Neuvostoliitossa oli erilaisia ministeriöitä noin sata. Yksi niistä oli Kadonneiden junien ministeriö. Sen tehtävänä oli oikaista rautatielogistiikassa tehtyjä virheitä, joiden takia kokonaisia junia yksinkertaisesti katosi. Tällaisista "hauskuuksista" kertoo professori Tauno Tiusanen kirjassaan Elämä rautaesiripun varjossa - toisinajattelijan päiväkirja (Edita, 2009). Tiusanen on juuri eläkkeelle siirtynyt taloustietelijä, jonka erikoisalana on ns. vertaileva taloustiede. Tämä tieteenhaara syntyi kylmän sodan aikakaudella lännessä, ja vertailtavina olivat tietenkin läntinen markkinatalous ja kommunistinen talousjärjestelmä.Tiusanen sanoo erikoistuneensa vertailevaan taloustieteeseen siksi, että kommunistit olivat julistautuneet maailman parhaiksi talousjohtajiksi. Tiusanen ei tätä oikein uskonut. - "Kommunistisen yksinvallan propaganda perustui väitteelle, että demokratiasta on vapaaehtoisesti luovuttu, koska keskusjohtoinen järjestelmä takaa pitkällä aikavälillä ylivertaisen elintason." Esimerkiksi NKP:n uudessa ohjelmassa 1960 todettiin, että Neuvostoliitto ohittaa USA:n elintasossa vuonna 1970. Samalla ennustettiin, että Neuvostoliitto siirtyy "täyskommunismiin" 1980, jolloin raha poistuu kokonaan; jokainen neuvostokansalainen tekee työpäivän valtiolle ilmaiseksi ja poimii matkallaan kotiin kaikki haluamansa tuotteet valtiollisesta tavaravarastosta ilmaiseksi.
Vertailevan taloustieteen keskeinen tutkimuslaitos oli Glasgowin yliopisto, ja alan paras tieteellinen julkaisu oli yliopiston julkaisema Soviet Studies. Tiusasella oli professuuri Glasgowissa viisi vuotta, minkä jälkeen, runsaat kymmenen vuotta sitten, hän muutti Lahteen aloittaessaan professorina Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (tuotantotalouden, erityisesti teollisuusyritysten kansainvälisten toimintojen professori). Kutsun professoriksi oli esittänyt yliopiston silloinen rehtori Juhani Jaakkola, joka myös on lahtelainen. Nykyisin miehet tapaavat joko Mariankadun Sinuhessa tai torikahvilassa.
Tiusasen kirja on valaisevaa luettavaa, ja hauskakin. Tiusanen kertoo värikkäästi myös siitä, millaista oli elämä suomettuneessa Suomessa. Tiusasellakin ehti olla kolme omaa "kotiryssää", ja selvää oli, että Tiusanen oli Kokkolan palloseuran (KGB) tiukassa seurannassa. Tiusanen kirjoittaa myös Neuvostoliiton satelliittivaltioista rautaesiripun sillä puolen. Kokemusta Tiusasella on, sillä jo 1966 hän muutti Nürnbergiin, jatkoi sitten Müncheniin, Zürichiin ja Wieniin; rautaesirippu oli vieressä ja sen punaisella puolella Tiusanen vieraili usein tekemässä vertailevaa tutkimustaan. Suomeen Tiusanen palasi 1975, tohtoriksi hän väitteli Glasgowissa 1990.
Tiusanen on kirjoittanut kommunistisista yhteiskunnista yli 20 kirjaa. Otanpa tähän nyt joitakin näytteitä uusimmasta kirjasta:
- Itäsaksalainen trubaduuri Wolf Biermann kutsui Saksaa ihmiskunnan takapuoleksi, joka oli kahteen osaan jaettu. Myös takapuolen peräaukko, Berliini, oli keskeltä halki ja karvoja symboloivalla piikkilangalla ympäröity.
- Berliinin muuri rakennettiin 1961. Siihen käytetyillä rakennusmateriaaleilla olisi voitu rakentaa 20 000 asuntoa valtavasta asuntopulasta kärsivälle kansalle.
- Itäsaksalainen agentti tuli päällikkönsä puheille ja ilmoitti, että edellisenä yönä oli murtauduttu sisäministeriöön. Markus Wolf [Stasin ulkomaanvakoiluosaston johtaja] kysyi huolestuneena, mitä oli varastettu. Alainen vastasi, että kaikki vaalitulokset seuraavien 30 vuoden ajalta olivat hävinneet.
- Miksi kommunistiset poliisit aina liikkuivat kolmisin? Yksi heistä osasi kirjoittaa ja toinen lukea. Kolmas katsoi päälle, että nämä kaksi intellektuellia eivät pakene maasta.
- "Prahan kevään" nimikkeellä tunnettu murros [1968] aiheutti silloisessa Tshekkoslovakiassa hurmoksen, jonka kaltaista olen nähnyt vain suurissa jalkapallokaupungeissa kotijoukkueen voittaessa.
- Jos suomettuneessa Suomessa halusi tietää, mitä maailmalla ei ole tapahtunut, kannatti lukea Tiedonantajaa.
- Suomessa oletettiin, että Neuvostoliitto ei voi hajota, koska sillä on yya-sopimus Suomen kanssa.
kari.naskinen@gmail.com
