torstai 12. marraskuuta 2020

EU kohti liittovaltiota vai valtioliittoa?

Euroopan unionin 750 miljardin euron elvytyspaketin myötä EU otti askeleen kohti liittovaltiota. Tätä varten EU:n komissio sai valtuudet ottaa unionin puolesta lainaa koronakriisin torjumiseen kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta ennen vuoden 2026 loppua. Tähän liittyy EU:n veropolitiikankin muuttuminen niin, että jäsenvaltioille voidaan jatkossa määrätä uudenlaisia veronluonteisia maksuja koskien mm. muovijätteitä ja hiilidioksidipäästöjä. Näiden muutosten sanotaan olevan kertaluonteisia, mutta mutta, pää on joka tapauksessa nyt avattu.


Suomen integraatiokehityksessä isona tekijänä ollut Paavo Lipponen sanoo Ulkopolittiikka-lehdessä 3/2020, että häntä harmittaa EU-keskustelun tason taantuminen Suomessa. Lipposen ajaessa Suomea EU:n ja Emun jäseneksi hänen vahvin perusteensa oli saada Suomi niihin tärkeisiin pöytiin, joissa asioista päätetään.

”Minua vaivaa se, että vapaaehtoisesti jättäisimme käyttämättä vaikuttamisen tilaisuudet hyväksemme. Meidän pitäisi päinvastoin miettiä, miten maksimoisimme valtamme”, sanoo Lipponen ja kehuu samalla
Sanna Marinia, joka on elegantisti asemoinut Suomen sinne, minne kuulumme, lähelle Saksaa ja hyvään tuntumaan Ranskan kanssa. ”Hän noudattaa EU:ssa Suomen suurta linjaa.”

Unionin linja näyttää kuitenkin vievän kohti liittovaltiota.
Vai valtioliittoako, joka on eri asia? Liittovaltio jakautuu osavaltioihin, joilla on monissa asioissa kuitenkin itsehallinto, kun taas valtioliitto on löyhempi järjestelmä, josta mukana olevat osavaltiot voivat myös irtautua omilla päätöksillään. Britannian tapaus todistaa, että EU on lähempänä valtioliittoa kuin liittovaltiota.

Kanava-lehdessä 7/2020 pohtii monessa maassa suurlähettiläänä toiminut Antti Kuosmanen sitä, onko EU:sta tulossa peräti valtio: ”EU:lla on hallinto ja sitä varten omat toimielimet, jotka ulkonaisesti ovat melko samankaltaisia kuin valtioilla, varsinkin parlamentti ja tuomioistuin. EU:lla on myös toimivaltuuksia tehdä sopimuksia ulkopuolisten valtioiden kanssa. Tärkeillä kansainvälisten suhteiden osa-alueilla, eritoten kauppapolitiikassa, sillä on jopa yksinomainen oikeus kansainvälisten sitoumusten tekemiseen.”

Oma rahakin EU:lla on, vaikka kaikki jäsenmaat eivät sitä vielä ole ottaneet käyttöönsä. Yhteisestä rahapolitiikasta vastaa Euroopan keskuspankki, jolla on sivukonttorit kaikissa jäsenmaissa.

Sauli Niinistö sanoi elvytyspakettia sorvattaessa, että EU:n perustamissopimusta ja muitakin sopimuksia on venytetty uusilla tulkinnoilla. Kun uusia tulkintoja on tehty toistuvasti, niistä on tullut tavallaan uusia sääntöjä. Kuosmanen kirjoittaa, että nämä venytykset eivät perustavalla tavalla ole muuttaneet unionia, mutta ne ovat madaltaneet kynnystä tehdä niin uudestaan, jos tarvetta ilmenee, ja siinä on oma vaaransa. Euroopan federalisteilla on jo lippukin (kuvassa) valmiina Euroopan liittovaltiota varten

Kuosmanen näkee elvytyspaketin EU:n
koko olemassaolon pelastuspaketiksi. Jos sitä ei olisi tehty, olisi esimerkiksi Italiassa kasvanut perustavanlaatuinen muutos kohti EU-vastaisuutta. Pelko tästä ja sen leviämisestä pakotti Angela Merkelin ja Emmanuel Macronin hyväksymään EU:n velanoton. Tulevaisuudessa kysymys onkin siitä, pysähtyykö elvytyspaketti tähän vai tehdäänkö järjestelmästä pysyvä rakenne EU:n sisälle, kuten Euroopan keskuspankin Christine Lagarde on suositellut.

Suomi on EU:ssa nettomaksaja. Maksaa enemmän kuin saa. Tämä asetelma syntyy siitä, että Suomi on keskimääräistä vauraampi jäsenmaa. Tilanne on siis hyvä, eikä kannata pyrkiä nettosaajaksi, koska se edellyttäisi Suomen köyhdyttämistä.
Suomessa vain Perussuomalaiset ovat köyhdyttämisen kannalla, ja enemmänkin, unionista eroamisen kannalla.

kari.naskinen@gmail.com