Prinssi Harry sanoo The Crown -sarjaelokuvassa äitiään Dianaa jahdanneita paparazzeja pohjasakaksi. Matti Nykäsen surullisista loppuvuosista kertoneessa dokumenttisarjassa kävi ilmi, että Nykänen tavallaan tarvitsikin sitä julkisuutta, jota varsinkin Seiska-lehti hänelle antoi. Seiskan toimittaja Kai Merilä oli Nykäsen hyvä kaveri 17 vuoden ajan tämän kuolemaan asti. Monen ohjelmassa haastatellun mukaan Nykänen oli tullut niin riippuvaiseksi julkisuudesta, vaikka osa jutuista oli hyvinkin paskamaisia, että hän kaipasi juttuja, jos niitä ei ollut muutamaan viikkoon ollut. Jotain hyvin pahaakin oli silti tässä Nykäsen ja Merilän yhteistyössä ollut, koska Matin äiti kielsi Merilää tulemasta poikansa hautajaisiin.
Tämä on erikoinen journalismin muoto. Elämä on laiffii -sarjan perusteella Merilä oli Seiskan palkkalistoilla vain tehdäkseen juttuja Nykäsestä. Tämä tietenkin kannatti, sillä Nykänen kansikuvassa lisäsi joka kerta merkittävästi lehden irtonumeromyyntiä. Edelleen Seiskan lukija- ja selaajamäärät ovat korkeita, tilaajia 187 000 ja lukijoita 1,3 miljoonaa.
Kun 80-luvulla olimme Matti Turpeisen ja Erkki Rautiaisen kanssa Lehtimiehet Oy:n palveluksessa tehden 4-5 vuotta Lahtiset-kaupunkilehteä, tutustuin myös Urpo Lahtiseen. Kerran hän kutsui vieraakseen Ylöjärvellä olevaan Villa Urpoon, jossa hän ison nykytaidekokoelmansa lisäksi esitteli ajatuksen uudenlaisen julkkislehden perustamisesta. Sen toimitus tehtäisiin Pasilaan tv-yhtiöiden tiloihin ja minua hän ehdotti lehden päätoimittajaksi, koska olimme Lahdessa saaneet mainetta jonkinasteisin sensaatiolehden tekijöinä. En kovin vakavasti suhtautunut ideaan, mutta vierailu kuvasi hyvin tilannetta, jossa Lahtinen jo vuosia ennen 7 päivää lehden -aloittamista suunnitteli tämäntyyppisen lehden perustamista.
Hymy-lehteen tein noihin aikoihin muutamia juttuja, ja Lahtisen kanssa keskustelimme sen alan liiketoiminnasta. Hän kertoi, että raastupatapaukset kunnianloukkauksista, siveettömyydestä ym. olivat yleensä plussaa bisnekselle. Sakot nimittäin olivat sen verran pieniä, että lehden kasvanut myynti tuotti moninkertaisesti enemmän.
Nämä oikeudenkäynnit tapahtuivat Mikkelissä, koska painovapauslain mukaan tuomioistuin on aina siellä, missä lehti on painettu. Hymyn painopaikka oli Mikkelissä, jossa Lehtimiehillä ja A-lehdillä oli yhteinen painotalo Helprint Oy. Jos esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomat joutuisi käräjille, istuttaisiin oikeuden eteen nykyisin Kouvolassa.
Seiskan lisäksi on tanskalaisella Aller Medialla Suomessa Katso-lehti, joka ei enää ole pelkkä tv-lehti, vaan osaksi samanlainen julkkisjuorulehti kuin Seiskakin, mutta ei yhtä puhdasoppinen. Kanava-lehti taas on toisenlainen, siinä yhteiskuntatieteiden tohtori Markku Koski kirjoitti äskettäin 8-sivuisen analyysin Seiskasta, jonka seurannassa ovat laulaja- ja Big Brother -tähtien lisäksi myös poliitikot. Varsinkin Sanna Marinin pääministerikausi pani julkisuuden kirjat sekaisin, sillä hän on ihanteellinen tapaus juoruilun logiikan kannalta.
Koski ihmettelee, ettei tällaisen journalismin kulttuuriseen ja poliittiseen merkitykseen ole kiinnitetty enemmän huomiota. Seiska aiheuttaa kohua liikkumalla journalististen periaatteiden ja hyvän lehtimiestavan rajoilla, mutta joka tapauksessa ”ne ovat usein tulleet vaikuttaneeksi sanomalehtiä syvemmin kansalaisten ajatteluun ja asenteisiin” (Kanava 7/2023). Seiskalla sinänsä ei näytä olevan mielenkiintoa yhteiskunnallisiin kysymyksiin senkään vertaa kuin oli huippuvuosinaan Hymyllä. Jälkeenpäin on Hymyllä nähty olleen vaikutusta vennamolaisuuden nousuun. Urpo Lahtinen itse oli ennen oman yrityksen perustamista Eteenpäin-lehden (SDP) ja Kansan Lehden (SDP) toimittaja.
Kanavan jokaisessa harmaassa numerossa on yksi mustavalkoinen valokuva viimeisellä aukeamalla. Lehden tämän vuoden seiskanumerossa oli kuva Martti Ahtisaaresta lähdössä avustajineen 1978 Namibiaan. Yksi saattajista ennusti, että jos Ahtisaari onnistuisi Namibiassa, hänestä voisi tulla vaikka YK:n pääsihteeri. Tuli kuitenkin Suomen presidentti. Uusimmassa kasinumerossa on kuva Heikki Hector Harmasta, joka presidentin valitsijamiehenä 1988 pudottaa eduskunnassa uurnaan äänestyslippunsa, siinä Kalevi Kivistön nimi.
Kovassa kilpailutilanteessa sanomalehdetkin ovat liukuneet entistä enemmän populistiseen sensaatiohakuisuteen. Esimerkiksi Jyväskylässä ilmestyvä Keskisuomalainen kirjoitti kuukausi Nykäsen hautajaisten jälkeen, että ”jos Matti Nykänen olisi ollut elossa hautajaisissaan, hän olisi todennäköisesti ollut saattueessa poliisiautossa”. (Ksml 10.3.2019)
Jotta olen mukana tässä julkkistouhussa, kerron tähän loppuun, että viikonvaihteessa kuolleen Turkka Malin kappaleen Laulu tähdistä sävelsi Kai Merilä.
kari.naskinen@gmail.com
