tässä prosessissa kokemus on kohtauspaikka, johon sisältyy sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä piirteitä. Tutkimusta ovat ohjanneet kolme hypoteesia:
1. Löytyykö kokemusten merkityssisällöistä eroja/yhtäläisyyksiä kulttuuritaustaltaan erilaisissa yleisöissä esim. tunnedimensioiden mukaan vai painottuvatko kokemukset enemmän omaa elämää pohtiviksi tai ulkopuoliseen maailmaan liittyviksi merkityksiksi? Millaisia kokemuseroja syntyy eri maiden välille? Entä syntyykö kulttuuritaustaltaan erilaisissa maissa, kuten Kiinassa, Japanissa ja Suomessa, samankaltaisia, analogisia kulttuurirajat ylittäviä kokemuksia?
2. Nouseeko aineistosta kokijatyyppejä, jotka ovat ominaisia vain ko. henkilön omalle maalle vai ovatko ne ns. ihannemaisemaan verrattavia kokemuksia, jolloin teokset koskettavat alitajuntaa ja kollektiivista minuutta ollen ylikansallisia ja ajattomia?
3. Ovatko asiantuntijoiden kokemukset ja tulkinnat teoksista erilaisia vai samankaltaisia suuren yleisön kanssa?
Saamistaan vastauksista Soile Yli-Mäyry muodosti maittain kokijatyyppejä, jotka olivat osin samankaltaisia ja erilaisia. Tärkeimmät kokijatyypit maittain olivat: yhteiskunnallinen/ekologinen (Kiina), terapeuttinen/pidättyväinen (Japani) ja narratiivinen/projisoiva (Suomi). Yhteenvetona kokemusten painopisteissä löytyi eroja, kuten kiinalaisyleisön kokemusten pragmaattisuus ja hyötynäkökulma, jolloin näyttelyssäkävijät saivat uusia ideoita omaan työhönsä tai muutoin näyttelykokemukset antoivat rohkeutta hahmottaa elämänsä uudesta näkökulmasta.
Vastaavasti japanilaiselle yleisölle oli tyypillistä kokemusten terapeuttisuus ja hyvin pidättyväinen tarkastelukulma. Suomalaisyleisön kokemuksia kuvaavat vahva terapeuttisuus ja kokemusten narratiivisuus: katsojat projisoivat tunteensa teokseen ja konkreettisesti muodostivat niistä tarinan.
Soile Yli-Mäyry sanoo, että tutkimuksen osin samankaltaiset tulokset Kiinassa, Japanissa ja Suomessa osoittavan, että näyttelyissä olleet taideteokset sisältävät ns. alkukuviin tai elämän alkuun verrattavia elementtejä, jotka koskettavat alitajuntaa ihannemaiseman tavoin. - "Taiteesta saatu oman elämän merkityksellisyys on punainen lanka ja kulttuurisilta, joka yhdistää tämän tutkimuksen taideyleisöjen kokemuksia, olipa kyse Kiinan taolaisista, kongfutselaisista, buddhalaisista, maolaisista tai sitten Japanin intolaisista, zen-buddhalaisista tai Suomen luterilaisista."
Soile Yli-Mäyry kävi Vapaan taidekoulun 1971-72, minkä jälkeen hän opiskeli Saksassa ja valmistui valtiotieteen lisensiaatiksi Stuttgartin taideakatemiasta 1975. Hän jatkoi sittemmin opintoja Helsingin yliopistossa ja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1987 ja valtiotieteen lisensiaatiksi vielä uudelleen 1994.
Soile Yli-Mäyryn ensimmäinen taidenäyttely oli Lahden taidemuseon debytanttikilpailussa 1976 (voitti kilpailun). Soile Yli-Mäyry on Taidemaalariliiton ja Lahden taiteilijaseuran jäsen. Hän kuului Valtion kuvataidetoimikuntaan 2001-03.
Lahden kaupungin vuoden taiteilijastipendin hän sai 1989, Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston tunnustuspalkinnot 1995 ja 2005 sekä Artturi Leinosen kulttuurikilven 2005.
kari.naskinen@gmail.com
