Harvemmin katsottavilta tv-kanavilta löytää välillä erinomaisia elokuvia. Joitakin jää tietysti löytämättäkin, mutta viimeksi osui kohdalle Tv 5:ltä The Souvenir (2019), kun Helsingin Sanomat antoi siitä vinkin. Se on hieno ja hillitty kuvaus rakkaudesta, joka pätkii ja pätkii, mutta kestää, kunnes kuolema tulee ja erottaa. Ohjaaja on englantilainen Joanna Hogg (s. 1960), joka on tehnyt käsikirjoituksen paljolti omaan elämäänsä perustuen. Häntä itseään Julian nimellä esittää Honor Swinton Byrne, jonka äiti Tilda Swinton esittää äitiä myös elokuvassa. Tämä kombinaatio tekee elokuvasta erikoisen todentuntuisen ja rakentaa sille yhden lisäkerroksen, varsinkin kun Tilda Swinton on taas roolissaan loistava. Honor Swinton Byrnestä tekee mieli ennustaa, että hänen tässä nähtävä taitotasonsa tekee hänestä lähivuosikymmeninä merkittävän näyttelijän.
Julie on Lontoossa valokuvaajan assistenttina, asuu lähellä Harrodsin tavarataloa, äiti asuu maalla ja on ilmeisen hyvin varoissaan auttaen jatkuvasti tytärtään tämän etsiessä elämänsä suuntaa. Hieman uusi suunta löytyy, kun Julie pääsee elokuvakouluun. Edelleen suunnanhaku kuitenkin kangertelee, ja opettajat asettavat kyseenalaiseksi sen, että Julie ei halua tehdä elokuvia omaan kokemuspiiriinsä perustuen, vaan lähestyy asioita vaikeamman kautta. Julia vastaa, että hän haluaa käsitellä asioita enemmän kuin oman tutun elämänsä pohjalta. Näin hän ajattelee myös elämässä itsessään.
Lopulta Julien elämä muuttuukin uudenlaiseksi, kun hän tapaa kymmenen vuotta vanhemman Anthonyn (Tom Burke), joka on töissä ulkoministeriössä. Myös Anthony on nuorempana opiskellut taidetta, mikä selvästi tulee ilmikin, kun taas työ ulkoministeriössä vaikuttaa katsojasta kyseenalaiselta. Rahaa Anthonylla on, mutta usein aamulla hän kuitenkin vippaa Julielta kympin. He ovat muuttaneet yhteen asumaan, mutta asiat eivät ole niin kuin normaalisti pitäisi. Anthonyssa on jotain outoa, mikä saa aikaan sen, että katsoja alkaa epäillä elokuvan kehittyvän trilleriksi.
Anthony on manipuloija, luo sääntöjä, määrittelee rajoja. Julien asunnossa oleva sänky on vähän liian kapea ja Anthony näyttää, missä kohtaa on puoliväli, jonka yli ei saa mennä, kun aletaan nukkua. Anthony kirjoittaa Julielle: ”Hiljainen peto tuntee itsensä ja on onneton sen kanssa. Sinä olet se, jolla on valta petoon – kannustaa, rohkaista, nuhdella, antaa anteeksi.” Teksti on todellisuudessa Joanna Hoggin oman rakastetun aikoinaan lähettämästä kirjeestä.
Rakkaus, sääli, sympatia, suru. Kaikkea tätä Julie tuntee Anthonya kohtaan, mutta tunteet eivät kertaakaan ole niin negatiivisia, että tulisi mieleen panna välit poikki. Nykyisin puhutaan läheisriippuvuudesta, ja vähän tässä on sitäkin tuttua ihmettelyä, että miksi naiset rakastuvat renttuihin. Ei Anthony renttu ole, mutta ei kunnollinenkaan.
Lopulta tulee rajakin vastaan, kun Julie joutuu todistamaan Anthonyn heroiininkäytön. Anthony tarvitsee sitä varten rahaa ja varastaa Julien arvokkaat korutkin. Julie pyytää Anthonyn muuttamaan pois, mutta tämä palaa takaisin, kun on ollut kuivilla tarpeeksi pitkään, ja Julia tietenkin ottaa vastaan. Uusi kierre kuitenkin alkaa ja sitten Anthony löydetään kuolleena yliannostukseen Wallace Collection -taidemuseon vessasta.
Joanna Hoggin omakohtaisuutta tässä elokuvassa on luultavasti paljon, mutta kaikkea ei näin ulkopuolinen voi tajuta. Yhdestä tapauksesta löysin kuitenkin tietoa: Joanna Hogg oli 1983 kuullut kotiinsa IRA:n autopommin räjähdyksen Harrodsin ulkopuolella, kuusi ihmistä kuoli. Elokuvassa Julie katsoo ikkunasta täsmälleen samaan suuntaan, josta savu oli silloin 1983 noussut.
Nyt pitää olla tarkkana pienten maksukanavien kanssa, sillä viime vuonna valmistui The Souvenir, osa 2. Hyvin arvaa, että se on yhtä tyylikäs elokuva, ja Honor Swinton Byrne yhtä taitava näyttelijä.
kari.naskinen@gmail.com
