perjantai 30. syyskuuta 2022

Sammuta ja käynnistä uudelleen


Kolme ensimmäistä jaksoa amerikkalaista sarjaelokuvaa Halt and Catch Fire ovat luvanneet paljon. Aiheena on kuluttajille tarkoitettujen tietokoneiden suunnittelun alkuvaiheet 80-luvun alkuvuosina, ja varsin mielenkiintoisen alun jälkeen paljon on tosiaan odotettavissakin, sillä tuotantokausia tehtiin vuosina 2014-17 neljä, kaikkiaan 40 jaksoa. Kysymys on ankarasta kilpailusta, jossa kaikki keinot ovat käytettävissä. Tietenkin on teollisuusvakoilua ja muuta sellaista harmaalla alueella tapahtuvaa, sillä panokset ovat isot. Tämä sarja on sillä tavalla rutiinituotannoista poikkeavaa, että tapahtumiin ei mennä viihde edellä, vaan pureudutaan asioihin kuin dokumentaarisella tasolla, ei kuvaustyyliltään vaan asiasisällöltään, joskin näin maallikkona onkin vaikea sanoa, mikä tuolla alalla mitäkin on.

Sarja perustuu osittain tositapahtumiin, mutta Cardiff Electric on ainakin nimeltään kuvitteellinen it-alan yritys Pohjois-Te
ksasissa. Se palkkaa entisen IBM:n kovan markkinointimiehen Joe MacMillanin vetämään uutta PC-tietokonehanketta. Hän valitsee firman huippuinsinöörin Gordon Clarkin tekniseksi osaajaksi ja talon ulkopuolelta nuoren nörtin Cameron Howen koodariksi. MacMillan vie hankkeen heti kyseenalaiselle alueelle, kun tämä kolmikko saa selville IBM:n koneiden BIOS-koodin takaisinmallinnuksen avulla. Tarkoitus on tällä tavalla mutkan kautta koodata BIOS-klooni IBM:n koneesta. Tässä on heti näitä ummikolle hankalia termejä, mutta tapahtumien edetessä ne alkavat selvitä.

BIOS (Basic Input-Output System) on tietokoneohjelma, joka etsii ja lataa käyttöjärjestelmän tietokoneen keskusmuistiin ja käynnistää sen. Mutkia tulee tietenkin matkaan, ja tätä kuvaa sarjan nimikin, joka soveltavasti suomennettuna tarkoittaa, että sammuta kone ja käynnistä se uudelleen. Meillähän nämä ohjeet ja käskyt näyttöruudulla ovat jo selväkielisesti suomeksi. ”Sammuta ja käynnistä uudelleen” on hyvä nimi sarjaelokuvalle, jossa kehitystyötä tehtäessä tulee seiniä eteen ja taas on aloitettava alusta.

Tavallisia kuluttajia lähelle tuleva aihe on kannettavan tietokoneen kehittäminen. McMillan järkeilee, että tietokoneiden on tulevaisuudessa oltava liikuteltavia. Syntyy idea mikrotietokoneesta, joka olisi matkalaukkua pienempi. Kolmannen jakson loppuun mennessä kehitystyö ei vielä ole valmis, mutta sieltähän se tulee, kuten kaikki tiedämme. Todellisuudessa läppäriä (engl.
laptop) ei kuitenkaan keksitty Teksasin Piipreerialla, vaan ensimmäinen massatuotantoon yltänyt ja kaupallisesti menestynyt kannettava tietokone oli Kalifornian Piilaaksossa Osborne Computer Co:n 1981 julkaisema 10 kiloa painanut Osborne 1.

Hyvin sarjassa kuvataan sitä, miten tällaiset tietokoneprojektit eivät ole yhden ihmisen hommia. Tarvitaan eri sektoreiden huippuosaajia. Tässä voimansa yhdistävät visionääri, teknisen puolen täystaituri ja ohjelmistonero, jolla on riittävästi luovuutta. Kun vähän vakoilin, mitä jatkossa tapahtuu, niin toisella tuotantokaudella Cameron Howe ja Clarkin vaimo Donna perustavat startup-yrityksen. Eteen tulevat rahoituksen, verkko-ongelmien ja työvoiman riittävyyteen liittyvät ongelmat. Ilmeisesti kohdalle tulee taas Halt and Catch Fire -tilanteita ja uudelleen alkupisteestä ylös. Mielenkiintoista nähdä, millaisen kokonaiskuvan tämä erionomaisesti alkanut sarja antaa it-alasta; montako konkurssiyrittäjää on tullut yhtä miljonääriä kohti?

Nyt pyörivistä sarjaelokuvista tämä on toinen erinomainen Helsinki-syndrooman ohella. Parempikin, koska tähän sarjaan ei keinotekoisesti ole ajoitettu niitä jaksojen päättäviä koukutuskohtauksia (ns. cliffhangereita), jotka ikään kuin pakottavat katsojan jatkavan ilman muuta seuraavalle jaksolle nähdäkseen miten ko. shokkitilanne laukeaa. Helsinki-syndroomassahan näin on jokaisen jakson päätteeksi.

Ensi maanantaina neljännessä jaksossa Cameron Howen sanotaan raatavan yötäpäivää BIOS-projektin kimpussa, kun pahin mahdollinen tapahtuu…

kari.naskinen@gmail.com