Suomen kansan rodullisiin ominaisuuksiin kuuluu sisu, mutta henkisen kestävyyden kanssa on huonommin. Tähän suuntaan näki tilanteen Helsingin Sanomien päätoimittajana 1930-luvun lopulta 60-luvun alkuun ollut Yrjö Niiniluoto vuonna 1957 ilmestyneessä kirjassaan. Tukea hän oli ottanut sotaherrakreivi Yrjö Maunu Sprengtportenin luonnehdinnasta 1800-luvun alussa: ”Kansamme on helposti syttyvää ja hyviin asioihin innostuvaa, mutta säikähtää vähästä vaikeuksia. - - - Eräs laji suomalaista luonnetta on hangoittelu, purnaus, joka vain harvoissa tapauksissa on yhteydessä pelokkuuteen.”
Tällä hetkellä Niiniluoto ja Sprengtporten olisivat tyytyväisiä, kun militaristinen rautaa rajalle -henki on taas voimissaan ja kun Alexander Stubb huseeraa golfmaila kädessään Amerikan sotavoimaa korostavan Donald Trumpin ulkomaisena ykkösasiantuntijana.
Toinen puoli on sitten se, että totuus on kuitenkin niin kuin viipurilaisen Julius Krohnin virren 580 sanoissa:
Vähäinen meidän kansa on,
maailman silmiss' arvoton.
Suuruutta emme rukoile,
me pienuuteemme tyydymme.
Köyhyys on juuri nyt pahimmillaan vuosikymmeniin, jos Petteri Orpon - Riikka Purran hallitusta uskoo, ja pakkohan se on, koska hallituksessahan senhetkinen suurin viisaus aina on. Ehkä suuruuttakaan emme kuitenkaan toista kertaa rukoile. Niiniluoto valitti kirjassaan vielä sen ensimmäisen tarjouskerran hylkäämistä: ”Saksa tarjoili meille Pohjolan johtavan vallan osaa toisen maailmansodan aikana, mutta ehdotus ei meitä kiinnostanut.” Siihen sitten kaatui koko isänmaallinen ajatus, johon August Ahlqvistin sata vuotta aiemmin kuvaileman Suomen vallan mahdista olisivat kuuluneet Äänisjärvi, Pohjanlahti, Auran rannat, Vienan suu, eikä tämä olisi kenenkään muun.
Yritystä kyllä oli. Jatkosodan aikana Itä-Karjalassa järjestettiin kansannousu suomalaisten aseiden avulla ja Mannerheim miekkoineen oli asialla, mutta takaisin tultiin häntä koipien välissä. Näin sitten ollaan edelleen melkein se alkuperäinen Suomi, joka on pinta-alaltaan suurempi kuin Englanti, Skotlanti ja Irlanti yhteensä, isompi kuin Italia tai Puola, joten eiväthän Suomea isompia ole Euroopassa muut kuin Saksa, Ranska, Espanja ja Ruotsi.
Mutta kun on se bkt ja valtion velka ja sote ja muut hankaluudet. Eivätkä rahat meinaa nyt riittää muuhun kuin Uudenkaupungin autotehtaan muuttamiseen maamiinatehtaaksi, Ukrainalle luvattaviin turvatakuisiin ja sotalentokoneiden ostamiseen korotetuilla hinnoilla, mutta kun luvattu on. Tämän takia arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa köyhässä Jaakko Juteinia vähän muokaten.
Se vain tuntuu 80 vuotta vanhassa Niiniluodon kirjassa tutulta, että ”kansamme eturyhmät ovat nykyään niin toivottoman itsekkäitä, etteivät halua mistään kieltäytyä, vaikka koko maa on menossa onnettomuuteen”. Nykyisin tässä auttaa se, että kaikkein itsekkäimpien eturyhmällä on oma hallitus johtamassa tasavaltaa, joten tiukimpinakin aikoina kevennetään ronskisti rikkaimpien verotusta ja korotetaan kansanedustajien palkkoja yhtä roimasti. Tähän ilmoittattui tänään mukaan Annika Saarikko, joka Helsingin Sanomien haastattelussa vaati, että eläkeläisiä olisi rokotettava myös muutenkin kuin influenssaa ja koronaa vastaan.
kari.naskinen@gmail.com
