Lahden entinen kaupunginjohtaja Kari Salmi muistelee juuri ilmestyneessä kirjassa kovaksi käynyttä keskustelua kaupunginvaltuustossa, jossa käsiteltiin kaupunginteatterin ohjelmapolitiikkaa 80-luvun puolivälissä: ”Siellä käytetty kieli ja kielikuvat eivät mitenkään lisänneet valtuuston ja eräiden valtuutettujen arvostusta.” Nyt varavaltuutettu Lasse Koskinen (Ps) kirjoitti yleisönosastossa kaupunginteatterin Lokista, että heiluva ja huutava joukko on herättänyt tyrmistystä ja että näytelmän tauolla jotkut maksaneet katsojat ovat marssineetkin ulos teatterista. Ei siinä mitään, mutta kun Koskinen ei näin kirjoittaessaan ollut edes nähnyt esitystä. Lisäksi hän varoitti tulevasta: seuraavan teatterinjohtajan Lauri Maijalan vasemmistolainen tausta epäilyttää tavallista katsojaa.
Oli Koskinen vähän oikeassakin, sillä Anton Tshehovin Lokin esitys on paikoin todellakin keinotekoista, ulkokohtaista vouhkaamista, jossa esimerkiksi Anna Pitkämäen ja Saana Hyvärisen älyttömästä huutamisesta ei saa kaikesta tekstistä selvää. Lisäksi ottaa päähän se jatkuva vittu saatana perkele helvetti perse -mesoaminen. Näytelmän juoni ja vuorosanat sinänsä ovat aitoa Tshehovia, joskin Lahden johtavan kulttuurifilosofin Markku Kosken sanoin kysymys on muodikkaan meluisasta päivityksestä, joka ei ole Tshehovia, vaan ”lähinnä esitys vain juhlii modernisoinnillaan”.
Nuori kirjailija Kostja kertoo äidilleen Arkadinalle, että kun kirjoittaa romaanin, siinä ei ole kysymys vanhoista eikä uusista muodoista, vaan kirjoittaa ajattelematta mitään muotoja, kirjoittaa kuin se vapaasti virtaa hänen sisimmästään. Näin siis Tshehovin tekstissä, mutta tässä esityksessä tärkeintä on kuitenkin muoto, se muoto, joka edustaa nykyaikaa, eikä olla Sorinin kartanossa Venäjällä, vaan ilmeisesti jossain Pohjanmaalla juhannuksena ryyppäämässä, koska osalla henkilöistä on Kurikan Ryhdin verkkarit. Välillä pelataan mölkkyä ja lauletaan karaokea.
Näytelmässä Kostja ampuu lokin alas, mutta näytelmä lätsähtää maahan huonon muodon takia. On yllättävää, että ohjaaja Esa-Matti Smolander on tehnyt Lokista näinkin hullun version, koska hänen Vanhassa Jukossa ohjaamansa Kaksi sisarta ja Tuntematon sotilas olivat erinomaisia töitä. Tuntemattomassakaan ei metelöity yhtä järjettömästi ja tarpeettomasti kuin nyt Lokissa.
Käsiohjelmassa Smolander sanoo, ettei elämää saa esittää sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin sen pitäisi olla, vaan sellaisena kuin sen näkee unelmissaan. Kummat ovat unelmat. Teatterin nettisivullakin korostetaan, että Lokki on eurooppalaisen näytelmäkirjallisuuden suurin klassikko; jos Smolander olisi ottanut huutovittuperseriehumisesta 80 prosenttia pois, olisi jotain tällaista ehkä lähestyttykin.
Tämä Lokki ei onnistu kunnolla kuvaamaan Kostjan ja rakkaan tyttöystävän Ninan sisäistä vapaudenkaipuuta ja viattomuutta. Paremmin onnistuttiin 30 vuotta sitten, kun samalle Eero-näyttämölle Koskisen kauhistukseksi Kaisa Korhonen ohjasi Lokin. Mukana oli 12 näyttelijää (nyt 7), mm. Raimo Grönberg, Jukka Keinonen, Leea Klemola, Eeva-Kirsti Komulainen, Maarit Peltomaa, Hannu Salminen, Raimo Wahlström ja Kirsti Wallasvaara. Muistan vieläkin hyvin.
Oli teatterilla nyt mielenkiintoistakin nähtävää, sillä yläaulan seinälle oli saatu Arto Pennasen (1943 - 1989) isokokoinen maalaus Seitsemästä veljeksestä Hiidenkivellä. Se on hankittu Päijät-Hämeen taidemuseoyhdistyksen kansainlaiskeräyksen varoilla Arto Pennasen leskeltä Tuula Pennaselta.
kari.naskinen@gmail.com
