Amerikkalaisen Ross Macdonaldin kovaksikeitetyssä rikosromaanissa Tuomitsijat (1958) on hyvä virkepari: ”Pitäisi rakentaa mielisairaaloita, joissa on saranalliset nurkat. Aina silloin tällöin sairaala käännettäisiin nurin niin että ulkona olevat jäisivät sisään ja sisällä olleet pääsisivät ulos.”
Nykyisin tuntuu kuin osa ihmisistä eläisi pysyvästi nurinpäin käännetyssä umpiossa. Olen muutamia kertoja tavannut ihmisiä, joilla ei ole ollut hajuakaan oman paikkakuntansa asioista. Tämä koskee etenkin nuoria. Koska tällaiselle ihmiselle ei tule mitään oman alueen lehteä, hän tietää kyllä tarkkaan Gazan, Ukrainan ja Janni Hussin ajankohtaiset tilanteet, mutta kotikaupungin asioista ei ole hajuakaan. Ennen oli toisin, kun melkein joka kotiin tuli sanomalehti ja/tai maksuton kaupunkilehti, eikä nettiä vielä ollut. Lehdistä löytyi kaikki oleellinen oman kaupungin asioista, pienemmissä kunnissa omasta paikallislehdestä. Silloin ei kuitenkaan oltu tietämättömiä koko maan ja maailmankaan asioista, koska sanomalehdissä oli kattavat osastot niillekin. Esimerkiksi meillä Lahdessa oli ESS:n ulkomaantoimituksessa kolme erikoistoimittajaa, samoin talous- ja kulttuuritoimituksissa. Ei ole enää.
Jos umpiossa olisi saranat, ne on nyt käännetty nurinniskoin. Tilannetta hankaloittaa lisäksi se, että lehtiä tilaamallakaan ei saa tarpeeksi edes paikallista nippelitietoa. Olen pannut merkille, että esimerkiksi tapahtumailmoituksia ei enää lehdissä juurikaan ole, koska ne voi panna maksutta nettiin. Sieltä niitä on erikseen hakemalla haettava, eikä sittenkään löydy. Lehdillä on kyllä netissä erilaisia menovinkkikalentereita, mutta niissäkin on osattava tietyllä tavalla toimia, jotta hakemansa löytäisi.
Koko kuva on kaiken tiedon pirstaloituminen. Ennen oli helppoa, kun lehdet kertoivat kattavasti lähes kaiken ja loput kuultiin STT:n radiouutisista. Nyt koko tiedonvälitys on saanut kylkeensä vielä valetiedonvälityksen, johon liittyy myös digitaalinen valheellisuus. Kuvienkäsittelytekniikka on kehittynyt sillä tavalla huonoon suuntaan, että enää ei pidä paikkaansa sekään, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, koska tekoäly ja muut uudet teknologiat ovat pilanneet kuvan todistusvoiman.
Taas kirjoitan, että ”ennen”. Tuttu sanonta ennen oli, että se ei ole mikään uutinen, jos koira puri miestä, mutta jos mies puri koiraa, se oli. Nykyisin somessa ja koko nettihösötyksessä keskitytään pääasiassa tähän jälkimmäiseen. Aina on etsittävä jotain kohahduttavaa jatavalliset asiat jätetään sivuun.
Tämän aamun hauskuus lehtienluvussa oli kuitenkin, että joku maalta kaupunkiin tullut toimittajatyttö kirjoitti Etelä-Suomen Sanomissa ”tien toisella puolella” olevasta Citymarketista keskellä kaupunkia. Helsingin Sanomissa puolestaan ärsytti, että taas oli erillinen kulttuuriosasto niitattu yhteen päälehden kanssa ja kotona piti kinata, kumpi saa lukea lehden ensin.
kari.naskinen@gmail.com
