Toinen mummoni sanoi viimeisinä vuosinaan usein: ”En minä varmaankaan ensi joulua näe.” Vaikka joulu on suuri ilon juhla, on siinä aina tällaista surunkin vivahdetta. Johan tämä lähtee siitä, että vaikka Jeesus-lapsi syntyi jouluna, niin tiedämme samalla, että 35-vuotiaana Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin jne.
Ihmisillä on todellisia ystäviä yleensä aika vähän. Minulla oli muutama vuosi sitten neljä. Kesällä 2022 ystäväni Jukka Kulmala sanoi Lahdessa käydessään, että nähdään jouluna, jos vielä elää. Ei nähty, sillä jouluviikolla vuosi sitten Jukka kuoli vaikean ja pitkän sairauden väsyttämänä. Enää ei Jukka tullut jouluaattona tai aatonaattona käymään ja tuomaan perinteistä joululahjaa, joka edellisillä kerroilla oli ollut Marguerite Durasin Hiroshima, rakastettuni, Frank Sinatran elämäkertakirja ja Bernardo Bertoluccin kaksiosainen dvd 1900.
Jukka Kulmala oli Rytmiradion johtaja ja Hockey Reippaan vetäjä. Radio ja jääkiekko meidät myös yhdisti. Eikä ystävyys mitenkään vähentynyt Jukan muuttaessa Mikkeliin. Pari kertaa vuodessa tapasimme ja pitkissä puheluissamme käsittelimme perusteellisesti Giuseppe Tomasi di Lampedusan ja Luchino Viscontin Tiikerikissaa, Donald Trumpin politiikkaa, SM-liigan sarjajärjestelmän hyviä ja huonoja puolia sekä Lahden keskustan kehittämismahdollisuuksia, koska Jukan ideapaja oli väsymätön.
Formula-ykkösiä kävimme katsomassa Estorilissa ja Imolassa. Kerroin, että jos minun kaksoseni olisivat poika ja tyttö, heidän nimikseen olisi 1976 annettu Niki ja Laura. Koska tuli kaksi tyttöä, meni nimisuunnitelma uusiksi. Muutama vuosi myöhemmin Jukka sai pojan, kysyi minulta, arvaatko minkä nimen olivat antaneet. En heti hoksannut, mutta tietenkin poika oli ristitty Nikiksi, ja naurua riitti.
Joulu on paras. Näiden päivien aikana tehdään tiliä menneestä vuodesta, mikä mennyt hyvin, mikä ei. Joulu on kuin jonkinlaisen välitodistuksen antaminen itselleen. Joulu on tärkein pilari vuodenkierrossa. Kirkonkellojen soiton kuuluminen jouluaamuna on kuin ilmoitus siitä, että pilari on pystyssä ja elämä jatkuu.
Niistä neljästä ystävästäni poistui täysin yllättäen jo neljä vuotta sitten aatonaattona tennis-, keilailu- ja oopperaharrastuskaverini Mikko Ojajärvi, joka ennen eläkkeelle siirtymistään oli toiminut liikenneministeriön infrastruktuuriyksikön päällikkönä. Pohdinnat yhtä laaja-alaisia kuin Jukka Kulmalan kanssa. Vielä on kuitenkin kaksi hyvää ystävää jäljellä.
En vienyt kynttilöitä Jukan enkä Mikon haudoille, kun ne ovat aikana kaukana, mutta Jyväskylään ajoin isän ja äidin haudalle. Samalla tuli mieleen Niskavuoren vanhan emännän Loviisan ovensuussa antamat hyvästit asiat pilanneelle Aarnelle: ”Älä tule haudallenikaan” – sitten hetken kuluttua: ”Tule sittenkin.” Joulu on myös anteeksiannon aikaa.
Joulu voi olla myös virheiden korjaamisen aikaa. F.E. Sillanpään Miehen tiessä Vormiston Anna sanoo lopussa Ahrolan Paavolle: ”Sinä tulit sittenkin.” Paavo oli joutunut menemään järkiavioliittoon Jaskarin Annin kanssa, mutta kun Anni kuoli, meni Paavo tapaamaan nuoruudenrakastettuaan Vormiston Annaa. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Ei vain toteudu kaikkialla maailmassa, kuten Iisakki Kiemunki toteaa jouluviikon Demokraatti-lehdessä kirjoittaessaan Putinista ja Trumpista: olisi mukava levittää tässä joulun alla ilosanomaa ja toivoa rauhaa itse kullekin säädylle, mutta taitaa olla niin, että lienee syytä viettää joulua kuin viimeistä ikään.
Koska aiemmin tällä jouluviikolla kirjoitin Seiska-lehdestä, niin kevennänpä tätäkin juttua tutuilla nimillä. Rytmiradion (1987-99) toimittajia olivat mm. Samuli Aaltonen, Matti Eve, Joni Heinonen, Ari Hukkanen, Hanski Kinnunen, Antero Mertaranta, Jaana Pelkonen, Ivan Puopolo, Mikko Tuomikoski ja Marcus Ziemann. Hockey Reippaan parhaat pelaajat olivat Kari Eloranta, Matti Hagman, Marko Jantunen, Erik Kakko, Toni Koivunen, Erkki Laine, Janne Laukkanen, Erkki Mäkelä, Toni Sihvonen, Jaromir Sindell ja Oldrich Valek.
Sellainenkin anekdootti vielä, että Jukka Kulmalan kanssa suunnittelimme aikoinaan pienen Art house -elokuvateatterin perustamista. Koska Rytmiradio toimi kauppakeskus Triossa, istuskelimme joskus Cumuluksessa ja kerran pyysimme mukaan Trion silloisen johtajan, kiinteistöneuvos Harri Sepän, jolle esittelimme suunnitelmamme. Tehtiin paperille tilavuokrasopimuskin, jossa elokuvateatterin nimi oli tietenkin Trio Bravo. Avajaisviikon ohjelmakartta jäi vielä laatimatta.
Joululevyjen kuuntelemisen aloitin tänään aatonaattona tunti sitten ja ensimmäiseksi soitin Sulho Rannan ja Viljo Kojon Taas kaikki kauniit muistot, esittäjinä hyvä kaverini Ari Mannelin ja Kimmo Parviainen.
kari.naskinen@gmail.com
