skip to main |
skip to sidebar
Kun Erkki Mustakari sanoi formulalähetyksessä, että Montrealin radalla on kohtuullisesti vettä, hän tarkoitti, että sitä on liian paljon, jotta kilpailua voitaisiin jatkaa. Varsinkin urheilutoimittajat tuntuvat olevan tietämättömiä, mistä puhuvat. Jos Montrealin radalla olisi ollut vettä vain kohtuullisesti, se ei olisi ajamista estänyt, sillä sana ”kohtuullinen” tarkoittaa kohtuuden rajoissa pysyvää, sellaista mikä ei ole liian suuri (kova, ankara) eikä liian pieni (lievä). Sen sijaan jos Mustakari olisi sanonut radalla olevan kohtalaisen paljon vettä, se olisi ymmärrettävästi voinut olla esteenä ajamiselle, koska "kohtalainen” tarkoittaa jokseenkin samaa kuin ”melko”.
Entä kun Mikael Forssell potkaisee jalkapalloa muotitermin mukaisesti kohtuullisen lujaa? Ei siis ole kova potku, vaan ainoastaan kohtuuden rajoissa pysyvä. Kohtalaisen kova potku olisi jo melko kova laaki.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan ”kohtuullista” voidaan eri yhteyksissä luonnehtia sopivaksi, asianmukaiseksi, tarkoituksenmukaiseksi, oikeudenmukaiseksi, laatuunkäyväksi tai kunnolliseksi. Maija Länsimäki tutkimuskeskuksesta kirjoitti ”kohtuullisen” väärinkäytöstä jo muutama vuosi sitten Helsingin Sanomissa. Hän otti esimerkeiksi lehtiotsikot "Eduskunta kohtuullisen tyytyväinen kuntalakiin" ja "Sieni-infektiot kohtuullisen yleisiä suokilpikonnilla". Ei ole kysymys kohtuuden rajoissa pysyvästä tyytyväisyydestä eikä yleisyydestä, vaan näiden melko suuresta määrästä. Eduskunta on siis kohtalaisen eli melko, aika tai varsin tyytyväinen, ja sieni-infektiot ovat kohtalaisen yleisiä. (HS 10.5.2005)
Mitähän sitten on kohtuullinen ryyppääminen? Suomen kielen mukaan se tarkoittaa vain sopivassa määrin ryyppäämistä, kun taas kohtalaisen paljon ryyppäävä urheilutoimittaja käyttää alkoholia melko runsaasti.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden XVIII julistebiennalen johtaja Pekka Loiri sanoi biennalen avajaisissa eilen, että julisteet kuuluvat kaduille ja toreille, kaikkialle ihmisten nähtäviksi. Tietenkin ne kuuluvat tällaisen näyttelyn yhteydessä myös näyttelysaleihin, mutta julistehan on nimenomaan käyttötaidetta, jolla pyritään tavoittamaan mahdollisimman paljon ihmisiä. Lahti on kansainvälisestikin ottaen aivan kärkipään julistekaupunkeja tämän 36 vuotta sitten perustetun biennalen ja Lahden julistemuseon ansiosta, mutta Lahden katukuvassa ei julisteita näy, ei edes biennalen aikana.
Puolitoista vuotta sitten otimme asian esille Lahden läntisessä sos.dem. yhdistyksessä. Teimme aloitteen julistetaiteen aseman parantamiseksi, ja ajatuksemme oli ja on edelleen, että Lahden tulisi varsinkin muotoiluvuoden 2012 yhteydessä nostaa julistetaide näkyvästi esille.
Aloitteen sanamuodon sorvasi idean isänä yhdistyksessämme oleva Esa Juurola. Puheenjohtajamme Ilkka Ruoppila pani aloitteenkirjeeseen ja lähetti kaupunginhallitukselle. Mutta näinhän tällaisille aloitteille tuppaa käymään – saimme kyllä kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirralta kirjeen siitä, että aloite oli tullut perille, mutta sen jälkeen asia on näköjään haudattu toriparkki- ja matkakeskuspumaskoiden alle.
Koska asia on nyt taas ajankohtainen, julkaisen aloitteen tässä kokonaisuudessaan:
"Helsingin kaupungin valinta maailman muotoilukaupungiksi nostaa myös Lahden muotoilun uudella tavalla maailmankartalle. Tämä ainutlaatuinen tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi kaikin sellaisin tavoin, jotka nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ovat mahdollisia. Jos Helsinkiä voidaan kutsua muotoilukaupungiksi, paljon suuremmalla syyllä Lahtea voidaan kutsua Suomen julistekaupungiksi. Täällähän on korkeatasoinen, mm. graafisen suunnittelun ammattilaisia valmistava oppilaitos, ainutlaatuinen julistemuseo ja säännöllisin väliajoin toistuva kansainvälinen julistetapahtuma kilpailuineen ja näyttelyineen. Perusta on siis kunnossa, mutta jotain puuttuu: julisteen asemaa Lahden kaupunkikuvassa ei ole syvällisesti pohdittu.
Juliste on parhaimmillaan ajattelua aktivoiva ja esteettinen osa rakennettua ympäristöämme. Erityisesti tämä koskee kulttuuritoimintaan, liikuntaan ja vapaaseen kansalaistoimintaan liittyviä julisteita. Julisteen asema Suomen julistekaupungissa voisi uskoaksemme olla esikuvallinen ja huomattavasti näyttävämpi kuin nyt on asianlaita.
Myös kansainvälisen julistekilpailun voittajatyöt ansaitsisivat päästä esiin suurjulisteina ja osana kaupunkikuvaa siellä, missä ihmiset liikkuvat.
Silloinkin, kun ei ole varaa näyttäviin investointeihin, on varmasti varaa aivotyöhön eli ideointiin ja suunnitteluun. Esitämme, että Lahden kaupunki kokoaisi täällä olevat monipuoliset henkiset voimavarat selvittämään, millä eri keinoin julisteen asemaa Lahden kaupunkikuvassa voitaisiin kehittää näkyvämmäksi, iskevämmäksi ja esteettisemmäksi. Samalla tulisi huolehtia siitä, ettei julisteen käytön perinteistä vapautta rajoiteta lisääntyvillä rajoituksilla.Uskomme, että ennakkoluulottomalla ideoinnilla on mahdollista löytää ratkaisuja, jotka ylittäisivät kansainvälisenkin uutiskynnyksen. Tavoitteena tulee olla, että tulevaisuudessa jokainen Lahteen saapuva huomaa tulleensa Suomen julistekaupunkiin.
Kaupungin on oltava sitä, mitä se on, päättäväisesti."
Biennalen eilisten avajaiskeskustelujen yksi aihe oli tietenkin taas uuden taidemuseorakennuksen saaminen. Eiköhän parempi olisi alkaa puhua julistemuseosta. Kyllä maailmassa taidemuseoita on - joka kaupungissa - mutta eipä ole julistemuseoita. Sitäpaitsi pitäisi saada ne Lahden julistemuseon 60 000 julistetta jotenkin esille, nyt ne ovat jossakin varastossa hapertumassa.
"Kansanvalta alkaa aina alhaalta, ylhäällä sitä vastustetaan.” (Erno Paasilinna)
Kansanvallan pahin vastustaja on nyt Jyrki Katainen. Hallituksen kokoajana hän on ottanut itselleen niin ylisuuren vallan, että sellaista eivät äänestäjät ole hänelle antaneet. Jos uuden hallituksen rungon tulevat muodostamaan edellisen hallituksen pääpuolueet Kokoomus ja Keskusta, voi vain yhtyä Ilta-Sanomien otsikkoon: ”Äänestäjiä pidetään pilkkana”.
Pilkkana siksi, että eduskuntavaalien tulos ei mitenkään puolla vanhan porvarihallituksen jatkamista.
Vielä ei ole syytä puhua hallituskriisistä, mutta kansanvallan kriisistä kylläkin. Pahimmassa tapauksessa edessä on toki hallituskriisikin. Ensimmäisiä vetoja on jo lyöty siitä, milloin tasavallan presidentti hajottaa eduskunnan.
Seuraava presidentti voi muuten olla vaikka Timo Soini. Jos nimittäin Soinin puolue on kasassa vielä ensi vuonna, hän tulee saamaan presidentinvaaleissa huomattavasti suuremman kannatusprosentin kuin puolue sai nyt eduskuntavaaleissa. Tässä auttaa tietenkin se, että niissä vaaleissa Soinia itseään voi äänestää koko maassa.
Varmaa joka tapauksessa on, että presidenttiehdokkaaksi Soini lähtee. Galluppien presidenttisuosikki Sauli Niinistö ei vielä ole ilmaissut kantaansa omasta ehdokkuudestaan, ja Niinistön jahkailun tuntien kanta voi olla mikä tahansa. Varsinkin kilpaileminen Soinin kanssa saattaa arveluttaa Niinistöä – viitsiikö hän lähteä puolustamaan näkemyksiään koko juntti-Suomen ehdokasta vastaan toinen toistaan viihteellisemmissä tv-tenteissä?
Ruotsille hävityn jalkapallopelin jälkeen tosin tuntuu siltä, että Palloliiton puheenjohtajaa Niinistöä suositumpi kokoomusehdokas presidentiksi voisi olla Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola.
Entä sosiaalidemokraatit? Ehdokasnimiä on jo: Pentti Arajärvi, Tarja Filatov, Tuula Haatainen, Eero Heinäluoma, Liisa Jaakonsaari, Ilkka Kantola, Johannes Koskinen, Lasse Lehtinen, Erkki Liikanen, Riitta Myller, Jutta Urpilainen, Thomas Wallgren, Pekka Hallberg (sit.)… Ehdokkaaksi pääsee, jos vähintään kymmenen demariyhdistystä jotakin henkilö esittää ja jos tämä suostuu ehdolle jäsenäänestystä varten.
Demarinimistä on suurinta huomiota herättänyt viihdejulkkis Lasse Lehtinen. Uutispäivä Demarin entinen päätoimittaja Jukka Halonen muistutti, että presidentinvaaleissa 1994 nimenomaan Lehtinen höynäytti puoluejohdon ”kummalliseen ja avoimeen esivaaliin, jossa kävivät äänestämässä jopa toisten puolueiden puheenjohtajat”. (UD 30.5.)
Näin menetellään nytkin. Kun jäsenäänestys elo-syyskuun vaihteessa pidetään, äänestämässä voivat käydä muutkin kuin oman puolueen jäsenet. Mitä järkeä tässä on? Ulkopuoliset saavat äänestää ilmaiseksi, mutta puolueen jäsenet maksavat jäsenmaksut voidakseen osallistua oman puolueensa toimintaan.
Myös kepu järjestää jäsenäänestyksen. Siihen osallistuvat ainakin Seppo Kääriäinen, Olli Rehn ja Paavo Väyrynen.
JÄTKÄMIESTEN
KAPINA
Nainen ei tällä kertaa tule kysymykseen. Perussuomalaisten menestystä analysoinut Martti Ahtisaari on pannut merkille, että kysymys on eräänlaisesta ”jätkämiesten kapinasta”. Eikä tämä rajoitu hänen tulkintansa mukaan vain persujen äänestämiseen, vaan on yleisempikin ilmiö. Kun Ahtisaari oli jättänyt presidentin tehtävät, hän jäi miettimään mistä suomalaisessa yhteiskunnassa on kysymys. Tarja Halosen tultua valituksi Ahtisaari oli kysellyt tuntemiltaan porvarisrouvilta, miten ihmeessä he olivat voineet äänestää vasemmistolaista presidentiksi – ”Rouvat vastasivat, että nyt me lähetimme teille miehille semmoisen viestin, että sukupuolten tasa-arvoasiat eivät ole Suomessa kunnossa. Ja niin lähettivätkin, mutta sanoivat, että me tehdään tämä kerran, ei toiste”, sanoo Ahtisaari. (Talouselämä 12/2011)
Kunnallisvaalitkin ovat ensi vuonna. Persuilla on jo täysi hönkä päällä, ainakin Lahdessa on jo ensimmäiset ehdokkaatkin nimetty. Jos ihmeitä ei tapahdu, Lahdessakin on niiden vaalien jälkeen kolme suurta valtuustopuoluetta.
Pirkanmaalla valmistaudutaan mm. Tampereen pormestarin vaihtoon, kun Timo P. Nieminen (Kok) ei lähde enää vaaleihin. Todennäköistä on, että pormestariksi yrittää Kalervo Kummola, joka sopivasti jättäytyy eläkkeelle Tampere-talon johdosta ja lähtee ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta (Kok) on julkisesti ilmoittanut, että kaupungin rahat ovat loppu. Tämän takia ei uimahallia pystytä rakentamaan. Sen sijaan autoille pitäisi rakentaa valtava parkkihalli torin alle, joten uimahallirahatkin menisivät tähän tarkoitukseen. Näistä asioista päättää lopullisesti kaupunginvaltuusto ensi maanantaina.
Toriparkkiin otti kantaa jo kaupunginhallitus. Toriparkin rakentamisen puolesta äänestivät Hannu Himanen (Kok), Leena Luhtanen (Kok), Juha Rostedt (Kok), Merja Vahter (Kok), Sirkku Hildén (SDP), Jouko Pylväs (SDP), Kari Salmi (SDP), Kirsti Vaara (vihr) ja Marjo Loponen (krist).
Toriparkin hylkäämisen kannalla olivat Ulla Vaara (SDP) ja Antti Holopainen (Vas).
kari.naskinen@gmail.com
Me täällä Kokoomuksessa, Suomen suurimmassa puolueessa, olemme sitä mieltä, että suurin määrää marssijärjestyksen Suomen politiikassa.
Meidän Johtajamme sanoi eilen, että hallituksen kokoamisen suhteen ”tilanne on erittäin valitettava”, ja tämän päivän Helsingin Sanomissakin on, että Johtaja on nyt vakava, tummassa puvussa ja tummassa kravatissa. Näin se vähän onkin, mutta kyllä me todellisuudessa olemme sitä mieltä, että oli korkea aika näyttää ovea sossuille ja entisille kommareille. Meidän kokoomuslaisten olisi ollut vaikea enää sovittautua vasemmistolaisten kanssa samaan hallitukseen, kun olemme kuitenkin sujuvassa porvariyhteistyössä vieneet isänmaatamme viime vuodet voitosta voittoon - ei siinä ole sosialisteja tarvittu.
Me olemme Johtajan kanssa yksimieliä siitä, että Suomen suunta on markkinaliberalismi. Kun jotkut sanovat, että se johtaa eriarvoistumiseen, niin eihän se niin ole. Jos esimerkiksi kaikki maksavat vapailla markkinoilla veroja saman prosentin mukaan, niin miten se nyt voi johtaa eriarvoistumiseen. Siksi me Kokoomuksessa haluamme korottaa arvonlisäveroa, alkoholiveroa, bensaveroa ja kaikkia muitakin tasaveroja.
Eikä kai kukaan täysjärkinen voi vastustaa palkkaverotuksen keventämistä. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että kun palkastaan joutuu maksamaan vähemmän veroja, niin siinähän rikastuu, ja rikastumisen tavoitteleminen on meidän kokoomuslaisten perusarvo. Tuskin tarvitsee olla ekonomi tai sosiaalipoliitikko, kun tajuaa, että parempi olla rikas kuin köyhä, ja mitä enemmän meitä rikkaita on, sitä paremmin asiat Suomessa on.
kari.naskinen@gmail.com
Helsingin Sanomista eläkkeelle siirtynyt päätoimittaja Reetta Meriläinen sanoo, että Hesarissa ei julkaista raamatunjakeita, kirkollisia kolumneja tai ”päivän sanoja”, koska lehti "on yleislehti eikä saarnastuoli".
Näinhän sen pitäisikin olla, vaan ei ole enää. Kun lestadiolainen Mikael Pentikäinen viime vuonna tuli Helsingin Sanomien johtoon, ilmestyi lehden pääkirjoitussivulle lyhyen ajan sisällä kaksi hänen yliökirjoitustaan, joissa aiheena oli uskonto, nimenomaan uskonnollisena ylistyksenä. Viimeksi Pentikäinen toi Jeesuksen myös hallitusneuvotteluja koskeneeseen yliökirjoitukseensa (15.5.).
Tämä on selvästi Helsingin Sanomien tämänhetkinen linja. Lehti julistaa nyt jeesususkoa meille lukijoille.
Erikoistahan tämä on. Uskonnolliset kirjoitukset on totuttu tämänkaltaisissa yleislehdissä näkemään erityisillä hartauskirjoituspalstoilla, mikä on ymmärrettävääkin. Pentikäinen sen sijaan käyttää lehteä röyhkeästi oman maailmankatsomuksensa välittämiseen sellaisilla palstoilla ja sivuilla, joiden ei asiallisesti toimitettuina pitäisi kuulua tällaisen propagandan alustaksi.
Samaa tekee pastori-päätoimittaja Tapani Ruokanen Suomen Kuvalehdessä. Välillä tulee tuomioita herjauksesta ja kunnianloukkauksesta, mutta se ei tahtia haittaa, koska Suomen Kuvalehteä eivät maalliset tuomioistuimet hetkauta.
Lahdessa pidetään tänään jumalanpalvelus torilla. Jos tilaisuudessa on paneelikeskustelu, sen vetäjänä toimii herran siunaama Etelä-Suomen Sanomien juontaja-päätoimittaja Hesekiel Hakala.
Miksi muuten jumalanpalveluksia täytyy pitää toreilla, eivätkö kirkot ole näitä tilaisuuksia varten?
kari.naskinen@gmail.com
Tulin juuri vaimoni kanssa kaupungilta. Olimme istuneet pari tuntia lahtelaisessa Santa Fe -ravintolassa. Lähdettyämme ravintolasta noin klo 22 sanoi vaimoni toria ylittäessämme, että hänenpä pitää vielä käydä vessassa ennen kotiinmenoa. Mutta eipä onnistunut; ravintolan ovella portsari ilmoitti, että ei mitään asiaa vessaan, syytti kolme valkoviinilasillista juonutta vaimoani humalaiseksi.
Olimme edeltäneiden parin tunnin aikana tilanneet kolme valkoviinilasillista (á 12 cl) ja minä kolme valkoista martinia. Santa Fe´n tulkinta asiakkaan humalatilasta oli järjetön. Jos tällaiset tulkinnat ammattitaidottomilta portsareilta olisivat loogisia, jouduttaisiin Santa Fe´n asiakkailta lopettamaan tarjoilu varsin usein kesken ryypiskelyn.
Emme kiitä monivuotisesta palvelusta, mitä tähän asti olimme saaneet.
kari.naskinen@gmail.com
Kun Erkki Mustakari sanoi formulalähetyksessä, että Montrealin radalla on kohtuullisesti vettä, hän tarkoitti, että sitä on liian paljon, jotta kilpailua voitaisiin jatkaa. Varsinkin urheilutoimittajat tuntuvat olevan tietämättömiä, mistä puhuvat. Jos Montrealin radalla olisi ollut vettä vain kohtuullisesti, se ei olisi ajamista estänyt, sillä sana ”kohtuullinen” tarkoittaa kohtuuden rajoissa pysyvää, sellaista mikä ei ole liian suuri (kova, ankara) eikä liian pieni (lievä). Sen sijaan jos Mustakari olisi sanonut radalla olevan kohtalaisen paljon vettä, se olisi ymmärrettävästi voinut olla esteenä ajamiselle, koska "kohtalainen” tarkoittaa jokseenkin samaa kuin ”melko”.
