Ajanlaskun alun taitteessa elänyt roomalainen runoilija Publius Ovidius Naso karkotettiin loppuiäkseen pieneen syrjäkylään Mustanmeren rannikolle, syynä hävytön teos Ars amatoria. Suomeksi se ilmestyi 1965 Seppo Heikinheimon suomentamana nimellä Rakastamisen taito, joskin latinankielinen nimi tarkoittaa harrastelijan taidetta. Englanniksi kirja on The Art of Love eli rakkauden taide. Kirja on nyt tullut meillä taas esille, kun Helsingin Sanomissa oli kesällä uutinen, että Ovidiuksen nykyisin Romaniaan kuuluvan karkotuskaupungin Constantan valtuusto kumosi keisari Augustuksen karkotuspäätöksen epäoikeudenmukaisena. Sen jälkeen asiaan puuttui rakastamisen taidetta harrastava Panu Rajala blogissaan ja uudestaan vielä viime viikolla 80-vuotishaastattelussaan.
Ovidius käsitteli opaskirjassaan naisen iskemisen, rakastamisen ja rakastelun taitoja monipuolisesti. Rajala kirjoitti, että Rooman naiset saivat olla kiitollisia Ovidiukselle, joka opetti heille ja heitä liehitteleville miehille kuinka naista on rakastettava. Omassa elämässään Ovidius onnistui tässä kolmannen vaimonsa kanssa ja kolmesti on Rajalakin ollut naimisissa: ensin mallikaunotarjuristin Elina Ylivakerin kanssa, jäätyään sitten leskeksi stadionlaulaja Katri Helenan kanssa ja vielä opettaja Marja Norhan kanssa, ja ollut taas leskimies neljä vuotta.
Ovidiusta Rajala luonnehti elämänilon helkyttelijäksi ja aidoksi nautiskelijaksi, joka neuvoi muita rakasteluasentoja myöten - ”juuri se mikä hävettää, on minun alaani.” Huonosti kuitenkin kävi, ja Rajala kirjoittikin, että Ovidius oli ensimmäinen metoo-liikkeen uhri. Eikä Rajalakaan välttänyt metoo-syytöksiä nykyisellä interseksualistien aikakaudella.
Ovidiuksen kirja on ollut hyvä opaskirja. Heti alkuun siinä esitellään ne paikat, joissa Roomassa parhaiten tapaa kauniita tyttöjä. Pylväikköjen suojassa on hyvä tehdä tuttavuutta, torit ovat hyviä metsästysmaita, teatterissa ja muissa tapahtumissa on kätevää, kun pääsee istumaan lähekkäin jonkun kauniin typykän viereen jne. Sitten on tietenkin se suostutteluvaihe, jossa ensimmäisen askeleen pitää miehen aina ottaa. Pyydä hänet, sillä muuta kuin pyytämistä ei tyttö haluakaan.
Naisiakin Ovidius opettaa. Esimerkiksi lyhytkasvuisia hän neuvoo pysymään istuallaan tai makuulla, ettei näytä niin pätkältä. Rumat jalat taas kätkettäköön valkoisiin sandaaleihin. Jos sormet ovat paksut tai kynnet rosoiset, käyttäköön puhuessaan vain vähäisiä eleitä.
Kokeneemmille ja tyttöjen jo vierastamille miehille Ovidius kirjoittaa, että kyllä myöhempikin ikä on käyttökelpoinen. Sellainenkin vainio ansaitsee tulla kylvetyksi, jos vain voimat vielä sallivat. Nuoruuden parhaan hehkeyden ohittaneista naisista Ovidius sanoo, että heillä on kokemusta, joka luo taiturin. He korvaavat taidokkuudellaan vuosien haitat ja saavat kauneudenhoidolla aikaan sen, että heidän ikänsä ei täysimääräisesti näy. He tarjoavat myös niin paljon eri asentoja, etteivät kaikkia ole edes maalarit keksineet.
Yhdynnästä Ovidius sanoo suoraan, että molempien on lauettava. Tämä on samalla syy, jonka takia Ovidius ei hyväksy poikarakkautta.
Piirtäjän olisi kannattanut ottaa vaarin Ovidiuksen oppaasta, jossa eritoten varoitetaan viinin vaaroista. Eivät tytöt pidä sammaltavista pojista.
kari.naskinen@gmail.com
