Lumikuningatar onkin poro

Koska tanskalainen Hans Andersen kirjoitti Lumikuningatar-sadun 1844, sävelsi melkein täyskaima Hans Abrahamsen siitä oopperankin, joka sai kantaesityksen tilaajansa Tanskan kuninkaallisen oopperan toteuttamana 2019. Nyt oopperasta on saatu dvd, joka kuvattiin Baijerin valtionoopperassa Münchenissä vuodenvaihteessa 2019-20. Koska ooppera on esitysmuoto, johon ei yleensä mahdu kaikkea kirjan tai näytelmän sisällöstä, on Abrahamsenin oopperastakin karsittu paljon pois alkuperäisen sadun seitsemästä episodista. Dvd-opperan kesto ilman väliaikaa on tunti ja kolme varttia.

Näin suomalaisittain ooppera on ajankohtaisen mielenkiintoinen, koska Hans Abrahamsen on tällä hetkellä RSO:n residenssisäveltäjä. Viimeksi lokakuussa häneltä kuultiin Musiikkitalossa nykymusiikin menestysteoksiin noussut sarja Let Me Tell You (2013) sopraanolle ja orkesterille (sol. Lauren Snouffer). Kevätkaudella 2026 RSO esittää Abrahamsenilta orkesteriteoksen Vers le silence ja käyrätorvikonserton (sol. Stefan Dohr).

Lumikuningattaren pääroolissa Gretana oli kanadalainen Barbara Hannigan, joka lauloi Let Me Tell You -laulusarjan Musica nova Helsinki -festivaalilla 2015. Seuraavana vuonna Abrahamsen sai tästä sävellyksestään Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon. Tämä laulusarja tuoreena mielessä tuli Lumikuningattaresta nyt ajatus, että Gretan aarioista saisi myös hyvän laulusarjan RSO:n konserttiin. Barbara Hannigan nimittäin ”varasti shown” itselleen. Kokonaisuutta mitenkään väheksymättä Hanniganin sopraano soi täydellisen hienosti ja juuri ne melodiat olivat parasta ja musiikillisesti kauneinta oopperassa. Kaikkiaan Abrahamsenin musiikki on suoraviivaista, välillä moderniin minimalismiin viittaavaa, mutta voimakkaammissa kohdissa kuitenkin rajuja tunnepotkuja sisältävää.

Libreton tekivät Abrahamsen ja kirjailija Henrik Engelbrecht. Perusjuoni etenee alkuperäistä satua noudattaen. Gerda (Suomessa Kerttu) ja Kay (Suomessa Kai) joutuvat eräänlaiseen mielikuvitusseikkailuun, jossa Kay saa silmäänsä ja sydämeensä paholaisen jäisen taikapeilin sirun, jolloin hän muuttuu kylmäksi ja Gerdalle etäiseksi. Kaikki tietenkin palautuu lopulta hyväksi, kun kertomus kylmän talven lumesta ja jäästä muuttuu aurinkoiseksi ja keväiseksi.

Oopperassa ei Lumikuningatar ole yhtä inhottavan paha kuin H.C. Andersenin sadussa, riitävästi kuitenkin. Ooppera korostaa kasvutarinaa ja aikuisuuteen siirtymistä enemmän kuin alkuperäinen satu, josta sain paremmin tietoa lapsilleen paljon satuja lukeneelta Ulla-vaimoltani. Lumikuningatar ei ole vain pelkkää pahuutta, vaan edustaisikohan jotenkin luonnonvoimaa, joka maapalloa nyt oikeastikin koettelee, joskin ihmisten omasta syystä. Loppu painottaa kuitenkin kesää ja kypsymistä – meneeköhän painotus oikeassa elämässä pieleen?

Tähän luontoteemaan saattaa liittyä sekin, että solisteista englantilainen basso Peter Rose esittää sekä Luminingatarta että poroa, joka auttaa Gretan kuljettamisessa kohti jääpalatsia Kayta pelastamaan. Münchenissä esityskieli oli englanti, joka on dvd:llä myös tekstityskieli.

Sitten sellainen älyttömyys taas tässäkin nykytaideteoksessa, että yhdessä kohtauksessa pitää Gretan roolin "varjohenkilön" olla alasti. Mitä järkeä? Ketkä katsojat nakuilua satuoopperaan tarvitsevat? Ehkä jotenkin sairaat, mutta näitähän nykyisin riittää, ja varsinkin taiteen tekijöissä.

Balettikin on Lumikuningattaresta tehty. Kansallisbaletissa Helsingissä Tuomas Kantelisen säveltämää teosta esitettiin 2012-14 täysille katsomoille ja uudestaan vielä 2019. Kyllä Abrahamseninkin teos sopisi hyvin omaan oopperataloomme.

kari.naskinen@gmail.com