Aktivistit maailmalla pitävät Suomen yhteiskuntamallia ihanteena

Veikka Lahtinen, Joona-Hermanni Mäkinen,
Katja Boxberg

Näin Friedrich Engelsin syntymän 200-vuotispäivänä voi motoksi ottaa Harvardin poliittisen historian professorin Michael Sandersin äskettäisen lausunnon: "Vasemmistopuolueet ovat menettäneet kontaktin työläisiin. Niistä on tullut hyvin koulutettujen luokan puolueita. Sen sijaan äärioikeistolaiset puolueet saavat tukea työläisiltä, jotka aikaisemmin ovat äänestäneet vasemmistopuolueita.”

Tämä näkyy ja tuntuu nyt Suomessakin, jossa SDP:n kannattajia on siirtynyt Perussuomalaisten kelkkaan. Ilmiö on mielenkiintoinen, sillä sama imu käy Kokoomuksen kannattajien keskuudesta. Vasemmistoliitosta kuitenkaan ei tällaista loikkimista ilmeisesti tapahdu, vaan sieltä mennään vihreisiin. Demareita äänestäneet ovat kyllä tyytyväisiä työväenliikkeen sadassa vuodessa aikaansaamiin edistysaskeliin, mutta kun ne on hoidettu, kiinnitetään huomio ja toiveet nyt persujen ajamiin uusiin asioihin.

Suomessa tilanne on kuitenkin toistaiseksi niin hyvin hallinnassa, että oikeistoradikalismi ei sittenkään ole kaikkein pahinta sorttia. Seurasin tällä viikolla netistä Turun taidemuseossa järjestettyä keskustelusarjaa vallasta ja taloudesta, jossa paremman maailman puolesta taisteleva tietokirjailija Joona-Hermanni Mäkinen sanoi aktivistien eri puolilla maailmaa pitävän Suomea mallimaana. Ennen tavoitteena oli Ruotsi, mutta nyt Suomen kaltainen yhteiskunta on ajanut Ruotsin ohi.

”Suomessa työväenliike on jäänyt seisomaan paikoilleen, mutta aktivistit kaukanakin maapallolla näkevät Suomessa nyt paljon erinomaisuutta. Lapsiköyhyyttä ei ole, tulonsiirtojärjestelmä on mahtava systeemi ja yhteiskunnalliseen nousuun on ihmisillä hyvät mahdollisuudet. Vaikka Suomessa on omat ongelmansa, niin kokonaisuudessaan Suomi mielletään järjestelmältään tavoiteltavaksi”, sanoi Mäkinen.

Joona-Hermanni Mäkinen on silti hahmotellut Antti Jauhiaisen kanssa Suomelle radikaalisti uutta suuntaa kirjassa Hyvinvointivaltion vastaisku (Like, 2017). Keskustelun aiheena oli liberalistisen kapitalismin kriisi, vaikka se ei siis meillä ole pahimmillaan. Toinen keskustelija oli Mäkisen hengenheimolainen Veikka Lahtinen, joka on käsittellyt yhteiskunnallisia liikkeitä ja kapitalismia kirjassa Mikä liberalismia vaivaa? (Kosmos, 2020) yhdessä kirjailija Pontus Purokurun kanssa.

Keskustelun vetäjänä oli toimittaja Katja Boxberg, joka on arvostellut Suomen politiikan konsensushenkisyyttä, valtiokeskeistä talouspolitiikkaa, jälkeenjäänyttä elinkeinorakennetta sekä maatalouden ja syrjäytyvien maakuntien yltiöpäistä tukemista.

Vaikka me Suomessa ollaan siis hyviä, niin uhkana on jo äärioikeistolaisen ideologian isompi läpimurto. Mitä jos Perussuomalaiset nousee seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi? Tuoreimman gallupin mukaan se on SDP:tä jäljessä enää 0,9 prosenttiyksikköä!

Mäkinen ja Lahtinen sanoivat, että oikeistoliberalismi tunkee Suomessa esille esimerkiksi Björn Wahlroosin ja Elina Lepomäen puheissa ja kirjoituksissa. Heidän edustamansa ihannemaailma olisi täydellistä yksilönvapautta, äärimmäistä kapitalismia, jossa päämääränä olisi varallisuuden kasvattaminen keinoilla millä hyvänsä. Tällaisessa järjestelmässä kaikki mitattaisiin rahassa, valtakin. Äärimmäisyyteen menevästä liberalismista käytetään Yhdysvalloissa termiä libertarismi, jolla tarkoitetaan kaiken julkishallinnon minimoimista

”Alkuperäinen 1600-1700-lukujen valistusaatteen liberalismi tarkoitti kyllä vapautta, mutta toisella tavalla kuin nyt, jolloin vapauden mittari on raha. Kun on rahaa, voi koronaakin karkuun lähteä helpommin kuin jos on köyhä”, sanoi Mäkinen. Omalle loistohuvilalle voi muuttaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa tai voi lentää yksityiskoneella jonnekin maailmanääriin, jossa korona ei ole suurena uhkana. Toisaalta täältä ihannemaasta ei ole suurin hätä karkumatkalle, koska Suomessa ovat hallitus, THL ja kansalaiset hoitaneet viruksentorjunnan niin hyvin, että parempaan ei ole päästy kuin joissakin pienissä saarivaltioissa. Myös bkt:n aleneminen koronakauden aikana on Suomessa ollut kaikkein pienintä.

Veikka Lahtinen mainitsi Adam Smithinkin sieltä 300 vuoden takaa. Smith oli klassisen liberalismin merkittävä edustaja, joka ei kuitenkaan allekirjoittaisi nykyisten talousliberalismin kannattajien ajatuksia. Smith katsoi, että talous tarvitsee sääntelyä, jotta kilpailu pysyy rehellisesti vapaana.

Perussuomalaiset saattaa olla äärioikeistoliikkeistä yksi lievimpiä. Vertailuun voi ottaa vaikkapa Saksan Vapaan demokraattisen puolueen (FDP), johon liittyi entisen Saksan kansallisdemokraattisen puolueen (NPD) jäseniä, kun sen toiminta loppui 1990. Toinen on Alternative für Deutschland (AfD), jonka johtaviin poliitikkoihin kuuluva Björn Höcke on vaatinut Saksan menneiden rikosten käsittelyn lopettamista eli ”muistelupoliittista täyskäännöstä”.

Frankfurtissa toimivan Sosiaalitutkimuksen instituutin empiirisessa tutkimuksessa on todettu, että fasismi on potentiaalisena voimavarana edelleen olemassa. Historioitsija Volker Weiss kirjoittaa tutkimuksen tuloksista, että ”ylhäältä päin tulevan kontrollin ja siihen liittyvien ärsykkeiden heikennyttyä fasistiset tendenssit palasivat nopeasti” (Näkökulmia oikeistoradikalismiin, Vastapaino 2020). Tutkimuksessa analysoitiin nimenomaan nuorten saksalaisten suhtautumista natsien diktatuuriin, syyllisyydentunteeseen ja demokratiaan.

Mutta mitähän Engelsin tuhkakasalle sinne Kanaalin rannalle kuuluu? Olkoon rauhassa, mutta otetaan tähän loppuun Chicagon yliopiston poliittisen tieteen apulaisprofessorin Chiara Cordellin kirjoitus Boston Review -lehden numerosta 24.11.2020, jota meille on suomentanut Karl Marx -seuran puheenjohtaja Vesa Oittinen: yksityistämispyrkimyksiä pitäisi vastustaa jo ihan periaatteesta, koska ne merkitsevät sivilisatorista taka-askelta, luisumista kohti sitä esivaltiollista tilaa, jota voi kutsua kaikkien sodaksi kaikkia vastaan. Kysymys ei tässä asiassa ole Suomessakaan tehokkuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta, vaan ideologisesta tavoitteesta.

Turun taidemuseossa pidetyn keskustelun seuraamisen lopetin myös ideologista syistä, kun siellä alettiin puhua kauramaidosta, nyhtökaurasta ja elokapinaliikkeen mielenosoitusten hyväksymisestä. Lisäksi Joona-Hermanni Mäkinen sanoi, ettei bensalitran verotuksen korottaminen 20 sentillä ole mistään kotoisin – ilmeisesti korotuksen pitäisi olla kaksi euroa.

kari.naskinen@gmail.com